Rintasyövän varhainen havainnointi, diagnosointi ja hoito tasa-arvokysymyksenä

Vielä ei tiedetä mitä uutta naisten elämään tuo rintasyöpää koskeva moderni solu- ja molekyylibiologinen perustutkimus ja rintasyöpää kenties ennalta ehkäisevät lääkkeet. Kunnes tällaiset asiat on selvitetty, jää edelleen käytännön lääkärin ja tutkimustyön keskeiseksi tehtäväksi naisten auttaminen varhaisen havainnoinnin, diagnoosin ja hoidon onnistumiseksi. Kirjoituksessa pyritään selvittämään miten mammografiaseulonta, rintojen kliininen tutkimus ja naisen itsensä suorittama rintojen terveystarkkailu mamaohjelman puitteissa voivat toisiaan täydentäen edistää tasa-arvoa terveyspalvelujen jakamisessa kansanterveystyössä kaikille rintasyövän suhteen riski-iässä oleville eli yli 25-vuotiaille naisille. Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelma vuodelta 1997 edellyttää toiminnan laajentamista nykyisestään.

Gisela Gästrin

Kehitysvammadiagnoosit terveydenhuollon hoitoilmoitusaineistossa

Sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitustietoja voi nykyään tarkastella tietokoneella Netti-Hilmosta. Kehitysvammadiagnoosin perusteella tehtyjen hoitoilmoitusten tarkastelu tuo esiin tietoa terveyspalvelujen käytöstä, mutta myös - ja ehkä enemmänkin - tietoa hoitoilmoituskäytännöistä, jotka vaihtelevat jonkin verran.

Susanna Nouko-Juvonen

Uusi pääjohtaja laittoi WHO:n remonttiin

Norjalainen lääkäri Gro Harlem Brundtland valittiin viime heinäkuussa ensimmäisenä naisena WHO:n pääjohtajaksi. Hän on toinen pohjoismaalainen tässä tehtävässä. Aikaisemmin hän on toiminut Norjan ympäristöministerinä ja pääministerinä. Hänen edeltäjänsä, järjestöä kymmenen vuoden ajan johtanut japanilainen Hiroshi Nakajima, joutui kovan kritiikin kohteeksi. Nakajiman kaudella järjestön asema heikkeni kaikkien aikojen pohjalukemiin. Sekä järjestön sisältä että ulkoapäin on esitetty voimakkaita muutospaineita. Tässä tilanteessa Gro Harlem Brundtland on avustajineen ryhtynyt rohkeasti uudistamaan koko organisaation rakennetta. Seuraavassa uusi maailman terveysjohtaja pohtii mm. esittämiensä uudistusten perusteita.

John Maurice

Martti Lindqvist: Terveydenhuollon eettisyys punnitaan arjen käytännössä

Lääketiedettä koskevassa eettisessä keskustelussa saa helposti suuren painon se, mikä on tieteen eturintamassa ja hyvin herooista. Hoitojärjestelmien eettisyys punnitaan kuitenkin viime kädessä arjen käytännössä. Vanhustenhuoltokeskustelu on tyypillisesti perin arkinen ja laajasti suomalaisia koskeva keskustelu, joka on eettisesti erittäin tärkeä.

Suvi Sariola

Kuntoutuksen vaikutuksista halutaan lisää tutkimusta

Kuntoutuksen vaikutuksista ei ole kattavaa arviota. Kuntoutukseen ohjautumisesta ei ole tehty laajoja tutkimuksia, ja tieteellinen näyttö kuntoutumismenetelmien vaikuttavuudesta on vähäistä, todetaan valtioneuvoston eduskunnalle antamassa kuntoutusta koskevassa selonteossa. Siinä pidetään välttämättömänä tehdä kuntoutusmenetelmien vaikuttavuudesta riittävän laajoja, tieteelliset kriteerit täyttäviä tutkimuksia, joissa analysoidaan myös kustannusvaikuttavuutta. Tutkittuun tietoon perustuvat kuntoutusmenetelmät ehdotetaan sisällytettäväksi valtakunnallisiin hoitosuosituksiin. Selonteossa esitetään myös mahdollisuus perustaa riippumaton yksikkö arvioimaan kuntoutuksen tarvetta, kohdentumista ja vaikuttavuutta.

Mielialan ja toimintakyvyn vaihtelu nuoruusiässä Uusi arviointimenetelmä

Nuoruusiän kehityksessä muotoutuu lopullisesti aikuisiän psykososiaalisen hyvinvoinnin perusta. Yksi nuoruusiän erityispiirteistä on mielialan ja toimintakyvyn ajoittainen vaihtelu. Mielialan arviointiin käytetään yleisesti depressiomittareita. Toimintakyvyn ja mielialan vaihtelun arviointiin ei ole ollut menetelmiä. TAYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikassa on kehitetty itsearviointiasteikko, jota on käytetty koululaisten ja nuorisopsykiatrian potilaiden vertailututkimuksessa. Tulosten perusteella potilaitten vastaukset poikkeavat erittäin selvästi koululaisten vastauksista. Potilaat arvioivat mielialansa vaihtelut kielteisiksi, koululaisilla painottuvat myönteiset vaihtelut ja toimintakykyisyyden kokemukset. Osa koululaisista vastasi kuitenkin potilaille ominaisella tavalla, ja tämän oletetun riskiryhmän jatkotutkimukset ovat tarpeen. Arviointimenetelmä soveltuu sekä kliiniseen työhön että seulontatyyppiseen käyttöön.

