Avoin kysymys Lääkäriliitolle

Allekirjoittaneet II kalleusluokan ylilääkärit Keski-Pohjanmaan Keskussairaalasta ihmettelevät mihin jäi Lääkäriliiton sopimuksen lupaama 12,9 % palkankorotus? Saatiin vain noin 8 % ja siitä työajan lisäys vei noin puolet eli jäi vain TUPO...

Roger Asplund, Elina Kronqwist, Minna Mörtenhumer

Ylilääkäreitä ja apulaisylilääkäreitä koskeva paikkakuntakalleusluokan muutos

Heinäkuun alusta voimaan tulleen virkaehtosopimuksen mukaan sairaalalääkärien palkkahinnoittelun rakennetta uudistettiin siten, että ylilääkärien ja apulaisylilääkärien palkkauksesta poistettiin toinen kalleusluokka. Sen seurauksena ylilääkärien ja apulaisylilääkärien palkkaus suoritetaan ensimmäisen kalleusluokan mukaisena. Lääkäriliiton valtuuskunnan hyväksyttyä lääkärisopimuksen siitä tiedotettiin ensimmäisen kerran Lääkärilehden 8/98 välissä olleessa järjestöextrassa. Tiedotteen mukaan ylilääkärien ja apulaisylilääkärien palkkauksesta poistetaan II kalleusluokka, jolloin kaikkien palkka maksetaan I kalleusluokan mukaisena.

Matti Koivistoinen

Uutta tietoa keliakiasta

Kirjan sisältö on koottu Tampereella syksyllä 1996 pidetyn kansainvälisen keliakiasymposiumin pohjalta. Teokseen on koottu kaikkiaan 38 esitelmöitsijän kirjoitukset, mukaan lukien seitsemän suomalaista kirjoittajaa. Ensimmäisen kerran tällainen teos julkaistiin 1969 Lontoon keliakiasymposiumin jälkeen. Nyt kirjoitettu teos on järjestyksessään seitsemäs; aikaa edellisestä kokousjulkaisusta on kulunut jo neljä vuotta. Teoksen kirjoitukset käsittelevät keliakian ja dermatitis herpetiformiksen viimeaikaisia tutkimustuloksia varsin monipuolisesti. Osa kirjoituksista on tiiviitä ja tasokkaita katsauksia, osa taas enemmän uusien tutkimustulosten esittelyä, mikä tuo jonkin verran heterogeenisuutta kirjan sisältöön. Toisaalta kirjoitusten luettavuus on varsin hyvä ja ne imaisevat helposti lukijan mukaansa. Luettavuutta parantavat vielä monet taulukot ja kuvat, joista osa on värillisiä.

Matti Vuoristo

Tulossa TULES-vuosikymmen

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien (TULES) kansanterveydellinen ja -taloudellinen merkitys sekä diagnostiikkaan ja hoitoihin liittyvät vaikeudet tekevät niistä tulevaisuuden lääketieteen painopistealueen ja luovat pohjan kannattavalle tutkimustyölle. TULES-diagnostiikassa ja -hoidoissa on epätarkkuutta patofysiologian puutteellisen tuntemuksen vuoksi. Vääriä ja tarpeettomia diagnostisia ja hoidollisia toimenpiteitä tehdään edelleen. Epätarkkuus aiheuttaa hoitomenetelmien heikkoa vaikuttavuutta ja ylimääräisiä, jopa turhia yhteiskunnallisia kustannuksia.

Mats Grönblad

Lasten hypertyreoosin hoitokäytäntö TAYS:n lastentautien klinikassa 1980-1997

Hypertyreoosi on lapsilla ja vielä nuoruusiässäkin harvinainen sairaus. TAYS:n lastentautien klinikassa oli vuosina 1980-97 nuoruusiän hypertyreoosin takia hoidossa ja seurannassa yhteensä 23 potilasta. Hoitolinja on perinteinen: kaikkien potilaiden hoitona oli ensin tyreostaattinen lääke, tavallisimmin karbimatsoli. Radiojodia tai leikkaushoitoa käytettiin hypertyreoosin uusiutuessa tai lääkehoidon epäonnistuttua hoitomyöntyvyysongelmien vuoksi. Tuoreiden tutkimusten valossa myös lasten hypertyreoosin hoidossa voitaisiin ehkä käyttää aktiivisemmin radiojodia, jolla hoitotulos saavutetaan nopeammin kuin perinteisellä lääkityksellä. Hypertyreoosin uusiutuminen on varsin tavallista, samoin hoidon jälkeinen hypotyreoosi, joten tarkka jatkoseuranta on tarpeen.

Marja-Terttu Saha, Hanna-Liisa Lenko

Tupakoinnin lopettaminen Suomessa

Tiedetään, että tupakoinnin lopettaminen vähentää tautiriskiä tehokkaasti, vieläpä varsin myöhäisellä iällä. Tupakoinnin lopettaneen henkilön sepelvaltimo-tautikuoleman riski pienenee ja se on varsin nopeasti lähellä sellaista tasoa, joka on ei-tupakoivalla ihmisellä. Syöpäriskin pieneneminen sen sijaan vaatii pidemmän ajan.

