Markkinoilta katoavat lääkkeet

Ylilääkäri Yrjö Qvarnberg on osunut ajankohtaiseen lääkeasiaan (SLL 36/93, s. 3649). Kotimainen lääketeollisuus on useamman vuoden aikana rationalisoinut tuotteistoaan. Eteen on tullut tilanteita, että ainoa maan rajojen sisäpuolella valmistettu tietyn indikaation tai vaikuttavan aineen lääkevalmiste on jäämässä pois tuotannosta. Päätös on valmistajan harkinnassa, eikä viranomaisella ole käytössä keinoja velvoittaa lääkeyritystä pitämään tiettyä tuotetta kaupan. Ainoa keino on ollut hakemuksesta vapauttaa myyntiluvan haltija vuosimaksusta. Vapautus 5 000 mk:n suuruisesta vuosittaisesta maksusta ei aina ole riittävä houkute pitää kaupan valmistetta, jonka markkinat ovat pienet, valmistussarjat pienet ja hinta halvemmasta päästä (johtuen hintavalvonnasta). Aivan sama asia koskee myös ulkomaisia valmisteita, joiden myynti on vähäistä. Joissakin tapauksissa on valmistetta pidetty saatavilla lääkäreiden, lääkärijärjestöjen tai viranomaisten toivomuksesta.

Pelastakaa penisilliini koska penisilliini pelastaa!

Käsikirjoista ja infektiosairauksien erikoislääkäreiltä saamieni tietojen mukaan penisilliini on edelleenkin ensisijainen antibiootti useiden gram-positiivisten bakteerien, eritoten A-ryhmän beeta-hemolyyttisten streptokokkien aiheuttamien sairauksien hoidossa.

O. M. Pentti

Lapsuus ja nuoruus eivät ole sama asia

Kollega Jorma Piha perustelee kirjoituksessaan Suomen Lääkärilehdessä (35/93) väitettään siitä, että lastenpsykiatria ja nuorisopsykiatria olisivat yksi ja sama kliininen erikoisala. Tästä perusväittämästään hän edelleen esittää nuorisopsykiatrian suppean erikoisalan integroimista osaksi lastenpsykiatriaa. Hänen perustelunsa ovat kaikki puhtaan hallinnollisia - ja sellaisenaankin virheellisiä - eivätkä ne perustu kliinisiin tai teoreettisiin näkökohtiin.

Nuorisopsykiatria Suomessa

Kollega Jorma Piha luonnehti pääkirjoitustaan "Merkittävä askel lasten- ja nuorisopsykiatriassa" (SLL 30/93) uutisluonteiseksi. Luonnehdinta oli varsin osuva, sillä saimmehan sekä ulkomaisia että kotimaisia uutisia.

Suomen Verenpaineyhdistys kutsuu jäseneksi

Liian korkeaa verenpainetta esiintyy Suomessa enemmän kuin useimmissa muissa väestöissä. Monissa maissa on perustettu kansallisia verenpaineyhdistyksiä, joiden toiminta on suunnattu korkean verenpaineen ja sen aiheuttamien haittojen torjuntaan. Suomeenkin perustettiin vuonna 1989 oma tämän alan yhdistys, joka on rekisteröity nimellä Suomen Verenpaineyhdistys r.y. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää kohonneeseen verenpaineeseen ja verenpaineen säätelyyn liittyvää tutkimusta, koulutusta ja valistusta sekä ylläpitää verenpainetutkijoiden kansallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys mm. järjestää tieteellisiä esitelmätilaisuuksia ja kokouksia, joihin kutsutaan luennoitsijoiksi alan kansainvälisesti arvostetuimpia asiantuntijoita. Lisäksi yhdistys antaa kohonneen verenpaineen hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä asiantuntijalausuntoja ja on mukana laatimassa uusia hoitosuosituksia Suomen Sydäntautiliiton koolle kutsumassa työryhmässä.

Pika-apu lasten tehohoitoon

BMJ:n julkaisuryhmä on jälleen tuottanut käytännön lääkäreitä hyödyttävän kirjan. Lasten tehohoidosta on olemassa useita laajoja käsikirjoja. BMJ:n seitsenhenkisen työryhmän julkaisu poikkeaa pääsääntöisesti edukseen aikaisemmista siinä, että asioiden esittämistapa on hyvin käytännönläheinen. Ilmeisesti tämä on toimituskunnan ansiota, koska sama ote on säilynyt kaikissa 25 tekijän kirjoittamissa luvuissa.

Toimittanut Timo Klaukka

Suppea endokriinisen radiologian kuvasto

Kirja on teokseen Clinical Endocrinology tarkoitettu radiologinen kuvasto. Kirjoittajina on seitsemän erikoislääkäriä, joista yksi on professori. Neljä kirjoittajaa on englantilaisia ja kolme Yhdysvalloista.

Toimittanut Timo Klaukka

Suomalainen näkökulma neurooseihin

Martti Paloheimon kirjan alaotsikko, miten sinua kohdeltiin lapsena? hämmentää. Kirjan lukeminen avaa mielenkiintoisen ja suomalaiseen kulttuuriympäristöön sijoitetun näkökulman neuroosien syntyyn.

Toimittanut Timo Klaukka

Kun toivoa ei ole

Kirjan esittely sattui silmiini BMJ:n palstoilta pari vuotta sitten. Kiinostuin ja tilasin sen omaksi valistuksekseni arvellen sen antavan jotain uutta eutanasiakysymyksestä, joka meilläkin toistuvasti näyttäytyy keskustelussa. Arvelin sen esittelyn olevan paikallaan Suomenkin Lääkärilehdessä. Onhan esitetty että kuolemasta ja kaikesta mitä siihen liittyy, tulisi meillä keskustella nykyistä aktiivisemmin.

Toimittanut Timo Klaukka

Hirtetyn Anne Greenin tarina

Anne Greenin surullinen elämäntarina, joka päättyi lopulta onnellisesti, on jäänyt historiaan 1600-luvun kahden tunnetun lääkärin ansiosta.