Lasten kuolemaan johtaneet koti- ja vapaa-ajan tapaturmat 1987-1993

Suomessa kuolee vuosittain tapaturmaisesti nelisenkymmentä alle 10-vuotiasta lasta. Yleisimmin lapsen kuolemaan johtava tapaturma on liikenneonnettomuus, mutta edelleenkin noin puolet alle 10-vuotiaiden tapaturmakuolemista sattuu kotona ja vapaa-ajan vietossa. Tapaturmien ehkäisyn kannalta koti- ja vapaa-ajan tapaturmat ovat avainasemassa. Vuosina 1987-93 kuoli muualla kuin tieliikenteessä sattuneissa tapaturmissa 1-9-vuotiaita lapsia yhteensä 138, heistä noin puolet hukkumalla. Tapahtumatietojen perusteella kolmessa neljäsosassa tapauksista oli osoitettavissa tapaturmalle altistavia tekijöitä, kuten vaarallinen ympäristö tai puutteellinen valvonta. Lasten tapaturmakuolemia voitaisiin vieläkin vähentää tehostamalla vanhempiin kohdistuvaa valistusta sekä kiinnittämällä huomiota ympäristön turvallisuuteen, esimerkiksi pihakaivojen, kaivantojen ja uima-altaiden rakenteisiin sekä pihapiirissä liikkuvien työkoneiden vaaraan.

Marja-Liisa Itkonen, Kari Karkola, Pekka J. Karhunen

Lääkärikoulusta ammattiin

Lääketieteellisissä tiedekunnissa on viime vuosina pyritty uudistamaan perusopetusta, ja Oulun yliopistossa aloitettiinkin 1993 tutkijalääkäriksi aikovien linjan rinnalla perhe- ja yhteisölääketieteen juonneopetus, jonka tavoitteena on ollut kokonaisvaltainen, potilaskeskeinen työskentelyote. Opetukseen kuuluu mm. rooliharjoituksia ja ryhmätöitä sekä tutustuminen johonkin terveyskeskukseen, Kelan toimistoon, sosiaaliviraston toimintaan ja kotikäynti potilaan luokse. Tässä tutkimuksessa on pyritty arvioimaan perhe- ja yhteisölääketieteen opetuksen vaikutusta opiskelijoiden ammattiprofiiliin. Opiskelijat kirjoittivat kaksi kriittistä esseetä kolmannen kurssin jälkeen ja arviointiryhmä analysoi esseet laadullisen tutkimuksen menetelmin. Opetusta voidaan arvioida onnistuneeksi: opiskelijat suhtautuivat ammattiinsa hyvin itsekriittisesti ja he pystyivät opintojensa puolivälissä reflektoivaan pohdintaan ja laaja-alaiseen asioiden tarkasteluun.

Anne Sankala, Nina Nuutinen, Kyösti Nurminen, Irma Huttunen, Pekka Larivaara, Erkki Väisänen

Ylityökatto ja jaksotyö tulossa jo vuodenvaihteessa: Lääkäriliitto vaatii palkkauksesta sopimista

Elokuun 9. päivänä vahvistettua työaikalakia muutettiin viime vaiheessa siten, että ylityökatto tulee voimaan jo 1.1.1997 lukien. Lääkäriliiton hallitus vetosi kuntatyönantajaan, jotta lain soveltamista lääkäreihin olisi lykätty nykyisen sopimuskauden loppuun eli vuoden 1998 puolelle, jolloin siihen liittyvät työjärjestelyt olisi ehditty kunnolla valmistella ja palkkauksesta sopia. Kunnallinen työmarkkinalaitos pyrkii kuitenkin ajamaan lääkärit jaksotyöhön jo ensi vuoden alusta, vaikka siihen liittyvät käytännön järjestelyt ovat vielä täysin auki ja lääkärikunta kuohuksissaan uhkaamassa olevasta ansiotason laskusta. Seuraavassa selostetaan työaikalain käsittelyä Lääkäriliitossa elokuun lopulla. Työaikauudistuksen valmistelu liitossa jatkuu vastedes kuumeiseen tahtiin, jotta jäsenistön toimeentulo ja terveydenhuollon toiminta saadaan turvatuiksi kiristyneestä aikataulusta huolimatta.