Pekka Puska, Satu Helakorpi, Tellervo Korhonen, Antti Uutela

Lasten ja nuorten tavallisimmat kilpirauhassairaudet

Lasten ja nuorten kilpirauhassairaudet ovat nykyään varsin harvinaisia, koska jodin puutteesta johtuva endeeminen struuma on lähes hävinnyt. Kilpirauhassairauksien oireet kehittyvät yleensä vähitellen, ja tämä viivästyttää tutkimuksiin hakeutumista. Jos potilaan kilpirauhanen ei ole selvästi suurentunut, diagnostiikka on hyvin haastavaa. Varhainen diagnoosi ja hoidon aloittaminen ovat kuitenkin hyvin tärkeitä, sillä pitkään jatkuessaan useimmat kilpirauhassairaudet haittaavat lapsen ja nuoren normaalia fyysistä ja emotionaalista kehitystä.

Jorma Mäenpää

Vanhusten verenpainetauti

Noin puolella suomalaisista vanhuksista on kohonnut verenpaine (yli 140/90 mmHg), joka muodostaa ikäihmisilläkin lisääntyneen sydän- ja verisuonitautien sairastuvuus- ja kuolleisuusriskin lukuunottamatta ehkä kaikkein vanhimpia ihmisiä. Laajoissa, myös isoloidun systolisen hypertonian lääketutkimuksissa on osoitettu vanhusten hyötyvän lääkehoidosta (diureetit, beetasalpaajat, keskipitkävaikutteinen kalsiuminsalpaaja) absoluuttisesti laskien jopa enemmän kuin nuorempien. Vanhusten lääkehoidon aihe (systolinen verenpaine vähintään 160 mmHg ja/tai diastolinen 90 mmHg vastaavasti) on sama kuin nuoremmilla henkilöillä. Räätälöitäessä lääkehoitoa yksilöllisesti vanhuksille on otettava huomioon ikä, yleiskunto, muut sairaudet, lääkkeet sekä riskitekijät. Hoidon tavoitteina ovat verenpaineen hidas lasku alle 160/90 mmHg ja laadukkaan elämän pidentäminen. Erityisesti vanhusten hypertonian optimaalinen hoito on vaativaa, mutta eettisesti ja kansantaloudellisesti tärkeää.

Sulo Rajala

Onko pitkäaikaissairaan lapsen sisarukset unohdettu?

Lapsen pitkäaikaissairaus vaikuttaa koko perheen elämään, myös sisarusten henkiseen hyvinvointiin. Vanhemmilta ei yleensä riitä yhtä runsaasti huomiota perheen muille lapsille, mikä on omiaan lisäämään sisarkateutta, joka puolestaan usein tuottaa syyllisyyttä. Isoille sisarille tyypillisimpiä ovat internalisoivat oireet kuten masennus ja ahdistus, kun taas pikkuveljet useammin oireilevat käyttäytymisen häiriöillä ja aggressiolla. Toisaalta sisaruksen sairastaminen voi lisätä empatiakykyä ja moraalista kasvua irti itsekeskeisyydestä. Se voi myös itsenäistää ja tuottaa avarakatseisuutta. Eri sairaudet vaikuttavat osin eri tavoin, ja perhe sekä laajempi sosiaalinen verkosto voivat tehdä paljon sisarusten tilanteen hyväksi.

Irma Moilanen

Miten auttaa mielenterveyspotilaan omaisia?

Perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa aina perhetilanteeseen oli sitten kyse lapsen lyhytaikaisesta nuhakuumeesta tai huoltajan sairastumisesta syöpään tai sydäninfarktiin. Tavallisissa sairauksissa syy yleensä saadaan selville ja potilas paranee hoitamalla tai oireet pysyvät kurissa lääkityksen avulla. Mielenterveyden häiriöt ovat erilaisia: läheinen ihminen muuttuu, sairauden syitä ei tunneta, hoidon tulosta ei voi ennustaa ja lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksia. Omaisten ongelmana on epävarmuus ja huoli mistä saada voimia, jotta tilanteen epävarmuus ei nakertaisi heitä itseäänkin tyhjäksi. Ahdistusta, häpeää ja erilaisuutta on voinut lisätä sekin, että mielenterveyden sairauksia on hoidettu pääasiassa eri paikoissa kuin muita sairauksia. Mielenterveyspotilaita varten on ollut omat mielenterveystoimistonsa, omat sairaalansa ja oma lakinsa. Yleissairaalapsykiatria on vasta vähitellen yleistymässä ja mielenterveystoimistot liittymässä osaksi terveyskeskusten toimintaa.

Ulla-Kaija Lammi