Marjatta Kiuttu, Pekka Laippala, Päivi Rantanen

Nuorten seksuaalikäyttäytyminen Suomessa 1996-1997

Nuorten seksuaalikäyttäytymistä kartoittava tutkimus perustuu Kouluterveyskyselyyn, jonka aineisto kerättiin vuosina 1996 ja 1997. Mukana oli lähes 70 000 peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista sekä noin 18 000 lukion toisen vuoden opiskelijaa eri puolilta maata. Nuorten seksuaalikäyttäytyminen ei ole merkittävästi muuttunut 1990-luvun aikana. Alueelliset erot sukupuoliyhdynnät aloittaneiden osuuksissa olivat verraten pieniä, sen sijaan ehkäisymenetelmien käytössä oli suurempaa vaihtelua. Tytöt olivat käyttäneet yleisimmin jotain ehkäisymenetelmää viime yhdynnässään alueilla, joilla raskauden keskeytyksiäkin tehdään vähiten.

Elise Kosunen, Matti Rimpelä, Arja Liinamo, Jukka Jokela, Andres Vikat, Arja Rimpelä

Gynekologisten infektioiden hoito

Gynekologiset infektiot hoidetaan valtaosin avohoidossa. Yleisimpiä tulehduksia ovat hiivasienen aiheuttama vulvovaginiitti ja bakteeriflooran häiriöön liittyvä bakteerivaginoosi. Kumpikin voidaan hoitaa tehokkaasti lyhyellä lääkityksellä, mutta tulehdusten uusiutuminen on tavallista ja tällöin saattaa pitempiaikainen hoito olla tarpeen. Gonokokin aiheuttama mukopurulentti kohdunkaulan tulehdus on harvinainen. Sen sijaan klamydia on nykyisin tärkein servisiitin aiheuttaja. Klamydiatulehdus on usein vähäoireinen, ja hoitamattomana se leviää kohtuun ja munanjohtimiin. Sisäsynnytintulehduksen voivat aiheuttaa klamydian ja gonokokin lisäksi monet muutkin mikrobit, ja usein kyseessä on aerobisten ja anaerobisten bakteerien sekainfektio. Erityisesti vähäoireisen sisäsynnytintulehduksen asianmukaiseen hoitoon pitää avohoidossa kiinnittää enemmän huomiota. Tällä vältetään krooniseen hoitamattomaan tulehdukseen liittyvä munanjohtimien vaurioituminen ja tästä johtuvat myöhäiskomplikaatiot.

Pentti K. Heinonen

Eturauhassyöpä - onko aika adjuvanttihoidon?

Eturauhassyöpä on noussut miesten yleisimmäksi syöväksi Suomessa ja potilaiden määrä lisääntyy jatkuvasti johtuen syövän yleisyydestä, tarkemmasta varhaisdiagnostiikasta ja vanhempien ikäpolvien suhteellisesti kasvavasta osuudesta väestössä. Eturauhassyövän sädehoitoon liitetty hormonihoito on vakiintumassa käytännöksi useissa maissa. Hoidon kehittämisessä tärkeä tavoite on liitännäishoidon merkityksen selvittäminen ja käytännön hoitosuositusten selkiyttäminen rintasyövän liitännäishoitoa vastaavalle tasolle. Suosituksia hoidon pituudesta ja ajoituksesta toivotaan pikaisesti, koska tutkimustulokset ovat selkeästi osoittaneet liitännäishoidon hyödyn. Lisäksi tullaan tarvitsemaan kokonaan uusia lääkkeitä ja uutta vaikutustapaa, jotka tehoaisivat hormonihoidon vaikutuksen menettämisen jälkeenkin.

Eeva Salminen

Verkkokalvon keskeisen osan ikärappeutuma

Verkkokalvon keskeisen osan ikärappeutuma on yleisin yli 50-vuotiaiden näkövammaisuuden syy läntisissä teollisuusmaissa. Se johtaa keskeisen näön heikentymiseen. Ikärappeutuman kolmesta muodosta yleisimpään, kuivaan rappeutumaan, ei ole toistaiseksi hoitoa. Sen sijaan nesteisen rappeutuman tai pigmenttiepiteelin irtauman hoidossa voidaan tuhota uudissuonet laserilla, sädehoidolla tai kirurgisesti. Hoito soveltuu kuitenkin vain noin 30 %:lle potilaista. Niin kauan kuin hyvää ehkäisevää tai parantavaa hoitoa ei ole, sopivien näön apuvälineiden löytäminen on tärkeää niille ikärappeutumapotilaille, joilla vielä on jonkin verran näkökykyä jäljellä.

Anna-Maija Paakkala