Perusterveydenhuollossa tarvitaan yleislääketieteen erikoislääkäreitä

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama erikoislääkärien määräennusteita ja koulutustarvetta vuoteen 2010 saakka pohtinut lääkärityövoiman laskentatyöryhmä III on saanut valmiiksi II:n osamietintönsä (1). Mietinnön kannanottoja julkistettaessa, jopa Suomen Lääkärilehden pääkirjoituksessa (2), on vahvasti tuotu esiin työryhmän kanta, jonka mukaan "ei ole perusteltua edellyttää sitä, että kaikilla perusterveydenhuollossa vakituisesti toimivilla lääkäreillä tarvitsisi olla yleislääketieteen erikoislääkärin tutkinto."

Paula Vainiomäki

Erään mainoksen anatomia

Muutama kuukausi sitten posti toi pöllön kuvalla varustetun mainoksen, jossa dekstrometorfaani-salmutamoli-yskänlääkkeen sanottiin olevan "tutkitusti tehokas yöyskän hillitsijä". Kun samoihin aikoihin pienessä kolmen potilaan aineistossa hoitotulos oli ollut huono, päätin perehtyä asiaan tarkemmin. Kaivoin siis esille mainoksessa referoidun tutkimuksen (1) ja löysin mielenkiintoisia asioita.

Theodor Fliedner ja diakonissojen koulutus

Theodor Fliedner (1800-1864) oli Kaiserswerthin luterilaisen seurakunnan pappi Saksassa lähellä Düsseldorfia. Hän tunsi kiinnostusta hyväntekeväisyystyöhön, johon hän kävi tutustumassa eri puolilla Eurooppaa. Englannissa hän perehtyi Elizabeth Fry'n (1780-1845) toimintaan vankien aseman parantamiseksi. Kotimaahan palattuaan Fliedner perusti vuonna 1823 Saksan ensimmäisen vankilayhdistyksen. Myöhemmin vuonna 1833 hän perusti myös turvakodin vankilasta vapautuville naisille.

Yönohjaus

Yönohjaukselle ei ole vuosituhantisista ponnisteluista huolimatta löydetty auttavaa määritelmää. Lääkäri, varsinkin päivystävä, joutuu kohtaamaan yön toisensa perään. Yötyö on rasittavaa, yölinnut haastavia ja aina yllätyksellisiä. Koska alan tieteellinen kirjallisuus lepää parin teoksen varassa, lienee paikallaan muutama käytännön nyrkkisääntö, jotka on opittu hissun kissun kantapään kautta latvasta tyveen silleesti eikä niin kuin monissa yömuodoissa jankosta kaaliin.

Pisara

Hoitoa vai terveysterroria?

Tällä otsikolla käsitteli Helsingin Sanomat 11.3. pääkirjoituspalstallaan Kansaneläkelaitoksen julkaisemia, valtioneuvoston vahvistamia uusia ohjeita lääkehoidon erityiskorvattavuudesta. Todistus verenpainetaudin lääkehoidon erityiskorvattavuudesta edellyttää lääkkeettömän, elämäntapojen saneeraukseen kohdistuvan hoidon kokeilemista ja lääkehoidon puolivuotista seurantaa. Nämä edellytykset tuntuvat lehden mukaan epäoikeudenmukaisilta. Ne panevat epäilemään, että vääristä elintavoista juontavaa sairautta ei hoideta ihan samoin perustein kuin muita sairauksia. Ohjeet kokonaisuudessaan on julkaistu Suomen Lääkärilehden numerossa 9/94(s. 930-937).

Vård eller hälsoterrorism?

Så löd rubriken till en ledare om de nya förutsättningarna för specialersättning av läkemedel i Helsingin Sanomat den 11 mars. Anvisningarna för ansökan om specialersättning som publicerades av Folkpensionsanstalten har godkänts av statsrådet. De nya anvisningarna förutsätter att patienten först behandlats utan läkemedel, dvs. genom korrigering av sådant levnadssätt som är ägnat att höja blodtrycket och att effekten av läkemedelsbehandlingen följts upp i ett halvt år innan specialersättning för blodtrycksmediciner beviljas. Ledarskribenten anser att dessa förutsättningar är orättvisa och att de väcker en misstanke om att sjukdomar som beror på ohälsosamma levnadsvanor inte behandlas på samma grunder som andra sjukdomar. Anvisningarna har publicerats på finska också i Finlands Läkartidning nr 9/94.

HDL-kolesterolin vaikutus suomalaisten sydäninfarktisairastuvuuteen

FINMONICA-tutkimuksen kahdeksan vuoden seurannassa

Erkki Vartiainen, Jaakko Tuomilehto, Veikko Salomaa, Pekka Jousilahti Christian Ehnholm, Pekka Puska

Apolipoproteiini B:n ja E:n perinnöllinen vaihtelu ja seerumin kolesteroli

Apolipoproteiinien E ja B peritty rakenne säätelee suomalaisilla lapsilla ja nuorilla keskeisenä tekijänä seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. Suomalaisessa 9-24-vuotiaiden aineistossa nämä pitoisuudet lisääntyivät asteittain sekä apoB:n genotyyppien X1X1, X1X2 ja X2X2 että apoE:n fenotyyppien E3/2, E3/3 ja E4/3 mukaan. Seerumin LDL-kolesterolipitoisuus oli 24 % pienempi niillä tutkituilla, joilla oli perimäyhdistelmä E3/2+X1X1 kuin niillä, joilla oli E4/3+X2X2 yhdistelmä. Seerumin HDL-kolesteroli- ja triglyseridipitoisuuksissa ei ollut vastaavanlaisia eroja.

Terho Lehtimäki, Kimmo Kontula, Katriina Aalto-Setälä, Kimmo Porkka Christian Ehnholm, Jorma Viikari, Tapio Nikkari

Lasten toimenpidekivun hoito

Lasten leikkauksiin liittyvän kivun tutkimus yleistyi 1980-luvun puolivälin jälkeen. Se on osoittanut, että vanhat myytit lasten ja erityisesti pienten lasten aikuisia vähäisemmästä kyvystä kokea kipua ja reagoida siihen eivät pidä paikkaansa. Tämä on johtanut leikkauskivun hoidon paranemiseen lapsia hoitavissa yksiköissä. Lasten kipua hoidetaankin meillä nykyisin suhteellisen hyvin suurten leikkausten aikana ja jälkeen. Kivun lievitys on kuitenkin edelleen ongelmallista pienten, leikkaussalin ulkopuolella tehtävien kipua tuottavien toimenpiteiden yhteydessä. Tässä katsauksessa käsitellään kipuongelmien esiintymistä ja niiden hoitoa juuri tällaisten toimenpiteiden näkökulmasta.

Pauli Ryhänen

Sukellusonnettomuuksien hoitotulokset

Suomalaisista noin 20 000 sukeltajasta ainakin 15-20 joutuu vuosittain vakavaan onnettomuuteen tai sairastuu painekammiohoitoa vaativaan sukeltajantautiin. Tämä tutkimus perustui viiden vuoden onnettomuusaineistoon. 46 painekammioon elossa saapuneista kukaan ei kuollut, ja ylipainehapella hoidetuista suurin osa parani hyvin. Jälkioireista raportoi vain pieni osa potilaista. Koska hoitovastetta huonontava viive sukelluksen ja ylipainehapen annon välillä on yleensä ollut päiviä eikä tunteja, ensimmäisen hoidon jälkeinen tulos oli riittävä vain puolella sukeltajista.

Seppo A. Sipinen, Juha T. Kuokkanen