Hapen vaihdunnan perusteita ja käytännön ongelmia

Hapensaannin ja hengityskaasujen vaihdunnan arviointi kuuluvat varsin monilla erikoisaloilla lääkäreiden jokapäiväiseen työhön. Hapen aineenvaihduntaan liittyvät fysiikan, fysiologian ja patofysiologian perustiedot antavat selkeän pohjan näille arvioille. Artikkelissa esitellään kyseisiä perusteita ja havainnollistetaan esimerkein niiden soveltamista potilashoidossa.

Juhani Partanen

Rektopeksia peräsuolen esiinluiskahduksen hoidossa

Abdominaalinen posteriorinen rektopeksia on tehokas ja turvallinen hoito potilaille, joilla on kliinisesti todettavissa selvä peräsuolen esiinluiskahdus. Peräsuoli irrotetaan lantiosta, vedetään ylös ja kiinnitetään sakrumiin niin, että sen liukuminen alaspäin ja esiinluiskahtaminen ulostamisen yhteydessä estyvät. Rektopeksian komplikaatioriskit ovat vähäisiä. Erityistä huomiota vaatii kuitenkin hoidon jälkeen usein ilmenevä ummetus, joka näillä potilailla on yleinen myös ennen leikkausta.

Jyrki Mäkelä, Mauno Kurunlahti, Seppo Laitinen

Alkoholihaittojen sekundaaripreventio - perusterveydenhuollon tärkeä haaste

250 000-500 000 suomalaisen alkoholinkulutus on niin runsasta, että se ylittää terveysriskirajat ja voidaan puhua suurkulutuksesta. Perinteisesti terveydenhuollossa on hoidettu alkoholin suurkuluttajia vasta erilaisten psyykkisten tai somaattisten oireiden ilmaannuttua. Ennaltaehkäisyyn ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Kuitenkin tämänhetkisen tiedon valossa näyttää siltä, että suurkuluttajiin kohdistuvalla sekundaaripreventiolla eli varhaisilla ehkäisy- ja hoitotoimenpiteillä alkoholihaittoja voitaisiin tehokkaasti ja kohtuullisin kustannuksin vähentää. Jotta tarvittava motivaatio ja hoitovalmiudet saavutettaisiin, perusterveydenhuollon henkilöstö tarvitsee koulutusta. Kirjoituksessa esitellään uutta tietoa sekundaaripreventiosta ja sen toteuttamismahdollisuuksista perusterveydenhuollossa.

Pekka Sillanaukee, Päivi A. Sillanaukee, Antti Suokas, Kalervo Kiianmaa, Kaija Seppä

Oluthiivaa antibioottiripuliin?

Laajakirjoisten mikrobilääkkeiden käytön lisääntyessä Clostridium difficilen aiheuttamat ripulit tulevat entistä tärkeämmäksi komplikaatioksi. C. difficile -ripuleista jopa joka viides uusiutuu. Hankalimpia ovat krooniset tapaukset, joissa ripuli voi jatkua vuosia.

Miten pitkä estrogeenihoito estää luukadolta?

Postmenopausaalinen estrogeenihoito vähentää tai estää luun mineraalipitoisuuden pienenemistä. Epidemiologisesti on viitteitä siitä, että tämä myös heijastuu lonkkaluun kaulan murtumien insidenssin vähenemisenä, mutta ei tiedetä, miten kauan suojavaikutus säilyy eikä miten kauan estrogeenisubstituutiota näin ollen pitäisi käyttää.

Keltakuumerokotus ja raskaus

Keltakuume on viruksen aiheuttama yleisinfektio, jonka vaikeutta verrataan rabiekseen ja tetanukseen. Tauti on kuitenkin estettävissä yhdellä annoksella elävää, heikennettyä rokotetta. Suoja kestää kymmenen vuotta.

Ympärileikkaus vähentää HIV-tartunnan vaaraa

Maailman miehistä vain viidesosalle tehdään ympärileikkaus. Yhdysvalloissa kuitenkin jopa neljä viidestä aikuisikään ehtineestä miehestä on ympärileikattu. Tosin sielläkin leikkausten määrä vähenee; nykyään vain kaksi kolmesta vastasyntyneestä operoidaan.

Usko kuolemaan lyhentää ikää

On monenlaisia uskomuksia siitä, miten psyyke vaikuttaa sairastuvuuteen ja elämän pituuteen. On mm. todettu, että levinneeseen syöpään sairastuneiden potilaiden psykologinen tukeminen pidetään heidän elinikäänsä verrattuna psykoterapiaa saamattomiin potilaisiin.

Piilevä tai oireeton keliakia

Keliakia on vehnän, rukiin, kauran ja ohran sisältämien viljavalkuaisen, gluteiinin, aiheuttama ohutsuolen nukkarakennetta vioittava sairaus. Mekanismi, jonka avulla gluteiini tuhoaa nukkarakenteen, ei ole vielä tunnettu, mutta tällä hetkellä on vahvimmin vallalla teoria, jonka mukaan taudin puhkeamiseen vaikuttaa immunologisen systeemin häiriö ohutsuolen limakalvolla. Keliakiataudin patogeneesissä on havaittu olevan paljolti autoimmuunisairauden piirteitä.

Kati Holm

Kehitysvammaisuuden riskit

Keski- ja loppuraskauden sekä synnytyksen aikaisia tekijöitä, joihin liittyy älyllisen kehitysvamman riski, selvitettiin Etelä-Hämeen, Pirkanmaan ja Keski-Suomen kehitysvammapiirien alueilta kerätyn sairauslähtöisen aineiston avulla. Tutkimukseen otettiin kehitysvammaisia, joiden vammaisuuden epäilty syy oli perinataalinen tai tuntematon ja jotka olivat syntyneet vuosina 1967-81. Heitä löytyi alueelta 339, verrokkeja oli 364.

Pekka Louhiala