78263 osumaa

Nefrologian tietojen pikakertaukseen

Kaksi englantilaista nefrologia on kirjoittanut pikakertaus-kirjasen nefrologian avainaiheista. Nefrologeina tekijät eivät ole erityisen tunnettuja, mutta esipuheen mukaan kummallakin on pitkä kokemus nefrologian opettamisessa sekä lääkäri- että hoitohenkilökunnalle. He pitäytyvät käsittelemään ja esittelemään jo käytäntöön vakiintuneita tutkimus- ja hoitomenetelmiä, mikä näkyy myös siinä, että viitekirjallisuutena on käytetty pääosin oppikirjoja, tosin aivan viime vuosina julkaistuja. Lääketieteellisten lehtien artikkeleita on referoitu vähemmän.

Erkki Lampainen

Näyttöön perustuvat ratkaisut yleislääkärin työssä

Näyttöön perustuva ajattelu on saavuttanut myös perusterveydenhuollon. Leedsin yliopiston tutkimuksessa (BMJ 1996;312: 819-21) havaittiin, että 31 % yleislääkärien hoitopäätöksistä perustui satunnaistettuihin kokeisiin ja lisäksi 50 % vakuuttavaan ei-kokeelliseen näyttöön. Hoitopäätökset ovat jäävuoren sinänsä tärkeä huippu; tutkimustietoa on saatavilla myös terveydenhuollon toimintamalleista ja rakenteista, etiikasta ja viestinnästä. Leone Ridsdale on arvioinut kriittisesti sitä tietoa, jota yleislääkäri käyttää päivittäisessä työssään ja jonka tuntemusta Brittein saarilla vaaditaan myös alan erikoistumistutkinnossa.

Marjukka Mäkelä

Hampaiden puhkeaminen

Hampaisiin ja hampaiden puhkeamiseen on aina liittynyt myyttisiä uskomuksia kaikilla kansoilla. Muinaisten suomalaisten mukaan ihmisen voiman ja hampaiden välillä vallitsi yhteys. Lapsi sai sielun, jolla ymmärrettiin nimeä ja omaa haltijahenkeä, vasta ensimmäisen hampaan puhjettua. Jos lapsi syntyi hammas leuassaan, oli hänet ennalta määrätty tietäjäksi, jonka mahti säilyi niin kauan kuin hampaatkin.

Arno Forsius

Kotikäynti

"Nyt tapaamme tämän pienen ja viehättävän lähiökodin asukkaan Selma Hellevi Hillervo Hyrkkään, joka istuu tässä vieressäni hyvävoimaisen näköisenä ja elämäänsä tyytyväisenä. S. Hellevi H. Hyrkäs on jo 87-vuotias ikääntynyt leskirouva, joka kertomansa mukaan vihaa sanaa "vanhus", ja toivoisikin meidän käyttävän yleisimmin vain nimityksiä; ikääntynyt, ikäihminen tai seniorikansalainen, kun puhumme hänen ikäpolvestaan...

M. Piriformis

Sarveiskalvon pinnallisen haavauman käypä hoito

Sarveiskalvon pinnallinen haavauma eli eroosio on epiteeliin rajoittuva kudospuutos, joka yleensä syntyy vamman seurauksena. Haavauma todetaan tyypillisten oireiden ja fluoreseiinivärjäyksessä näkyvän epiteelipuutoksen perusteella. Hoitona käytetään antibioottivoidetta, salvalappua ja kivun lievitykseen tulehduskipulääkettä sekä tarvittaessa mustuaista laajentavia silmätippoja. Eroosio paranee yleensä nopeasti, mutta joskus se saattaa uusiutua silmäluomien irrottaessa haavaumakohdan epiteelin toistuvasti. Vaikka viimeaikaisissa tutkimuksissa on esitetty salvalapun hidastavan joidenkin eroosioiden paranemista, tulokset eivät toistaiseksi puolla salvalappuhoidosta luopumista. Sitkeästi uusiutuva pinnallinen haavauma saattaa vaatia kirurgista hoitoa.

Tero Kivelä

Rintasyövän liitännäislääkehoito

Primaarivaiheessa annettava liitännäislääkehoito parantaa rintasyöpäpotilaan ennustetta. Tuoreimpien meta-analyysien mukaan noin yksi viidestä rintasyöpäkuolemasta voidaan välttää hoitamalla nuoret potilaat yhdistelmäsolunsalpaajahoidolla ja vanhemmat potilaat antiestrogeeneillä. Monet hoitoon ja sen toteutukseen sekä potilaan fyysiseen ja psykososiaaliseen selviytymiseen ja kustannuksiin liittyvät kysymykset ovat kuitenkin edelleen osin avoimia.

Kaija Holli

Alzheimerin taudin nonkognitiiviset oireet

Viime aikoihin asti Alzheimerin taudin tutkimus on kohdistunut ensi sijassa kognitiivisiin oireisiin. Etenevän kognitiivisten kykyjen heikkenemisen ohella taudin neurobiologiseen prosessiin liittyy kuitenkin usein myös psykiatrisia oireita ja käytöshäiriöitä. Vaikka Alzheimerin taudin syntymekanismi on epäselvä, näihin nonkognitiivisiin oireisiin voidaan vaikuttaa lääkkeettömällä hoidolla, hoitoympäristöön kohdistuvin toimin sekä kohdennetulla psyykenlääkehoidolla.

Tuula Saarela, Hannu Koponen, Timo Erkinjuntti, Kari Alhainen, Petteri Viramo

Huuli- ja suulakihalkiolasten ravitsemus

Huuli- ja suulakihalkio vaikeuttavat lapsen syömistä ensimmäisten elinkuukausien aikana. Syömisongelmien vuoksi halkiolasten kasvu voi hidastua erityisesti imeväisiässä. Huuli-suulakihalkiokeskuksessa (HUSUKE) tehdyn selvityksen mukaan huuli- ja suulakihalkiolapset saivat vähemmän äidinmaitoa kuin terveet lapset. Vaikka halkiolapsilla oli enemmän syömisongelmia kuin terveillä lapsilla, heidän kasvunsa oli normaalin kasvun viitealueella imeväisiässä. Halkiolasten äidit tarvitsevat tukea äidinmaidon antamiseen pulloruokinnalla ja ohjausta syömisongelmien ratkaisemiseen. Ravitsemustilan arvioimiseksi kasvun seuranta on välttämätöntä.

Sari Laukkanen, Outi Nuutinen, Marja-Leena Haapanen, Reijo Ranta

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat