In memoriam MOSES ZEWI 1.3.1909-13.5.2002
Tunnettu turkulainen silmälääkäri, dosentti Moses Zewi (ent. Hirschowitsch) kuoli 13.5 2002 kotikaupungissaan Turussa verrattain lyhyen sairauden murtamana 93 vuoden ikäisenä. Hän oli syntynyt Pohjois-Ukrainassa, Menan kaupungissa 4.8.1908. Virallisesti Zewin syntymäpäivä on 1.3 1909, mutta Venäjän väestönlaskentaan liittyvän kotipaikkakunnalla rekisteröimisen takia pikku-Moseksen syntymäaikaa oli myöhäistettävä muutamalla kuukaudella. Kanssakäyminen sukulaisiin myös Suomesta käsin oli ilmeisesti melko vilkasta. Niinpä äiti Golde sattui olemaan lastensa kanssa vierailulla syntymäkodissaan Menassa ensimmäisen maailmansodan syttymishetkellä, mikä tiesi yhteyksien katkeamista koti-Suomeen. Moses muisti saksalaisten tulon Ukrainaan vuonna 1916 ja vuotta myöhemmin bolsevikkien ilmaantumisen paikalle. Vasta vuonna 1921 äiti Golde onnistui luotsaamaan perheensä Leningradiin. Nälkää näkevässä ja sekasortoisessa kaupungissa vietetyn kolmen kuukauden jälkeen onnistui kotimatka isän luokse Turkuun. Seitsemän vuoden oleskelu Ukrainassa oli tyystin hävittänyt Moseksen ruotsinkielen taidon, jonka vuoksi koulunkäynnin aloituksesta muodostui ongelma. Lukemalla ahkeraan isän kirjastosta tuomia kirjoja kielitaito alkoi palautua, jonka seurauksena 13-vuotias Moses pääsi kirjoittautumaan koulun III luokalle. Virheettömän suomenkielen taitonsa Zewi saavutti lukemalla kirpputorilta ostettuja kirjoja. Vuonna 1929 Moses Zewi pääsi ylioppilaaksi Turun ruotsalaisesta lyseosta. Lääketieteen kandidaatin tutkinto taittui vuonna 1932 ja lisensiaatin tutkinto vuonna 1937 Helsingin yliopistossa, jonka jälkeen Zewi tavoitteli silmälääkärin uraa silmätautien klinikalla. Juutalainen syntyperä osoittautui kuitenkin esteeksi, koska kansallissosialistinen aate oli saanut vahvan jalansijan tuon ajan silmäklinikalla. Niinpä fysiologian laitoksesta ja Ragnar Granitin tutkimusryhmästä tuli Zewin työympäristö. Silmän verkkokalvon näköpurppura, rodopsiini, oli Granitin mielenkiinnon kohteena. Zewi sai tehtäväkseen eristää sammakon silmän verkkokalvosta tätä näköpurppuraa lähempää tutkimusta varten. Samanaikaisesti tutkittiin silmän valoherkkyyttä elektroretinografian avulla. Zewi väitteli Helsingin yliopistossa vuonna 1939 aiheesta: On the regeneration of visual purple. Edelleenkin tätä työtä siteerataan lääketieteellisissä julkaisuissa. Väitöksen jälkeen Zewi haki uudelleen silmäklinikan apulaislääkärin virkaa. Carl Eric Sonck, joka sattui olemaan esimiehensä sijaisena läsnä tiedekunnan kokouksessa, kertoo muistelmissaan, kuinka professori Vannas asetti lääketieteen lisensiaatin etusijalle, koska Zewin kirja käsitteli vain silmän fysiologiaa. Ystävyys Ragnar Granitiin säilyi läpi vuosien. Vuonna 1990 Zewi sai vastaanottaa seuraavan viestin: Rakas Moses Zewi, Kiitos ystävällisestä kirjeestäsi 90-vuotispäiväni johdosta. Muistelen usein yhteistyötämme Fysiologian kellarissa. Se oli niin rauhallista ja