20914 osumaa

Lääkehoito - luultua yleisempi hyponatremian syy

Vaikea hyponatremia on hengenvaarallinen tila, joka voi johtua monista sairauksista, polydipsiasta tai lääkkeistä. Selvitimme Peijaksen sairaalassa etiologisten tekijöiden jakauman 140 hyponatremiapotilaan aineistossa. Runsas puolet vaikeista hyponatremiatiloista johtui syistä, jotka olivat ilmeisiä hoitavalle lääkärille ilman etiologisia jatkotutkimuksia, kuten nestehukasta suolistoon, alkoholin tai muun nesteen aiheuttamasta laimentumisesta, maksakirroosista tai sydämen vajaatoiminnasta furosemidi- tai spironolaktonilääkityksen yhteydessä. Aiemmin diagnosoimaton sairaus oli hyponatremian syynä harvinainen: vain kahdelta potilaalta löytyi tällainen sairaus siitä huolimatta, että etiologisia tutkimuksia suoritettiin suurelle osalle potilaista. Lääke oli hyponatremian pääasiallinen syy 29 %:lla potilaista, tavallisimmin tiatsididiureetti tai karbamatsepiini. Lääkkeiden osuutta hyponatremian aiheuttajana ei tunnettu riittävän hyvin. Yli puolet potilaista, joiden hyponatremia johtui lääkkeestä, jatkoi hyponatremian aiheuttaneen lääkkeen käyttöä. Hyponatremian syytä selvitettäessä pitäisi ensimmäiseksi selvittää, käyttääkö potilas tiatsididiureetteja, epilepsialääkkeitä tai muita hyponatremiaa aiheuttavia lääkkeitä.

Sinikka Pohjola-Sintonen, Ritva Kauppinen-Mäkelin

Psykologisten tekijöiden yhteys kolesteroliarvoihin

Sepelvaltimotautiin liittyvissä tutkimuksissa on yhä enemmän alettu korostaa psykososiaalisten riskitekijöiden vaikutusta. Kuitenkin esimerkiksi työstressin, vihamielisyyden tai A-tyyppisen käyttäytymisen vaikutusmekanismit kardiovaskulaariseen järjestelmään ovat edelleen epäselviä ja tutkimustulokset vaikutuksista ristiriitaisia. Omassa tutkimuksessamme työ- ja elämäntilanteen kokemisella, vihamielisyydellä sekä A-tyyppisellä käyttäytymisellä ei ollut erityistä yhteyttä sepelvaltimotautiriskin osoittimena käytettyihin seerumin non-HDL-kolesteroliarvoihin.

Sirke Koskinen, Soili Keskinen, Strip Baby -Tutkijaryhmä

Pneumokokki-infektioiden ehkäisy - suuria haasteita, uusia mahdollisuuksia

Pneumokokki aiheuttaa vuosittain Suomessa runsaat 500 veriviljelyllä varmistettua yleisinfektiota, noin 20 000 keuhkokuume-episodia ja 100 000 lasten välikorvatulehdusta. Tähän asti nämä infektiot on pystytty hoitamaan hyvin penisilliinillä, mutta nopeasti lisääntyvä antibioottiresistenssi saattaa aiheuttaa lähivuosina lisääntyviä ongelmia tehokkaan hoidon valinnassa. Sopivaa rokotetta pneumokokki-infektioiden ehkäisemiseksi on etsitty jo kauan, ja aikuisille on löydetty kapselipolysakkaridirokote, jota käytetään infektioalttiiden riskiryhmien suojaamiseen syviltä infektioilta. Lasten välikorvatulehduksen ehkäisyyn on kehitetty konjugaattirokote, jota tutkitaan parhaillaan Tampereen seudulla noin 2 500 lapsella.

Juhani Eskola

Psyykenlääkkeet raskauden ja imetyksen aikana

Mielenterveyden häiriöiden yleistymisen myötä joudutaan yhä useammin miettimään myös psyykenlääkkeiden käytön turvallisuutta ja hyötyä raskauden ja imetyksen aikana niin äidin kuin kehittyvän lapsenkin kannalta. Suurinta osaa psyykenlääkkeistä voidaan käyttää melko turvallisesti myös raskaana olevilla ja imettävillä äideillä. Tähän katsaukseen on koottu nykytieto psyykenlääkkeiden teratogeenisuudesta, vaikutuksista sikiön ja lapsen kehitykseen sekä turvallisuudesta imetyksen aikana.

