In memoriam Seija Koivisto 18.12.1947-20.11.2004

Anestesialääkäri Seija Annikki Koivisto kuoli 20. päivänä marraskuuta 2004 kotonaan Tampereella 57-vuotiaana. Hän toimi osastonlääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa vuodesta 1982 lähtien paneutuen erityisesti neurokirurgiseen anestesiaan. Ensimmäisenä Suomessa hän havaitsi erikoisalan koulutustarpeen, kutsui koolle neuroanestesian alajaoksen perustamiskokouksen ja luotsasi Suomen neuroanestesiologit onnistuneesti kansainväliseen toimintaan. Seija Koivisto (ent. Kolehmainen) oli syntynyt Tyrväällä joulukuun 18. päivänä 1947 maanviljelijäperheeseen. Hän valmistui ylioppilaaksi Vammalassa 1966 ja lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1973. Hän toimi Etelä-Karjalan keskussairaalan sisätauti- ja anestesiayksiköissä apulaislääkärinä v.1975-1977. Anestesiologiaan hän erikoistui Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa 1977-1978. Sen jälkeen hän toimi kolme vuotta Nokian terveyskeskuksessa. Anestesian erikoislääkärin oikeudet Seija Koivisto sai 1981 ja aloitti 1982 anestesiologian osastonlääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, jossa hän toimi kuolemaansa asti. Erityispätevyyden neuroanestesiologiassa hän sai vuonna 2000. Erikoislääkärinä hän toimi aluksi erityisesti silmä-, KNK- ja neurokirurgian leikkaussaleissa. Neurokirurgisen leikkaustoiminnan laajennuttua omaksi neurokirurgiseksi leikkausyksiköksi Seija Koivisto oli siitä vastuussa oleva anestesialääkäri. Yhdessä kävimme muutaman kerran vuosittaisissa eurooppalaisissa alan tapahtumissa. Kun vastuu neuroanestesiasta siirtyi kokonaan Seijalle, hän pyrki myös parantamaan erikoistuvien lääkäreiden koulutusta nimenomaan neuroanestesian alueella. Parempien koulutustilaisuuksien järjestämiseksi valtakunnallisesti Seija kutsui 1994 muut erikoisalasta kiinnostuneet Tampereelle. Perustettiin anestesiologiyhdistyksen neuroanestesiologian alajaos, jonka sihteerinä Seija toimi kaksi vuotta ja hallituksen jäsenenä syyskuuhun 2004 asti. Alajaoksen perustettuaan hän tarttui tilaisuuteen seuraavassa Joint Meetingissä (Bochumissa Saksassa) 1995 ja kutsui osallistujat 1997 Helsinkiin. Helsingin kokoukseen osallistui toista sataa lääkäriä 20 maasta. Seija kuului myös kansainväliseen yhdistykseen SNACC (Society of Neurosurgical Anesthesia and Critical Care). Suomen anestesiologiyhdistyksen sihteerinä hän toimi vuosina 1988-90. Hoidin Seijan kanssa korva- ja silmäanestesioita jo vuosina 1977-78, ja myöhemmin korva- ja neuroanestesioita vuodesta 1982 vuoteen 1991. Olimme silloin työpari sanan parhaassa merkityksessä. Työtapa oli miellyttävä, koska kiireisessä työssä ja usein hyvin sitovissa tehtävissä oli aina toinen, joka hoiti samanaikaiset muut anestesiatoimenpiteet yhteisten periaatteiden mukaisesti. Perheestään huolimatta - Seijalla oli neljä poikaa - hän hoiti aloittamansa vaikeat anestesiat mieluummin itse loppuun kuin luovutti potilaan kokemattomalle kollegalle, vaikka työpäivä siten venyikin usein hyvin pitkäksi. Hänellä säilyi syvä myötätunto potilaille, joiden parantamiseksi lääketieteelliset keinot olivat loppuneet. Ikävienkin tosiasioiden hyväksyminen ja aina selkeä uusi toimintasuunnitelma olivat Seijalle ominaisia, samoin huumorintaju, neuvokkuus ja energisyys. Oma perhe, jopa laajempi sukukin, puutarha ja koirat olivat aina Seijan huolenpidon kohteita. Samalla selkeällä tavalla hän suhtautui omaan sairastumiseen, valittelematta tai sitä myöskään piilottelematta. Hänestä oli järkevintä käydä työssä, raskaista hoidoista huolimatta. Työnteosta hän luopui vasta kaksi viikkoa ennen kuolemaansa. Meidän työtovereiden ja ystävien mielestä Seija oli esimerkillinen lääkäri ja jokainen meistä olisi toivonut hänelle vielä monia terveitä vuosia ja auvoista ikääntymistä hänelle rakkaan perheensä piirissä. Gerhard Baer Kirjoittaja on anestesiologian dosentti ja Seija Koiviston pitkä-aikainen työtoveri.

Johanna Salmio aloitti Mikkelin aluepäällikkönä

– Vielä joulukuussa kuulosti siltä, että tulen saamaan todellisen kasteen aluepäällikön tehtävään. Onneksi virkaehtosopimus lopulta syntyi. Nyt on perehdyttävä alueeseen ja luotava yhteys paikallisosastoihin ja luottamusmiehiin, Salmio pohtii tulevia haasteitaan.

Aluepäällikkö sitoo liiton ja kentän toisiinsa

Työrauhan aikana aluepäällikkö edustaa liittoa paikallisosastojen kokouksissa ja organisoi liiton toimiston kanssa alueelliset luottamusmiespäivät. Aluepäälliköt osallistuvat päivillä myös kouluttamiseen. Lakon tullen aluepäällikkö vastaa alueensa lakkosuunnittelusta ja toimii alueellisena lakkopäällikkönä.

Tehohoidon tietokannasta haetaan pontta tulosten parantamiseen

Tehohoidon laatukonsortiolle myönnettiin Lääkäripäivillä Suomen Lääkäriliiton vuoden 2004 laatupalkinto.

Professorit Kimmo Kontula ja Antti Aro palkittiin

Pohjola ja Suomi-yhtiö ovat myöntäneet lääketieteen palkinnon professori Antti Arolle hänen pitkäaikaisesta, merkittävästä työstään ravintotekijöiden tutkijana. Aro saa tunnustusta myös käytännönläheisenä tutkimustiedon välittäjänä. Palkinnon suuruus on 17 000 euroa.

Toinen mielipide

Toinen mielipide on arka asia. Suomalaisen lääketieteen kulttuurissa se on edelleen useimmilla erikoisaloilla outo lintu, mutta lajin yleistyminen on odotettavissa sairastavien koulutustason noustessa. Koulutettu ihminen ymmärtää, että lääketieteen totuudet ovat harvoin vaihtoehdottomia ja haluaa usein itse aktiivisen roolin hoidossaan. Hänen asenteensa hoitoon on kriittisempi ja johtaa enemmän kuluttaja- tai asiakastyyliseen terveydenhuollon käyttämiseen kuin perinteinen toimintamalli.

Päivi Hietanen

Second opinion

Frågan som gäller så kallad second opinion, begäran om förnyad bedömning, är känslig. I den kultur som representeras av läkarvetenskapen i Finland är frågeställningen fortfarande en främmande fågel inom de flesta medicinska specialiteter, men kan förväntas få större spridning efterhand som patienter blir bättre informerade. En skolad människa förstår att läkarvetenskapens sanningar sällan saknar alternativ och hon deltar gärna aktivt i sin behandling. Hennes inställning till vården är mer kritisk och tenderar att ge henne en roll som konsument eller klient inom hälso- och sjukvården jämfört med den traditionella handlingsmodellen.

Päivi Hietanen

Toteutuuko työnantajan täydennyskoulutusvelvoite?

Lääkäripäivät 2005 käynnistää jälleen uuden vuoden vuodenvaihteen rauhoittumisen jälkeen. Lääkäripäivät on suomalaisten lääkärien tärkein ja laajin jatko- ja täydennyskoulutustapahtuma. Lääkäriliitto järjestää sen perinteisesti yhteistyössä Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Finska Läkaresällskapetin kanssa.

Hannu Halila

Huomista ei tullut

26.12.2004 toi surun maailmaan. Tätä kirjoitettaessa arveltiin ainakin 150 000 ihmisen kuolleen Aasiassa hyökyaallon uhrina. Ehkä viisi miljoonaa ihmistä on menettänyt asuntonsa. Suurin osa onnettomuuden uhreista on köyhää maaseudun väestöä. Henkiin jääneistä osa on kuoleman vaarassa puhtaan veden ja ravinnon puutteen sekä kulkutautien takia. Thaimaan lomarannoilla kuoli myös tuhansia ulkomaalaisia matkailijoita, joukossa lähes kaksi sataa suomalaista.

Pekka Anttila

Turkulaislääkärit hoitivat potilaita hyökyaaltojen jälkeen sukellussaarella

Turkulainen lääkäripariskunta Liisa ja Sakari Alhopuro perheineen pelastui Thaimaan hyökyaaltojen aiheuttamasta katastrofista, ja heidän lomansa muuttui lääkärintyöksi.

Suvi Sariola