Terveydenhuoltohenkilöstön veritartuntavaara

Kollegat Marja-Leena Katila ja Irma Koivula kiinnittävät aiheellisesti huomiota hoitohenkilökunnan työperäiseen veritartuntavaaraan (SLL 33/94). Ilmeisesti heidän tiedossaan on ollut hoitohenkilökuntaan kuuluvan hepatiitti C -tartunta, jota ei ole hyväksytty ammattitaudiksi. Työterveyslääkäreinä huomiomme kuitenkin kiinnittyi kirjeessä hieman erilaisiin asioihin kuin mitä kirjoittajat pitivät tärkeimpinä.

Kari-Pekka Martimo, Mari Antti-Poika

Vastine edelliseen: Veritartunnanvaaralta ei voi täydellisesti suojautua

Olimme ilahtuneita kollegojen Martimo ja Antti-Poika ansiokkaasta vastineesta, joka tuo työterveyslääkäreiden näkökulman toivomaamme keskusteluun koskien erityisesti C-hepatiittiin liittyvää veritartuntavaaraa ja korvausmenettelyä terveydenhuoltotyössä. Työperäisten virustartuntojen ehkäisy on yhteinen päämäärämme. On itsestään selvyys, että ammattitautikorvauksen myöntäminen on vähäinen lohdutus tartunnan saaneelle, eikä ennaltaehkäisevien toimien merkitystä väheksytä korvauksien toivossa. Ohjeita, sääntöjä ja lakeja laadittaessa ei kuitenkaan aina olla selvillä operatiivisten työtehtävien arkitodellisuudesta.

Marja-Leena Katila, Irma Koivula

Antioksidantit ja astma

Kollega Juho Nuorviita kirjoitti vastikään (SLL 34/94) aiheesta "Otsoni ja astma". Kirjoituksessaan hän toi esille aivan oikein otsoniin liittyviä hengitysteihin kohdistuvia haittavaikutuksia. Radikaaleista ja astmasta sekä antioksidatiivisten entsyymien merkityksestä astman hoidossa hän sen sijaan esitti virheellistä tietoa referoidessaan väärin kirjoitustani (Kinnula VL. Duodecim 1994;110:863-869).

Otsoni ja astma

Kliinikkona minua on kiehtonut tämä radikaaliteoria, erityisesti siltä osin kuin se sivuaa hengitysteitä ja ympäristötekijöitä. Dosentti Kinnula tutkijana ja kliinikkona tuntee radikaaliteorian ja antioksidanttien osuuden siinä läpikotaisin. Olen pahoillani käyttämäni kirjallisuusviitteen väärintulkinnasta. Tavoittelemani ilmaisu asiasta löytyy hypoteesina mm. kevään Thorax-lehden sivuilta (1). Ehkä on parasta etten tulkitse sitä.

Klas Winellille: Apteekkien toimintaan voidaan luottaa

Pääkirjoituksessaan (SLL 32/94) Klas Winell tulee mielestäni täysin tarpeettomasti loukanneeksi apteekkeja ja niiden farmaseuttista henkilöstöä kun hän kirjoittaa: "Kun lääkkeet on vapautettu käsikauppaan, on samalla terveydenhuollon ohjaava vaikutus lääkkeiden järkevään käyttöön ja erityisesti niiden käytöstä luopumiseen hävitetty. Apteekithan tuskin jättävät myymättä ostajan toivomia lääkkeitä".

Vastine edelliseen: Apteekit mukaan säästötalkoisiin

Suomen Apteekkariliitto on kiinnittänyt huomiota kahteen asiaan: apteekkien mahdollisuuksiin ohjata käsikauppavalmisteiden käyttöä ja G-resepteihin liittyvään mahdollisuuteen, että potilas saa apteekissa käyntikerroillaan aina eri valmistetta.

Pitkät ja lyhyemmät terapiat - vastine Kari Pylkkäselle

Kari Pylkkänen, psykoanalyytikko, psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja ja tänä vuonna toimintansa lopettavan STAKESin psykoterapiatyöryhmän monivuotinen puheenjohtaja, kirjoittaa Lääkärilehden numerossa 32/94 psykoterapioiden korvaamisesta. Hän ehdottaa, että vaikka lyhyempiä terapiamuotoja on kehitetty pitkien terapioiden rinnalle, korvauskäytäntö säilytettäisiin ennallaan: KELA keskittyisi edelleen korvaamaan vain pitkiä yksityissektorilta ostettuja terapiapelveluja ja julkinen sektori vastaisi kaikista lyhyemmistä terapioista.

Ben Furman, Antero Katajainen

Etiikka ja priorisointi psykoterapiassa

Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman ja yleislääketieteen erikoislääkäri Antero Katajainen ovat valinneet pitkän kaavan vastata lyhyeen artikkeliini. Heidän kirjoituksensa antaisi aihetta niin moneen yksityiskohtaiseen kommenttiin, että tämä palsta ei sitä salli. Kirjoitus ei kuitenkaan sisällä yhtään faktaa, joka antaisi aihetta muuttaa sanaakaan kirjoituksestani (SLL 32/94).

Vastine Kari Pylkkäselle: Psykoterapia kuntoutuksena - lyhyt vai pitkä kaava

Kari Pylkkänen esitti Lääkärilehden numerossa 32/94 artikkelissaan 'Psykoterapia kuntoutuksena - lyhyt vai pitkä kaava?' käsityksiään ja toiveitaan koskien psykoterapian rahoitustapoja. Keskeisin toivomus oli, että KELAn tulisi edelleen keskittyä korvaamaan vain yksityissektorin pitkiä terapioita. Artikkeli vaatii mielestäni kommentointia ainakin kolmesta syystä. Ensinnäkin siihen sisältyi muutamia selviä virheellisyyksiä, toiseksi, esitetty ajattelutapa on yksipuolinen ja kovin perinteinen ja kolmanneksi, on ilmeistä että artikkelin avulla pyritään turvaamaan psykodynaamisesti suuntautuneiden terapeuttien uhanalaiseksi muuttunutta asemaa 'psykoterapiamarkkinoilla' - tämä on erityisen pulmallinen lähtökohta silloin kun artikkelin kirjoittajana on STAKESin psykoterapiatyöryhmän puheenjohtaja. Tässä asemassa olevan henkilön tulisi kaiketi ensisijaisesti ajatella asiakkaiden ja yhteiskunnan etua.

Psykoterapioiden vertailu on tutkimuksessa vielä ratkaisematon ongelma

Kiitokseni Eero Riikoselle mahdollisuudesta tutustua siihen, mitä hän ajattelee minun ajattelevan psykoterapiasta.