Haluatko olla mukana terveydenedistämistyössä?

Lääkäriliiton hallitus nimesi keväällä projektiryhmän, jonka tehtävänä ensimmäisessä vaiheessa oli laatia

Kollega potilaana, potilas ihmisenä

Tiede kehittyy jatkuvasti, ja meillä lääkäreillä on jatkuva tarve kiirehtiä koulutustilaisuudesta toiseen pysyäksemme ajan tasalla - jollei muun takia, niin ainakin kerätäksemme osallistumistodistuksia voidaksemme tarpeen tullen näyttää, miten paljon olemme itseämme kehittäneet. Tässä jatkuvassa karusellissa lääkärien ympäröimänä seisoo potilas, mutta onko hän vain tieteellinen objekti, vai inhimillinen yksilö?

Marianne Marenk

Kuivan suun syyt ja hoito

Kariesopin professori Jorma Tenovuo mainitsee artikkelissaan "Kuivan suun syyt ja hoito" (SLL 20-21/96), että Suomen Apteekkariliiton julkaiseman syljeneritystä vähentävien lääkkeiden luettelon uusin painos olisi vuodelta 1992. Syljeneritystä vähentävien lääkkeiden luettelo on viimeksi uusittu kevättalvella 1996, ja luetteloa tullaan päivittämään muutaman vuoden välein.

Sami Paaskoski

Parannetaanko laatua vai kehitetäänkö vain?

Mielestäni englannin kielessä yleisesti käytetty termi "quality im-provement" tulisi kääntää "laadun parantaminen" eikä "laadun kehittäminen". Ja erityisesti harmittaa kun tämä kehittäminen on sitten käännetty takaisin englannin kielelle "quality development" (1).

Kimmo Räsänen

Pitkäaikaisvuodeosastohoito - elinkautisrangaistusko?

Ikääntyneen väestön laitoshoidosta keskustellaan lääkärien, hoito- ja oikeustieteilijöiden ja omaisten toimesta. Hoitohenkilökunta on kantanut huolta resurssien riittämisestä ja omaiset ovat ilmaisseet tunteitaan mielipideartikkelien otsikoissakin, kuten "Ihmisyys arvoonsa", "Vanhukset tehokierrätyksessä" ja "Säilönta varsin yleistä".

Lotta Salminen

Työuupumuksesta maallikoille ja lääkäreillekin

Ilkka Vartiovaara on kirjoittanut uudistetun ja ajantasaistetun laitoksen vuonna 1987 ilmestyneestä kirjastaan Burnout - henkinen pahoinvointi. Nyt ilmestynyt kirja on mielenkiintoinen lisä keskusteluun depressiosta, itsehoidosta ja onnellisuuspillereistä. Se valaisee hyvin esimerkein burnoutin kehittymistä ja siitä selviytymistäkin. Kuitenkin terminä burnout pitäisi kitkeä pois suomalaisesta sanastosta, sillä työuupumus (ICD-10 luokituksessa Z73.0), loppuunpalaminen tai mikä muu tahansa vastaavaa ilmentävä suomalainen sana olisi parempi. Asioista pitää voida puhua kaikille ymmärrettävällä kielellä, ja nyt, kun itse asia on hyväksytty tautiluokitukseenkin, niin myös sen suomenkielinen ja itse asiassa etiologiankin ilmaiseva nimi pitäisi voida hyväksyä. Ihminen voi olla masentunut, miksei joku toinen myös työuupunut tai loppuunpalanut.

Ulla-Kaija Lammi

René Descartes ja lääketiede

Ranskalainen filosofi René Des-cartes eli Cartesius (1596-1650) ei ollut lääkäri, mutta siitä huolimatta hän vaikutti ratkaisevalla tavalla lääketieteen tutkimukseen ja kehitykseen. Lääketieteessä Descartes muistetaan yleensä tiedemiehenä, joka erotti sielun ja ruumiin toisistaan. Hänen dualismiinsa viitataan usein vieläkin, kun lääkärikuntaa moititaan ihmistä koskevan kokonaisnäkemyksen puutteista.