Potilaalla on oikeus kuolla, vai onko?
Ranskalainen 21-vuotias Vincent Hubert kuoli syyskuun 26. päivänä 2003. Hän oli vammautunut liikenneonnettomuudessa kolme vuotta sitten ja jäänyt pysyvästi sokeaksi ja neliraajahalvautuneeksi. Kykenemättömänä puhumaan hän kommunikoi ulkomaailman kanssa liikuttamalla päätään. Vincentin äiti Marie Hubert kävi joka päivä katsomassa häntä Berck-sur-Merin sairaalassa. Vincent vaati jatkuvasti, että hänen elämänsä lopetettaisiin, ja hänen perheensä tuki häntä keskustelemalla hoitavien henkilöiden kanssa, jotka eivät kuitenkaan suostuneet pyyntöön. Toimittajan avustamana hän kirjoitti kirjan Minulla on oikeus kuolla. Syyskuun 24. päivänä Marie Hubert lisäsi yliannoksen barbituraattia poikansa tiputukseen. Hän kertoi teostaan henkilökunnalle: Vincentiä elvytettiin ja hänet siirrettiin tajuttomana teho-osastolle. Marie Hubert pidätettiin, mutta laskettiin vapaaksi seuraavana päivänä. Häntä tullaan syyttämään murhasta. Tapaus oli ykkösuutinen kaikilla kanavilla ja lehdissä. Vincentin kirja ilmestyi 25.9. ja painos myytiin loppuun yhdessä päivässä. Samana päivänä lääkärit päättivät lopettaa elämää pitkittävät hoidot.