78088 osumaa

Selkäkivun leikkaushoito ja potilaankuntoutuminen

Selkäkivun hoito kuuluu terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon keskeisiin kysymyksiin, sillä lähes jokainen varttuneeseen ikään ehtinyt joutuu kärsimään selkäkivusta vähintään kerran. Alaselän degeneroituminen alkaa varhain ja on osa ihmisen normaalia vanhenemisprosessia, eikä kaikkia, ajoin kohtuullisesti oireilevia selkävaivoja, tule välttämättä lukea sairauksiksi. Akuutin ja erityisesti kroonisen selkäkivun diagnostiikka on lisääntyneestä tiedosta ja kehittyneistä kuvantamismenetelmistä huolimatta entistäkin haasteellisempaa. Etenkin krooniseksi kehittynyt selkäsärky on laaja-alainen ongelma, jonka käsittely vaatii paneutumista ja ammattitaitoa. Eräs keskeinen seikka on selkäkipuisen potilaan ja hoitavan lääkärin käsitys kivun kroonistumisesta ja mahdollisesta parantumattomuudesta luonnollisen taudinkulun seurauksena. Nykyisin on hyvin tiedossa, että pitkäkestoinen selkää kuormittamaton, tai toisaalta selkää esimerkiksi työperäisesti ylikuormittava elämäntapa edistävät yhtä lailla alaselän degeneraatiota. Viime aikoina on hylätty lepo- ja makuutushoidot selkäkipujen hoidossa.

Seppo Santavirta

Välilevytyrän leikkausmenetelmien vertailu ja potilaan kuntoutuminen

-Lanneselän välilevytyrän poistoleikkaus on hyvin yleinen toimenpide. Leikkaukseen liittyy kuitenkin huomattava määrä yksityiskohtia, joita ei ole tarpeeksi tutkittu. Muun muassa leikkauksessa poistettavan välilevymassan määrää ja selän käyttöä leikkauksen jälkeen ei ole selvitetty tieteellisesti riittävän hyvin.

Raimo Niskanen - Martti Soiva - Jussi Haapala - Olli Korkala

Lyhyesti: Obstruktiivisen uniapnean hoito auttaa sydämen vajaatoimintaan

Australialaiset osoittivat, että obstruktiivista uniapneaa (OSA) sairastavilla nenän kautta toteutettu jatkuva positiivinen ilmatiepainehoito, nCPAP, on edullista myös sydämen vajaatoiminnan kannalta. Sarjassa oli mukana 55 sekä OSAa että sydämen vajaatoimintaa potevaa. Hoitoa annettiin 3 kk. Aktiiviryhmästä 21 ja verrokkiryhmästä 19 suoritti tutkimuksen loppuun. Aktiivia hoitoa saaneessa ryhmässä mm. sydämen vasemman kammion ejektiofraktio ja elämänlaatu nousivat merkitsevästi, laskua todettiin yöllisessä virtsan noradrenaliinierityksessä. Verenpainetasoissa ei ollut eroa.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Tuberkuloosirokotteen kehittämiseen massiivinen apuraha

Bill ja Melinda Gatesin säätiö on vuosien varrella jakanut hyväntekeväisyyteen runsaat seitsemän miljardia dollaria, josta puolet on suunnattu erilaisiin terveysprojekteihin. Viimeisimmällä, 82,9 miljoonan dollarin lahjoituksella tuetaan tuberkuloosirokotteiden kehittämistä. Tätä kaikkien aikojen suurinta tuberkuloositutkimukseen suunnattua apurahaa hallinnoi amerikkalainen Aeras Global Tuberculosis Vaccine Foundation. Rahaa käytetään sekä kliinisiin rokotetutkimuksiin, eläinmallien kehittämiseen että täysin uusien rokotteiden kehittämiseen. Gatesit ovat kiistämättä aikamme suurimpia filantrooppeja. Tämä kannattaa muistaa, kun seuraavan kerran manaa jumiutunutta Microsoftin tietokoneohjelmaa.

(Mkv)

Biopsioida vai eikö - kas siinä pulma!

Shakespieremaisesti mukailtu pääkirjoituksen otsikko keuhkoalan lehdessä pitää sisällään ongelman siitä, onko American-European Consensus Conferencen määritelmän mukaisen aikuisen hengitysvaikeusoireyhtymän (ARDS) yhteydessä syytä tehdä avointa keuhkobiopsiaa, tämä kun vaatii anestesiaa ja sisältää riskejä. Missään tapauksessa ei toimenpidettä pidetäkään ensivaiheen diagnostiikkana diffuusin alveolaarisen vaurion tms. syyn selvittämisessä.

Hannu Puolijoki

Sikiömenetyksestä koituva riski seuraavassa raskaudessa

Eri syistä johtuva sikiön kohdunsisäinen kuolema tapahtuu noin kolmessa raskaudessa tuhannesta. Aiempi sikiön menetys on yleisesti tunnettu seuraavan raskauden riskitekijä, mutta riskin suuruus ja yksityiskohdat eivät ole olleet kunnolla tiedossa. Tämän takia tutkittiin Ruotsin syntymärekisteristä tiedot vuosilta 1983-1997 niistä 410 021 synnyttäjästä, joilla tänä aikana oli ensimmäinen ja toinen synnytys. Jos ensimmäinen lapsi oli täysiaikainen ja normaalipainoinen, esiintyi seuraavassa raskaudessa loppuraskauden sikiömenetys 2,4 tapauksessa tuhatta synnytystä kohden. Jos ensimmäinen lapsi syntyi ennen 32. raskausviikon ikää ja oli lisäksi raskauden kestoon nähden pienipainoinen (-2 SD alle keskiarvon), esiintyi loppuraskauden sikiömenetys 19,0 tapauksessa tuhatta synnytystä kohden. Sinänsä nämä tulokset eivät kliinikkoa hämmästytä, mutta ne kartoittavat riskin suuruutta ja ovat sovellettavissa myös Suomen tilanteeseen.

Pertti Kirkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat