Suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden alkoholinkäyttö

Korkeakouluopiskelijat ovat juomistavoiltaan heterogeeninen ryhmä, jossa perinteisesti vallitsevat omat alkoholinkäyttönormit. Helsinkiläiset vuonna 1989 opintonsa aloittaneet naispuoliset korkeakouluopiskelijat ilmoittivat käyttävänsä alkoholia (puhtaana alkoholina) viikossa keskimäärin 53 g ja miesopiskelijat keskimäärin 126 g. Absolutisteja oli 6,5 % naisopiskelijoista ja 4,6 % miesopiskelijoista. Alkoholin suurkuluttajiksi luokiteltiin 4,7 % naisopiskelijoista ja 11,2 % miesopiskelijoista. Parin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana alkoholin kulutus ja käyttötavat muuttuivat keskimäärin vain vähän eivätkä muutokset ole tilastollisesti merkitseviä. Toisaalta absolutismi tai alkoholin suurkulutus ei ollut kovin pysyvää.

Mikael Nyström

Vanhassa vara parempi Hodgkinin taudissa...

Paikallisen Hodgkinin taudin (aste I ja II) pääasiallinen hoito on sädehoito, kun taas laajalle levinneessä lymfoomassa (asteet III ja IV) perushoitona käytetään erilaisia solunsalpaajayhdistelmiä. Mutta mikä olisi tehokkain sytostaattikuuri? Valittavana on ollut perinteinen MOPP, italialaisten kehittämä ABVD ja uusimpana vaihtoehtona Suomessakin suosittu MOPP:n ja ABVD:n yhdistelmähoito joko molempia kuureja vuorotellen (MOPP-ABVD-MOPP jne.) tai yhdistettyinä ns. hybridikuureina (MOPP/AVB). Toisin kuin ABVD, MOPP aiheuttaa steriliteetin, pitkäaikaisen subkliinisen immunosuppression ja joskus sekundaarileukemioita.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

...ja non-Hodgkin-lymfoomassa?

Levinneiden, histologiselta kuvaltaan aggressiivisten non-Hodgkin-lymfoomien standardihoito on ollut CHOP-solunsalpaajayhdistelmä (syklofosfamidi, doksorubisiini, vinkristiini, prednisoni) lukuun ottamatta kaikkein aggressiivisimpia lymfoomia (esim. Burkittin lymfooma). Viime vuosina on kehitetty CHOP-kuuria aggressiivisempia ns. toisen ja kolmannen "sukupolven" kuureja, joilla on saavutettu historiallisiin aineistoihin verraten parempi eloonjääminen kuin ensimmäisen sukupolven yhdistelmillä (esim. CHOP). Myöhempien sukupolvien kuurit ovat kuitenkin myös toksisempia, ja jotkut selvästi kalliimpia kuin perinteinen CHOP.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Vapaaehtoinen HEV-infektio

Hepatiitti E -virus, HEV, on vielä jokseenkin tuntematon, eikä sitä ole Keski- ja Pohjois-Euroopassa tavattu. Keski-Aasiassa sitä esiintyy paikoin endeemisenä.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Lopullinenko totuus antikoagulaation kestosta?

Miten kauan laskimotukoksen sairastanut potilas tarvitsee antikoagulaatiohoitoa? Jonkinlainen yksimielisyys vallinee siitä, että pohjetukoksen hoitoaika on kolme kuukautta. Mutta entä jos potilaalla on laaja laskimotukos keuhkoembolian kera tai ilman? Kun kysymykseen otetaan kanta, on myös otettava huomioon varfariinin sivuvaikutukset, joista vakavin on tappava verenvuoto.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Selvyyttä keskuslaskimokanyylien infektioriskiin

Eräiden tutkimusten mukaan moniluumeniset keskuslaskimokatetrit tulisi vaihtaa määrävälein, sillä näiden aiheuttama infektioriski kasvaa ajan myötä. On ehdotettu jopa kolmen päivän vaihtoväliä, ja on esitetty, että samaa punktiokohtaa voidaan käyttää toistuvasti, ja uusi keskuslaskimokatetri sijoittaa paikalleen pelkän ohjainvaijerin avulla. Palstanpitäjän kokemuksen mukaan sentraalisen kanyylin vaihto kolmen päivän välein kuulostaa aika hurjalta, eikä se liene suomalaisittain yleinen käytäntö.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Vitamiini A ja T-solujen toiminta

A-vitamiinin puutos altistaa infektiotaudeille. Tiedetään myös, että A-vitamiinilisä vähentää lasten infektiokuolleisuutta. Vaikutusmekanismit eivät kuitenkaan ole olleet selvillä.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors, Heikki Joensuu

Lääkkeiden määrääminen ja lääkemääräykset: Valvonnan kokemuksia PKV-lääkkeiden määräämisestä

Lääkkeiden määrääminen on rajattu lääkäreiden erityisoikeudeksi. Kirjoituksessa kuvataan voimassa olevat säännökset ja ohjeet ja havainnollistetaan pääasiassa keskushermostoon vaikuttavien (PKV) lääkkeiden määräämisen ongelmia kahdella tapausselostuksella. Uuden hoitosuhteen alkaessa ensimmäisellä vastaanottokerralla ei pitäisi määrätä eikä uusia PKV-lääkkeitä.

Matti Rimpelä Terhi Hermanson Antti Marttila

EY-direktiivien vaikutukset Suomen terveydenhuoltoon

Suomen lakeihin ja asetuksiin tehdään parhaillaan EY-direktiivien vaatimia muutoksia. Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollonkin säädöksissä joudutaan harmonisoimaan lukemattomia yksityiskohtia, ETA-sopimus tuskin tulee suuresti vaikuttamaan terveydenhuollon arkirutiineihin. Merkittävimmät muutokset ovat tulossa lääkealalle, mm. lääkkeiden myyntilupakäytäntöön ja hintavalvontaan, sekä terveydenhuollon ammattien koulutukseen. Lääkäreille tulee yleislääkäritoiminnan ehdoksi peruskoulutuksen jälkeen suoritettava kaksivuotinen perusterveydenhuollon lisäkoulutus. Tätä koskevat säädökset sekä lääkärintoimen harjoittamista ja erikoislääkäritutkintoa koskevien säädösten muutokset ovat parhaillaan valmisteltavina.

Antti Marttila

Potilas ja hoitoa koskeva päätöksenteko

Potilaan itsemääräämisoikeus ja osallistuminen hoitoonsa ovat pitkään olleet lääketieteellisen hoidon perusperiaatteita. Sen sijaan vain vähän huomiota on kiinnitetty siihen, kuinka paljon potilaat haluavat ottaa vastuuta hoidostaan. Tutkimuksessa selvitettiin hypoteettisten sairaustapausten avulla, haluavatko potilaat osallistua hoitopäätösten tekemiseen ja missä määrin. Suurin osa vastaajista halusi olla mukana päätöksenteossa. Vastuu päätöksenteosta haluttiin kuitenkin jättää kokonaan lääkärille, mikäli päätös vaati erityistä lääketieteellistä tietämystä ja kun kyse oli vakavammasta sairaudesta. Kaikkein halukkaimpia vastaajat olivat osallistumaan sellaisten päätösten tekemiseen, jotka koskevat lääkehoitoa.

Sinikka Sihvo Pertti Kekki Kaj Koskela