positiivista ja tulokset niin vakuuttavia. Sellainen näkö- ja muistikuva on ikuinen ja se on meille yhteinen. Mainilan laukauksista muodostui sen ajan nuorukaisille käännepiste, niin myös Moses Zewille. Granit kutsuttiin Karoliiniseen Instituuttiin Tukholmaan ja Zewi sai palvella isänmaata seuraavat viisi vuotta pataljoonanlääkärinä ja eri sotasairaaloissa. Venäjän, saksan ja englanninkielen taitajana hän saattoi kuunnella sodan kummankin osapuolen radiolähetyksiä, josta syystä rintamatilanteen tarkka seuraaminen oli mahdollista. Niinpä pataljoonankomentaja Eino Kuvaja kuuluukin ärähtäneen: Ei perhana tänne etulinjaan pitäisi päästää kielimiehiä, jotka kuuntelevat radiota ja tietävät asioitten oikean laidan. Siinähän menevät meidän seinältä nuppineulat ja langat sekaisin. Zewistä tuli lääkintäkapteeni vuonna 1943. Sodan jälkeen Zewi erikoistui professori Hilja Teräskelin johdolla silmätauteihin Turun yliopistossa, johon vuonna 1942 oli perustettu lääketieteellinen tiedekunta. Erikoislääkärin oikeudet Zewi sai vuonna 1947. Tiedemiehen ura jatkui nyt silmäklinikalla, jossa hän nopeaan tahtiin julkaisi artikkeleita mm. Reiterin tautiin liittyvistä silmämuutoksista, silmätulehduksista silmäleikkausten yhteydessä, kolesterolikiteiden esiintymisestä silmän lasiaisessa, ns. glaukomatosyklisestä kriisisyndroomasta ja puutteellisesta A-vitamiinin resorptiosta johtuvasta xeroftalmiasta. Ensimmäisenä Pohjoismaissa Zewi osoitti raskauden aikana sairastetun rubeolan aiheuttavan epämuodostumia sikiössä. Myös Turussa Zewin syntyperä tuotti vaikeuksia. Hänen esimiehensä silmäklinikalla, professori Werner sai tiedekunnassa haukut niskaansa puoltaessaan Zewin dosentuurihakemusta siitäkin huolimatta, että tämä oli tieteellisesti pätevä ja hoitanut useaan otteeseen Teräskelin viransijaisena professorin tehtävät klinikalla. Vasta vuonna 1956 Zewille lopulta myönnettiin dosentuuri. Sodanjälkeisen ajan ahdasmielisyys esti Moses Zewin akateemisen uran, jota alan tieteellinen ja kliininen kehitys kipeästi olisi kaivannut. Vuoteen 1974, eläkkeelle siirtymiseensä saakka, hän uskollisesti palveli silmäklinikkaa. Yksityisvastaanottoa hän harrasti hyvin korkeaan ikään saakka. Vuonna 1941 hänelle myönnettiin Vapaudenristi 4 lk ja vuonna 1982 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 lk ritarimerkki. Moses Zewi oli aktiivinen jäsen Åbo läkarföreningenissä, jonka puheenjohtajana hän toimi vuonna 1956 ja jonka kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1994. Suomen silmälääkäriyhdistyksen varapuheenjohtajana hän oli vuonna 1957. Alansa koulutusta ja entisen klinikkansa nuorten tieteellistä edistymistä hän seurasi innolla aivan viime aikoihin saakka. Kotikaupungin juutalainen seurakunta oli hänelle läheinen. Uinti ja päivittäiset pitkät kävelylenkit olivat hänen tunnetusti hyvän kuntonsa salaisuus. Moses Zewiä jäivät kaipaamaan vaimo ja kaksi poikaa perheineen sekä ystävien ja lääkärikollegojen laaja joukko.
