78270 osumaa

Potilasvahinkolaki hienosäätöön

Hallitus antoi heinäkuun alkupuolella eduskunnalle esityksen potilasvahinkolain muuttamisesta. Kansainvälisestikin myönteistä huomiota saanut potilasvahinkojärjestelmämme ydin on se, että potilaan on mahdollista saada korvausta kärsimästään vahingosta ilman oikeuskäsittelyä. Järjestelmän toinen kantava periaate on oikeus korvaukseen ilman osoitusta hoidon antaneen syyllisyydestä tai tuottamuksellisuudesta. Lakimuutoksen taustana ovat potilasvahinkolain noin 10 voimassaolovuoden aikana todetut puutteet ja ongelmat. Myös muissa pohjoismaissa on otettu käyttöön hieman suomalaisista ratkaisuista poikkeavia korvausjärjestelmiä, joista myös on kertynyt kokemuksia.

Taito Pekkarinen

Mikä lannerangan röntgentutkimuksessa on vaikeaa terveyskeskuslääkärille?

Lähes jokaisessa Suomen terveyskeskuksessa on röntgenlaitteet. Tavallisimmin terveyskeskuslääkäri vastaa röntgentutkimusten tulkinnasta ainakin alustavasti. Terveyskeskuslääkärien suorituskyvyn arvioimiseksi katsoimme 470 potilaan tutkimusten tulkinnat jälkikäteen ja yritimme selvittää, mikä asia lannerangan tutkimuksissa on vaikeaa. Osoittautui, että virheitä tuli nimenomaan tavallisten löydösten kohdalla.

Jukka Lehtovirta, Olavi Kiekara, Seppo Soimakallio

Ketkä eivät käy äitiysneuvolassa? Tutkimus riittämättömän raskaudenseurannan esiintyvyydestä ja syistä

Vaikka äitiysneuvolajärjestelmämme on yleisesti tunnettu, jää pieni osa synnyttäjistä edelleenkin säännöllisen raskauden seurannan ulkopuolelle. Osa heistä asuu ulkomailla ja tulee Suomeen synnytystä varten, eikä sen vuoksi käytä suomalaisia neuvolapalveluja. Osa raskaana olevista aloittaa käynnit neuvolassa myöhään, koska ei tiedä raskaudestaan tai vaikean elämäntilanteen vuoksi on asunnoton tai haluaa salata raskauden. Sosiaalisista syistä palveluja vähän käyttäneiden osuus oli tässä tutkimuksessa noin 0,5 % synnyttäjistä. Useimmat heistä olivat naimattomia, vähän koulutettuja, nuoria ja ensisynnyttäjiä. Heidän kohdallaan on kirjoittajien mukaan epätodennäköistä, että terveyssektorin toimilla voitaisiin järjestelmän kattavuutta enää nykyisestään merkittävästi lisätä. Haastattelututkimus oli osa Euroopan komission rahoittamaa yhteiseurooppalaista hanketta ja tehtiin kolmessa pääkaupunkiseudun synnytyssairaalassa.

Kirsi Viisainen, Marja-Liisa Tölö, Mika Gissler, Vilho Hiilesmaa, Marja-Liisa Jaakkola, Juha Vesterinen, Elina Hemminki

Aikuisikäisten nuoruustyypin diabeetikkojen hoito ja seuranta Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä vuodesta 1981 lähtien

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä on seurattu systemaattisesti aikuisia, alle 35-vuotiaina nuoruustyypin diabetekseen sairastuneita henkilöitä. Seuranta on tehty keskussairaalassa vuodesta 1981 lähtien kahden vuoden välein ja vastaavasti terveyskeskuksissa vuodesta 1986 lähtien. Diabeteksen hoitotasapaino korjaantui vuoteen 1991 asti, minkä jälkeen se huononi. Kotiseurannassa 1980-luvulle asti käytössä olleet virtsakokeet jäivät pois ja tilalle tulivat verensokerimääritykset. Diabeteksen hoitomuoto muuttui yksi- ja kaksipistoshoidoista monipistoshoitoihin molemmissa hoitopaikoissa. Keskussairaalan diabetespoliklinikalla insuliinipumppuhoidon osuus vakiintui 12-13 %:iin diabeetikoista. Diabeteksen komplikaatioiden merkittävin muutos oli kliinisen ja alkavan nefropatian ilmaantuvuuden väheneminen keskussairaalan aineistossa. Hypertonian hoito yleistyi molemmissa hoitopaikoissa.

Hannu Turtola, Antti Rainio, Eila Elovaara, Juha Mustonen

Koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoajatukset

Koulukiusaaminen koetaan vakavaksi ongelmaksi, vaikka sen olemuksesta ja syistä kiistelläänkin. Kouluterveys 1997 -kyselyssä tutkittiin koulukiusaamisen yleisyyttä peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaiden keskuudessa Pirkanmaan ja Vaasan lääneissä. Kyselyssä ilmeni, että koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoisuus olivat voimakkaassa yhteydessä toisiinsa. Masentuneisuus oli kiusaajilla yhtä yleistä kuin uhreilla, ja sitä esiintyi eniten kiusaaja-uhreilla. Itsetuhoisia ajatuksia oli eniten niillä, jotka itse kiusasivat muita.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen, Arja Rimpelä

Influenssa A/Sydney/5/97 - talven 1997-98 yllättäjä

Talvella 1997-98 influenssaepidemioita aiheuttaneista viruksista eniten merkitystä oli A/Sydney/5/97-tyyppisillä viruksilla, joita ei ollut mahdollista ottaa huomioon syksyn 1997 rokotteen kokoonpanossa. Uusista antigeenisista ominaisuuksista ja voimakkaista geneettisistä eroista huolimatta virus aiheutti useimmissa Euroopan maissa vain lievän epidemian. Rokotteen antama suoja oli tavanomaista heikompi, mutta rokotuksista näyttää tässäkin tilanteessa olleen hyötyä.

Reijo Pyhälä, Niina Ikonen, Minna Haanpää, Marjaana Kleemola, Risto Visakorpi, Risto Tervahauta, Maija Lappalainen, Timo Rostila

Kansanterveyslaitoksen suositus influenssarokotteen käytöstä syksyllä 1998

Pian on taas aika järjestää lääketieteellisten riskiryhmien vuotuiset influenssarokotukset. Kansanterveyslaitos on lähettänyt oheisen lääketieteellisten riskiryhmien rokotuksia koskevan suosituksen terveyskeskuksiin ja lähettää näille syyskuussa viimevuotista käyttöä vastaavan määrän maksuttomiin rokotuksiin käytettävää rokotetta ilman eri pyyntöä. Viimevuotiseen verrattuna WHO on vaihtanut kummankin influenssa A-virusalatyypin rokotteisiin suositellun viruskannan uudempaan antigeeniseen muunnokseen. Rokotuksen käyttöaiheet ovat pysyneet ennallaan.

Tapani Hovi, Tapani Kuronen, Kansanterveyslaitoksen Rokotussuositustyöryhmä

Lasten astman pitkäaikaishoito

Astman hoidon varhaisella aloittamisella pyritään estämään pysyvä limakalvovaurio hengitysteissä, takaamaan mahdollisimman hyvä keuhkofunktio samoin kuin normaali ja oireeton elämä anti-inflammatorisella lääkityksellä. Inhalaatiosteroidit ovat tehokkain lääkitysmuoto, jolla hoito usein aloitetaan. Myöhemmin astman rauhallisessa vaiheessa annostusta joko pienennetään tai siirrytään inhalaatiokromonihoitoon. Remissiovaiheissa voidaan harkita kausiluonteista lääkitystä esimerkiksi infektioiden, siitepöly- ja pakkaskauden aikana. Mitä laaja-alaisempi atopia astmaatikolla on, sitä pitempiaikaista hoitoa todennäköisesti tarvitaan. Taipumus hengitystieoireiluun on yleensä elinikäinen, joten pitkäaikainen seuranta on välttämätöntä.

Merja Kajosaari

Ketkä hyötyvät kipupoliklinikan hoidoista?

Kipupoliklinikoita on toiminut sairaaloiden yhteydessä 1970-luvulta lähtien. Kipupoliklinikoiden potilaat ovat yleensä kärsineet vaikeista kivuista pitkään ja aiemmat hoitoyritykset ovat epäonnistuneet. Tavallisimmat potilasryhmät ovat selkäkipupotilaat sekä traumaperäisistä tai leikkauksen jälkeisistä kivuista kärsivät. Selvimmin kipupoliklinikan hoidoista hyötyvät syöpäkipupotilaat ja sellaiset potilaat, joiden kivun syy on yksiselitteinen. Monimuotoisempien kiputilojen hoitoa voi hankaloittaa kipupotilaan sosiaalinen ja psykologinen kroonistuminen.

Tarja Heiskanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat