Kantasoluistako ratkaisu neurologisten sairauksien hoitoon?
Tutkimus, joka osoitti, että nisäkkäiden keskushermostossa on erilaistumattomia, hermoston soluiksi erilaistumaan kykeneviä hermoston kantasoluja koko eliniän ajan, oli käänteentekevä neurobiologiassa (1). Löydös kumosi siihen asti vallalla olleen käsityksen, jonka mukaan uusien hermosolujen syntyminen rajoittui sikiöaikaan ja varhaiseen syntymän jälkeiseen vaiheeseen. Myös monessa muussa kudoksessa on todettu piilevän kantasoluja, ja näitä kudosperäisiä kantasoluja on opittu kasvattamaan viljelmissä. Kantasolujen kyky hakeutua vaurioalueelle ja erilaistua vaurioita korjaaviksi soluiksi herättivät toiveita siitä, että kantasoluhoidoista saataisiin pikaisesti apua moneen sairauteen. Lisää vauhtia kantasoluhoitoihin tähtäävään tutkimukseen saatiin, kun vuonna 1998 onnistuttiin ihmisalkiosta kasvattamaan kantasoluja, joilla on kyky tuottaa kaikkia ihmisen kudoksia, istukkaa lukuun ottamatta (2). Voitiin ajatella, että alkion kantasoluista saataisiin kontrolloidusti erilaistamalla suuria määriä soluja ja jopa kudoksia käytettäväksi siirteinä.
