Värikkäästi psoriaasista

Kirjasen tekijät ovat tunnettuja suomalaisia ihotautikliinikoita, ja tekstistä näkee heti, että he osaavat asiansa. Taudistahan on kirjoitettu satoja sivuja käsittäviä oppikirjoja, joissa ei ole juuri enempää tietoa käytännön lääkärille kuin tässä melkein sähkösanomatyyliin kirjoitetussa kirjassa.

Matti Hannuksela

Terveyttä ja sairautta ruoasta

Ulkomaisen alkuperäisteoksen käännökseen perustuva kirja ravinnon terveysvaikutuksista herätti epäluuloja, sillä kovin usein asialla ovat entusiastit, jotka kaupittelevat jotakin ihmedieettiä. Reader's Digestin vuonna 1996 Englannissa julkaisemaan "Foods that harm, foods that heal" perustuva kirja oli kuitenkin miellyttävä yllätys. Suomenkielistä laitosta toimitettaessa on kaikesta päätellen tehty kovasti töitä. Kansilehdillä mainitaan kolmekymmentä kotimaista lääkäriä ja ravitsemusasiantuntijaa, jotka ovat osallistuneet toimittamiseen ja aineiston tarkastamiseen. Päätoimittaja on Olli Simonen ja vastaava toimittaja Kaarina Kangasniemi.

Antti Aro

Syöpäjärjestöjen 60-vuotishistoriikki

Syöpäjärjestöt ovat toimineet maassamme 60 vuotta, ja on luonnollista, että ne ovat halunneet esitellä ja analysoida menneiden vuosien toimintaa. Erityisesti on pyritty siihen, että historiallinen perspektiivi olisi laaja ja uloittuisi myös kauemmaksi menneisyyteen. Kirjoittajiksi valittiin 3 pätevää historiantutkijaa, joista kukin on saanut esittää oman näkemyksensä asioiden kulusta. Vaikka muutamista asioista kerrotaan uudelleen, tulee toisaalta esille kiinnostavaa tietoa eri näkökulmista ja asenteista.

A. Sakari Härö

Elias Til-Landz, Turun akatemian lääketieteen professori

Elias Til-Landzin (1640-1693) elämäntehtäväksi tuli Turun akatemian lääketieteellisen tiedekunnan toiminnan järjestäminen. Akatemian ensimmäisenä professorina oli tosin ollut ennen häntä kolmen vuosikymmenen ajan Eric Achrelius (1604-1670), mutta hänet muistetaan miehenä, joka "ei hoitanut tehtäviään opettajana eikä lääkärinä".

Arno Forsius

Miten pyörittää sairaaloita tulevaisuudessa?

Tuskin kukaan kyseenalaistaa sitä, että valtionvelastamme seuraava julkisen sektorin ja sen myötä terveydenhuoltomme talouden niukkuus on pitkään pysyvä tila. Vaikka alan edustajina näkisimme kernaasti, että terveyspalvelut tulisivat kohdelluksi vähemmän ankarasti yleistä niukkuutta jaettaessa, ei tätä toivetta voi pitää realistisena. Tilanne pakottaa sopeutumaan ja etsimään terveyspalvelujen järjestämisessä ennen kaikkea tehokkaita tuotantoratkaisuja. Kilpailu ja kilpailuttaminen sekä tuottajien eriyttäminen palvelujen järjestämisvastuussa olevista näyttävät - esitetystä kritiikistä huolimatta - jäävän pääkeinoiksi, joilla palvelujärjestelmästä yritetään puristaa lisätehoa.

Taito Pekkarinen

Uusien depressiolääkkeiden yhteisvaikutukset

Depressiolääkkeiden interaktioista kliinisesti tärkein on MAO-A:n estäjä moklobemidin ja serotoniinin takaisinoton estäjien samanaikaisesta käytöstä johtuva serotoniinisyndrooma. Kyseinen oireyhtymä voi esiintyä myös käytettäessä moklobemidia tiettyjen vanhojen masennuslääkkeiden (klomipramiini, tratsodoni) tai eräiden euforisoivien analgeettien (petidiini, dekstropropoksifeeni) kanssa. Eräät serotoninergisten masennuslääkkeiden (esim. fluoksetiini, paroksetiini, fluvoksamiini, sertraliini) tiettyihin sytokromi P450:n isoentsyymeihin (CYP2D6, 3A4, tai 1A2) kohdistuvat estovaikutukset voivat nostaa muiden lääkkeiden pitoisuuksia seerumissa toksiselle tasolle.

Ulrich Tacke

Typpioksidin monet mahdollisuudet

Typpioksidi on elimistön monia toimintoja ohjaava paikallisesti vaikuttava välittäjämolekyyli, jonka fysiologia ja patofysiologia on vähitellen selviämässä. Sitä muodostuu arginiinista typpioksidisyntaasien katalysoimana. Kyseiset syntaasit, joita tunnetaan kolme, endoteliaalinen, neuraalinen ja indusoituva, ovat jakaantuneet eri tavoin kudoksiin. Typpioksidi on hyvin lyhytikäinen, mutta sitoutumalla orgaanisiin yhdisteihin se kulkeutuu vaikutuskohteeseensa. Se läpäisee vapaasti solukalvon ja aikaansaa biologisen vasteen nitrosyloimalla kohdemolekyylinsä. Typpioksidin tunnetuimpia fysiologisia vaikutuksia on vasodilataatio, jonka se aiheuttaa verisuonen endoteelin endoteliaalisen typpioksidisyntaasin ja syklisen guanosiinimonofosfaatin välittämänä. Indusoituvan typpioksidisyntaasin aiheuttama typpioksidin liikatuotanto on useiden patologisten tilojen taustalla. Typpioksidi saattaa toimia sekä hapettimena että pelkistimenä. Niinpä sen vaikutukset valtimonkovettumataudin keskeisenä aiheuttajamekanismina pidettyyn LD-lipoproteiinin hapettumistapahtumaan voivat olla aivan vastakkaiset, olosuhteista riippuen.

Ulla Malo-Ranta

Metanolimyrkytysten hoito ja metanolin aiheuttamat kuolemat

Metanoli-sana on näkynyt viime vuosina usein lehtiotsikoissa "itäviinan" yhteydessä. Silti kuolemaan johtaneet metanolimyrkytykset ovat pysyneet harvinaisina. Talvikautena 1995-96 ne kuitenkin lisääntyivät voimakkaasti; syynä olivat metanolia sisältävät tuulilasin pesunesteet.

Erkki Vuori, Kari Kivistö, Anna Pelander, Juha Pyötsiä

Toiminnalliset vuotohäiriöt

Vuotohäiriöiden tutkimusmenetelmien kehittyminen on vähentänyt toistuvia, usein hyödyttömiä kaavintoja. Tutkimuksia suunniteltaessa on otettava huomioon vuotohäiriön tyyppi ja potilaan ikä. Emättimen kautta tehtävä kaikukuvaus yhdistettynä kohdun limakalvonäytteen tutkimiseen ovat yli 35-vuotiaiden potilaiden tärkeimmät tutkimukset. Kohtuontelon tähystys tarjoaa mahdollisuuden sekä vuotohäiriön syyn selvittämiseen että hoitotoimiin. Diagnostiikan tavoitteena on syynmukainen täsmähoito, turhien ja pitkien hoitokokeilujen, toistuvien kaavintojen ja kohdunpoistojen vähentäminen, mutta toisaalta myös mahdollisimman nopea kirurginen hoito tilanteissa, joissa muut hoitokeinot eivät auta. Levonorgestreelikierukka on vakiinnuttanut asemansa toiminnallisten vuotohäiriöiden tehokkaana hoitovaihtoehtona.

Anna-Mari Heikkinen, Maritta Hippeläinen

Prostatiitti

Prostatiitti eli eturauhastulehdus on varsin yleinen sairaus. On arvioitu, että noin 20 % miehistä kärsii tästä vaivasta elinaikanaan. Vaikka kyse on erittäin yleisestä sairaudesta sen etiologia, patogeneesi, patofysiologia, taudin aiheuttamat paikalliset tai systeemiset immunologiset reaktiot, hoito ja ennuste ovat toistaiseksi puutteellisesti tunnettuja. Ilmeistä on, että monet erilaiset syyt voivat aiheuttaa samankaltaisen taudinkuvan. Ns. kroonista prostatiittia sairastavien potilaiden eturauhasesta otetuista näytteistä voidaan joskus osoittaa histologisia tulehdusmuutoksia, mutta toisaalta samanlaisia tulehdusmuutoksia löytyy muista syistä otetuista eturauhasnäytteistä, vaikka potilailla ei koskaan ole ollut prostatiittiin viittaavia oireita. Koepalan otto ei kuulu prostatiitin diagnostisiin tutkimuksiin, paitsi erotusdiagnostiikassa epäiltäessä eturauhasen syöpää.

Harri Juusela