78147 osumaa

Lastenortopedian linjauksia vankan kokemuksen pohjalta

Akateemisen erikoisalan oppikirjan kirjoittaminen yhden miehen voimin on aina uhkayritys. Onnistuminen vaatii pitkän kokemuksen alueella, jotta todella tietää, mistä kirjoittaa, omaa kriittisen näkemyksen toisten sekä omiin työtuloksiin sekä kykenee analysoimaan ja julkaisemaan tuloksiaan kansainvälisissä korkeatasoisissa tieteellisissä lehdissä. Lastenortopedian alalla tässä on onnistunut mm. englantilainen W.J.W. Sharrard (Paediatric Orthopaedics and Fractures). Suomessa vastaavaan tehtävään voi tulla kyseeseen vain Soini Ryöppy, jonka monikymmenvuotinen kokemus lastenortopedian alalla on myös kansainvälisesti tunnustettu.

Timo Parvinen

Kohti mielen biologiaa

Kognitiotieteestä alkunsa saanut kognitiiviseksi neurotieteeksi muuttunut tieteenala on ilmestynyt tieteen panoraamaan vasta 80- ja 90-lukujen taitteessa. Sillä on monta juurta neurofysiologiassa, kokeellisessa aivotutkimuksessa ja psykologian eri alueilla sekä filosofiassa. Tutkimusalueen syntyvaiheena voidaan pitää jo Fechnerin psykofyysisiä mittauksia 1800-luvulla, jotka loivat pohjaa luonnontieteellisen mallin mukaiselle psykologialle.

Johannes Lehtonen

Valtakunnallinen erikoislääkärikuulustelu Kuulusteluvaatimukset 1.8.1997-31.7.1999 6 vuoden koulutusohjelmat

Erikoislääkärikuulustelun kuulusteluvaatimukset on uusittu seuraavaa kaksivuotiskautta varten. Uusitut vaatimukset julkaistaan Suomen Lääkärilehdessä sekä syyslukukauden alussa ilmestyvissä yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien erikoislääkärikoulutuksen opinto-oppaissa. Aloilla, joita ei alla olevalta listalta löydy, noudatetaan vanhoja vaatimuksia (ks. erikoislääkärikoulutuksen opinto-oppaat 1995-1997). Kirjoista käytetään viimeisintä painosta ja lehdistä luetaan yleensä kolme viimeistä vuosikertaa (joillakin aloilla on poikkeuksia, ks.alla). Kuulusteluvaatimukset tulevat voimaan 1.8.1997. Lisätietoja: kuulustelun valtakunnallinen yhdyshenkilö puh. 09/ 191 26623 tai tiedekuntien opintosihteerit.

Suomen Lääkärilehti 75 vuotta

Suomen Lääkärilehti viettää 75-vuotisjuhlavuottaan. On hieman makuasia, mitä pidetään lehden syntymäpäivänä. Ensimmäiset lääkärien yleisissä kokouksissa kirjatut keskustelut lehden tarpeellisuudesta käytiin jo vuonna 1911. Kaksi vuotta myöhemmin Medicus-nimisen lehden suunnittelu eteni jopa niin pitkälle, että kannesta tehtiin koevedos. Suurten painokustannusten takia ja ensimmäisen maailmansodan lähestyessä hanke ei kuitenkaan kasvanut vielä julkaisutoiminnaksi. Hallitus alkoi kuitenkin julkaista 1916 päätoksistään tiedotteita jäsenistölleen. Vuodelta 1921 peräisin olevan yleisen kokouksen pöytäkirjamerkinnän mukaan: "Koska liiton jäsenten harrastus Tiedonantoja kohtaan on laimentunut ja siinä tapaa pelkästään liiton hallituksen jäsenten taholta laadittuja kirjoituksia, päätettiin vuoden 1922 alusta lukien ryhtyä julkaisemaan Suomen Lääkäriliiton Aikakauslehteä". Uuden lehden uskottiin herättävän kirjoitteluintoa aikaisempaa laajemmin ja elvyttävän vuorovaikutusta liiton hallituksen ja jäsenkunnan välillä. Laskemme, että Suomen Lääkärilehden taival alkoi näistä tapahtumista, vaikka nimi vasta vuonna 1945 muutettiin Suomen Lääkärilehdeksi.

Taito Pekkarinen

Suomen lääketiedettä ja terveydenhuoltoa 1830-luvulta nykypäivään

Tämä Suomen Lääkärilehden 75-vuotisjuhlan merkeissä julkaistava katsaus alkaa 1830-luvulta, joka oli varsinkin maamme lääkärikunnan kehitystä ajatellen merkittävää aikaa. Koulutuksen kannalta ratkaiseva parannus oli ensimmäisen yliopistosairaalan eli Kliinisen instituutin avaaminen Helsingissä vuonna 1833. Toinen tärkeä tapahtuma oli ensimmäisen pysyväksi jääneen lääkäriseuran, Finska Läkaresällskapetin (Suomen lääkäriseura), perustaminen vuonna 1835. Tämä pääosin tieteellinen yhdistys sai toimia myös ammatillisena yhdyssiteenä, vuodesta 1881 alkaen rinnakkain Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin kanssa, kunnes Suomen Lääkäriliitto perustettiin vuonna 1910. Tämä katsaus on pakostakin valikoiva ja siinä tarkastellaan lääketieteen ja terveydenhuollon kehitystä lähinnä käytännön toiminnan kannalta.

Arno Forsius

Suomen arkkiatrit kautta aikojen

Arvonimi arkkiatri on tunnustus lääkäreille hyvin suoritetusta työstä parantavan, ehkäisevän tai tutkivan lääketieteen eri osa-alueilla. Korkeatasoinen yhteiskunta- ja ammattietiikka on arvonimen saannin perusedellytys. Voitaneen sanoa, että arkkiatrin arvon myöntämisellä on aina haluttu poimia esiin mallilääkäreitä. Arkkiatrien antaman hyvän esimerkin on toivottu heijastuvan koko ammattikuntaan. Suomessa arkkiatrin arvonimiä on annettu vuodesta 1817 alkaen. Arvonimen on tähän mennessä saanut 12 suomalaista lääkäriä. Suomen Lääkärilehti on halunnut kunnioittaa arkkiatriemme arvokasta työtä esittelemällä heidät juhlanumerossaan.

Kauko Kouvalainen

Lääketiede tieteenä

Mies tuli pellolle reppu selässä ja kuoli. Mitä repussa oli? Jos tällaiseen kysymykseen odotetaan vastausta, on vastaaja puolestaan oikeutettu olettamaan, että repun sisällön, pellolle tulemisen ja kuoleman välillä on luontevasti selittyvä yhteys. Tällaista vastausta on kuitenkin suhteellisen vaikea keksiä. Kun meille kerrotaan, että repussa oli laskuvarjo, voimme havahtua huomaamaan, että olimme tiedottomasti ottaneet huomioon vain sellaisia mahdollisuuksien pelitiloja, joissa pellolle tullaan maata pitkin. Eräiden vaihtoehtojen poissulkeminen esti annetun ratkaisun löytämistä.

Pentti Alanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat