Ensimmäinen suomalainen koe-eläinoppikirja

Koe-eläintoiminnasta ja sen luvanvaraisuudesta Suomessa on säädetty eläinsuojelulaissa (777/85) sekä lain nojalla annetussa asetuksessa koe-eläintoiminnasta (1076/85). Suomessa noudatetaan myös eurooppalaisen koe-eläinsopimuksen (säädöskokoelma 1360/90) ja EU:n jäsenmaana direktiivin 609/86 määräyksiä. Itsenäisesti eläinkokeita tekeviltä tutkijoilta edellytetään voimassa olevaa eläinkoelupaa ja eläinkokeiden suorittamiseen vaadittavaa kelpoisuutta. Kelpoisuus saavutetaan suorittamalla hyväksytty koe-eläinkurssi ja soveltuva akateeminen loppututkinto.

Merja Hellemann

Andreas Vesalius - anatomian uudistaja

Uuden ajan alun merkittävin anatomi oli Andreas Vesalius (1514-1564). Hän oli syntynyt Brysselissä, silloisen Brabantin pääkaupungissa, mutta sukunimensä hän otti perheen aikaisemman kotipaikan Weselin mukaan. Vesalius opiskeli lääketiedettä ensin Ranskassa Louvainin ja Montpellierin yliopistoissa, mutta siirtyi vuonna 1535 jatkamaan anatomian opintojaan Pariisin yliopistossa Jacques Dubois'n johdolla. Vaikka tämä kuuluisa humanistilääkäri oli yhä vankkumaton Galenoksen oppien kannattaja, näyttää Vesalius aloittaneen anatomian uudistamiseen johtaneen työnsä jo Pariisissa ollessaan. Täällä Vesalius laati myös ensimmäiset anatomiset taulunsa, jotka esittivät ihmisen luustoa.

29. lääke-esittelijäkurssi tammi-maaliskuussa

Tammi-maaliskuussa 1996 pidettiin 29. lääke-esittelijäkurssi. Kurssin järjestää Lääketietokeskus ja se on luonteeltaan lääketieteen ja farmakologian peruskurssi. Opiskelijat ovat jo alalla olevia lääke-esittelijöitä.

Suomen Lääkärilehden kirjoitusohjeet

Suomen Lääkärilehdelle tarjottavan artikkelin tulee olla pääsääntöisesti ennen julkaisematon. Lähtökohta on myös, että artikkelia tarjotaan yhteen lehteen kerrallaan.

HYKS:n sairaanhoitotoiminta tarkastettu

HYKS:n hallitus päätti vuoden 1994 lopulla edellyttää, että sairaalan johtoryhmä laatii sairaanhoidollisen toimintakertomuksen, joka jatkossa liitettäisiin vuosittaiseen tilintarkastukseen sairaalan lääketieteellisen tason seuraamiseksi. Päätöksen takana oli valtuuston edellisvuonna hyväksymä ponsi. Hanke realisoitui lopulta vasta maaliskuussa 1995, jolloin HYKS:n liittohallitus kutsui Kansanterveyslaitoksen ylijohtajan Jussi Huttusen suorittamaan HYKS:n sairaanhoitotoiminnan asiantuntijatarkastuksen. Tehtävä on nyt suoritettu, ja sen tuloksena HYKS:n toimintaa on ruodittu yli satasivuisen muistion verran.

Sjukvårdsverksamheten på HUCS har granskats

Styrelsen för HUCS bestämde i slutet av år 1994 att sjukhusets ledningsgrupp i fortsättningen skall avfatta en redogörelse för sjukvården att bifogas den årliga revisionsberättelsen och belysa sjukhusets medicinska nivå. Beslutet baserades på en kläm som fullmäktige godkänt året innan. Projektet realiserades först i mars 1995 då HUCS förbundsstyrelse gav Folkhälsoinstitutets överdirektör Jussi Huttunen i uppdrag att göra en sakkunnig översyn av HUCS sjukvårdsverksamhet. Uppdraget är nu slutfört och har utmynnat i en promemoria på över hundra sidor där verksamheten på HUCS synats i sömmarna.

Vastasyntyneen kipulääkitys

Vastasyntyneen ja keskosen kipuradat ovat hyvin kehittyneet ja heillä voidaan todeta selvät fysiologiset, metaboliset ja hormonaaliset stressivasteet kipuärsykkeisiin. Vaikka vastasyntyneiden kivun arviointi on vaikeaa ja hoidossa on monia ongelmia ja riskejäkin, kivunhoidon hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat. Asianmukainen kivunlievitys on vastasyntyneilläkin aiheellinen ennen kaikkea inhimillisistä syistä, mutta se johtaa myös parempaan lääketieteelliseen tulokseen. Vastasyntyneille tulee antaa riittävä opioidianalgesia leikkauksen jälkeen ja myös erilaisten tehohoitoon liittyvien kivuliaiden tai epämiellyttävien toimenpiteiden yhteydessä. Myös parasetamolin ja puudutevoiteen käyttömahdollisuus kannattaa muistaa. Sekä respiraattorissa hoidettavan vastasyntyneen sedaatiossa että leikkauksen jälkeisenä kipulääkkeenä on eniten käytetty ja tutkittu morfiinia, joka on hyvä perusanalgeetti. Optimaalista kipulääkettä ei ole, ja niinpä kaikkia kivunlievitystä saavia vastasyntyneitä on seurattava tarkasti sivuvaikutusten varalta.

Marja-Leena Pokela

Raskauden ja perinataalikauden tapahtumien vaikutus lapsen psykomotoriseen suorituskykyyn 6-vuotiaana

Viime vuosina on kiinnitetty yhä enemmän huomiota lasten CP-vammaisuutta lievempiin keskushermoston toiminnan häiriöihin ja niiden mahdolliseen riippuvuuteen perinatologisista tapahtumista. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin alueelta oli käytettävissä 1 223 lapsen prospektiivisesti kerätyt tiedot äidistä raskauden ajalta ensimmäisestä neuvolakäynnistä lähtien sekä tiedot synnytyksestä ja varhaiselta neonataalikaudelta. Lapsista 1 206:n psykomotorinen suorituskyky arvioitiin 6 vuoden iässä neuvolassa lastenneurologin laatiman tutkimuslomakkeen mukaisesti. Lasten normaalista poikkeavalle psykomotoriselle suorituskyvylle löytyi harvoin selittäviä riskitekijöitä äidin raskauden ajan häiriöistä tai perinatologisista ongelmista. Esimerkiksi kardiotokografian muutosten perusteella arvioitu synnytyksenaikainen asfyksia ei ollut yhteydessä suorituskykyyn 6-vuotiaana. Huonosti suoritustesteissä onnistuneiden joukossa oli poikia neljä kertaa niin paljon kuin tyttöjä. Yllättäen äidin raskaudenaikaiset tavallista korkeammat hematokriittiarvot osoittautuivat riskitekijäksi lapsen tulevan psykomotorisen kehityksen kannalta.

Seppo Hulkko, Matti Kataja, Seija Zimmermann

Vaikeat hampaiden kiinnityskudosinfektiot

Hampaiden kiinnityskudosinfektion varhaishoidolla ehkäistään taudin tarpeeton vaikeutuminen. On myös viitteitä, että näin pienennettäisiin joidenkin yleissairauksien ilmaantumisriskiä. Tiettyjen sairauksien yhteydessä tämän infektiopesäkkeen eliminointi vähentää hoitokomplikaatioita ja edistää sairauden paranemista. Hampaan kiinnityskudosinfektion jääminen vaille huomiota on ilmeinen ongelma, koska tulehdus on lähes aina krooninen ja oireeton eikä sitä yleensä havaita pelkin silmin tarkastamalla. Infektion diagnosointi vaatii hammaslääkärin tutkimuksen.

Matti Knuuttila

Näkövammaisuus 1990-luvulla

Maailman terveysjärjestö on julkaissut vuoden 1994 lopussa katsauksen maailmanlaajuisesta näkövammaisuustilanteesta. Sokeita tai syvästi heikkonäköisiä arvioitiin olevan 38 miljoonaa. Ensi kertaa on esitetty arvio myös lievemmin näkövammaisten eli heikkonäköisten lukumäärästä: heitä on 110 miljoonaa. Runsaat 80 % syvästi heikkonäköisistä asuu kehitysmaissa. Tärkeimmät sokeuden syyt ovat edelleen harmaakaihi, trakooma ja glaukooma, mutta diabeettinen silmäsairaus ja ikääntymiseen liittyvä keskeisen verkkokalvon rappeuma ovat lisääntyvä ongelma. Varhaislapsuuden tärkein syvän heikkonäköisyyden aiheuttaja on A-vitamiinin puutteen ja aliravitsemuksen aiheuttama kseroftalmia ja keratomalasia. Ilman huomattavia ponnisteluja näkövammaisten määrä lisääntyy lähivuosikymmeninä, koska vanhusväestön osuus sekä länsimaissa että kehitysmaissa kasvaa. Jo nyt syvästi heikkonäköisistä puolet on 60 vuotta täyttäneitä. Vuonna 2020 arvioidaan 60 vuotta täyttäneitä syvästi heikkonäköisiä olevan 54 miljoonaa, ja heistä 50 miljoonaa asuu kehitysmaissa.

Paula Summanen