Geneerinen hintakilpailu menossa

Halpojen rinnakkaisvalmisteiden saapuminen markkinoille on synnyttänyt tuntuvia hintaeroja rinnakkaisvalmisteiden välille. Geneerisen substituution lähestyminen ja sen voimaantulo huhtikuun alussa on aikaansaanut myös hintakilpailua, jossa monen lääkkeen hinta on laskenut.

Terveyskeskuslääkäreillä näkemyseroja lähetteiden aiheellisuudesta

Tarkoituksenmukaista hoidonporrastusta pidetään kunnallistaloudellisista syistä yhä tärkeämpänä. Porrastuksen yhdeksi ohjauskeinoksi on ehdotettu sellaista käytäntöä, että esimerkiksi terveyskeskuksen johtava lääkäri tarkastaisi sekä terveyskeskus- että yksityislääkärien lähetteet. Kahdeksan Kirkkonummen-Siuntion terveyskeskuksen lääkäriä tarkasti vuoden 1991 alussa terveyskeskuksesta lähetetyt 405 peräkkäistä lähetettä ja arvioi niiden aiheellisuutta. Yhdeksää kymmenestä pidettiin aiheellisena, mutta arvioijien näkemykset yksittäisten lähetteiden aiheellisuudesta vaihtelivat suuresti. Selvityksen perusteella lähetteiden tarkastuksen mielekkyys näyttää varsin kyseenalaiselta. Tarkastus saattaa viivästyttää hoitoa ja johtaa vääriin arviointeihin sekä ajan mittaan lähetekäytännön vääristymiin.

Klas Winell Kai Halavaara Sanna Ranta Reijo Tilvis

Lääkkeet ja luontaistuotteet - paha sekaannus ja yhä pahenee

Suomen lääkelakia muutetaan Euroopan yhteisön direktiivien mukaiseksi. ETA-sopimuksen tultua voimaan rohdosvalmisteet sekä homeopaattiset ja antroposofiset valmisteet aiotaan rinnastaa varsinaisiin lääkkeisiin: kaikista tulee rekisteröityjä lääkkeitä, vaikka rohdosvalmisteilta sekä antroposofisilta ja homeopaattisilta valmisteilta ei tämän jälkeenkään vaadita näyttöä hoidollisesta tehosta - markkinoille saadaan siis teholtaan kyseenalaisia lääkkeitä. Merkittävintä on, että näiltä uusilta "lääkkeiltä" ei tiettävästi myöskään aiota vaatia selkeää pakkausmerkintää, josta ilmenisi, että tuote voi olla tehoton. Luontaistuoteala on jo mainonnassaan alkanut käyttää hyväkseen tulevan lääkelain hämäävää luokitusta.

Marja Airaksinen Veijo Saano

Yhteiskunnan palveluksesta yhteiskunnan elätettäväksi

Vajaat neljäsataa työtöntä lääkäriä ovat pieni ja ulkonaisesti katsoen hyväosainen ryhmä maan viidensadantuhannen työttömän joukossa, ainakin se valtaosa heistä, joka saa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa. Putous kiireiseltä työuralta työttömäksi työnhakijaksi on kuitenkin karu kokemus. Turhautumista lisää vielä tieto, että käyttämättömäksi jäänyttä ammattitaitoa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa kipeästi tarvittaisiin. Yhteiskunta menettää työttömäksi siirretyn lääkärin myötä kallista osaamista, jonka karttumisen ja säilymisen ehtona on työkokemus. Palkkamenon vaihtamisella työttömyyskorvaukseksi sitä vastoin säästetään koko julkisen talouden tasolla rahassakin hyvin vähän.

Laskentatyöryhmä III: Sisäänotto lääkärikoulutukseen supistettava 350:een

Lääkärityövoiman laskentaryöryhmä katsoo, että sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen huomioon ottaen sisäänotto lääketieteellisiin tiedekuntiin tulee laskea nykyisestä yli 500:sta alle 400:aan uuteen opiskelijaan vuodessa. Työryhmän yksimielinen suositus on aloituspaikkamäärän pudottaminen 350:een vuoteen 1999 saakka. Kysymykseen tiedekuntien lukumäärästä työryhmä ei ota kantaa.

Hallituksen päätöksiä

Lääkäriliiton hallituksen kokouksessa 1.4.93 käsiteltiin seuraavia asioita:

Styrelsebeslut

Vid Läkarförbundets styrelsesammanträde den 1 april behandlades bl.a. följande ärenden:

Ohjeisto lääkärintodistusten kirjoittamisesta

Hyväksytty Suomen Lääkäriliiton hallituksen kokouksessa 25.11. 1977.

Lääkärikeskusten johtajat pohtivat rooliaan

Lääkärikeskusten yhdistyksen (LKY) ja Lääkäriliiton rooleihin ja tehtäviin liittyvät mahdolliset ristiriitaisuudet nousivat keskusteluun Lääkärikeskusten johtajasymposiumissa Kuusamossa. Kysyttiin, onko aikanaan Lääkäriliiton aloitteesta vuonna 1969 perustettu yhdistys alkanut elää omaa elämäänsä, jonka tavoitteet ovat vastakkaisia liiton tavoitteiden kanssa? Ovatko sukset pahasti ristissä vai voitaisiinko yhteistyötä tiivistää?

ECMO ja kliinisen tutkimuksen etiikka

Kontrolloidut ja satunnaistetut kliiniset kokeet ovat tämän päivän lääketieteessä itsestäänselvyys, mutta niiden historia on varsin lyhyt. Ensimmäinen koe, joka täytti nykyiset kontrolloitujen kokeiden kriteerit, oli 1940-luvun lopulla tehty tuberkuloosin hoitotutkimus (1). Suurinta osaa lääketieteen hoitokäytännöistä ei kuitenkaan ole koskaan testattu satunnaistetuissa kokeissa, eikä se monissa tapauksissa olisi eettisistä syistä enää mahdollistakaan. Erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa pyritään tuomaan radikaalisti uudenlaisia hoitoja kriittisesti sairaiden potilaiden avuksi.

Toimittanut Pekka Louhiala