Tuija Heikkinen, Kari Laine, Ulla Ekblad

Persoonallisuushäiriöt eri ikäkausina

Persoonallisuushäiriöiden synnystä on erilaisia näkemyksiä, ja niiden esiintyminen eri ikäryhmissä vaihtelee. Persoonallisuus-häiriöiden diagnostiikassa ja hoidossa on selviä ongelmia. Usein potilaalla on samanaikaisesti muita psykiatrisia sairauksia, jotka vaikeuttavat hoitoa ja huonontavat ennustetta. Persoonallisuushäiriöiden aiheuttamat pitkäaikaisongelmat ovat merkittäviä. Jatkossa kuvataan persoonallisuushäiriöiden kehittymistä, jaottelua ja esiintymistä eri ikäkausina.

Anne-Marie Löyttynen, Hannu Koponen

I tyypin diabetekseen intensiivinen hoito heti alusta

I tyypin diabeteksen puhjettua useimmat potilaat selviytyvät alkuun hyvin pienellä insuliiniannoksella tai jonkin aikaa jopa ilman insuliinia. Tämä johtuu siitä, että haiman saarekesoluissa on vielä jäljellä insuliininerityskykyä, joka kuitenkin vähitellen häviää. Diabetes Control and Complications Trial (DCCT) on aikamme suurimpia kliinisiä tutkimuksia, ja sen pohjalta on kiistattomasti osoitettu, että intensiivinen insuliinihoito monipistos- tai insuliinipumppuhoitona vähentää kaikkia diabeettisia komplikaatioita yksi- tai kaksipistoshoitoon verrattuna, jos HbA1c-arvo on mahdollisimman normaali. Tämän suurtutkimuksen tulossatoa korjataan vieläkin, vaikka tutkimus julkaistiin jo kymmenisen vuotta sitten. Nyt on selvitetty, miten intensiivihoito vaikuttaa hypoglykemian ja komplikaatioiden ilmaantuvuuteen potilailla, joilla on tuore diabetes, kun heitä verrataan pitkään sairastaneisiin.

Robert Paul

Lupaavia tuloksia borrelioosirokotteilla

Yhdysvalloissa on saatu valmiiksi kaksi massiivista tutkimusta, joissa kummassakin selvitettiin Borrelia burgdorferin ulkopinnan erään proteiinin (OspA) tehoa rokotteena. Näissä kansainvälisten lääkefirmojen tukemissa ja kaikin puolin viimeisen päälle tehdyissä tutkimuksissa rokotettiin kummassakin runsaat 10 000 ihmistä. OspA oli tuotettu rekombinanttitekniikalla, ja toisessa tutkimuksessa molekyyliin oli liitetty vielä lipidiosa, jolloin se muistutti täysin bakteerissa esiintyvää muotoa. Kummassakin tutkimuksessa rokotukset annettiin kuukauden välein ja kolmas tehoste vuoden kuluttua ensimmäisestä injektiosta. Borrelioosin laboratoriodiagnoosi perustui serologiaan, viljelyyn ja geenimonistukseen.

Matti Viljanen

Tamoksifeeni liitännäishoitona: meta-analyysi

Rintasyöpä on milteipä malliesimerkki taudista, jonka optimaalista hoitoa on haettu satunnaistamalla riittävästi potilaita eri hoitovaihtoehtoihin. Näissä kokeissa myös liitännäishoitona annetun tamoksifeenin kuolleisuutta vähentävä vaikutus on voitu osoittaa vakuuttavasti. Tietokantojen yhä laajentuessa tehdään kuitenkin lisää tarkentavia havaintoja tamoksifeenin käyttöindikaatioista. Tämä viimeisin meta-analyysi perustuu 55 satunnaistettuun tutkimukseen, joissa yhteensä 37 000 naiselle oli rintasyöpäleikkauksen jälkeen joko annettu tamoksifeeniä tai sitten ei.

Heikki Joensuu

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030