Diabeteksen aiheuttaman Charcot'n jalan hoito TAYS:ssa vuosina 1995-2000

- Charcot'n jalka on yleistyvä pitkäkestoisen diabeteksen vaikea jalkakomplikaatio.

Toni-Karri Pakarinen, Heikki-Jussi Laine, Jorma Lahtela

Dissosiatiivinen oireilu tavallista psykiatrisessa hoidossa olevilla lapsilla - traumat taustalla

- Tässä pilottitutkimuksessa selvitettiin dissosiatiivisten oireiden esiintymistä Satakunnan sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikössä hoidossa tai tutkimuksissa vuonna 2000 olleilla lapsilla.

Arja Paasioksa, Ritva Erkolahti, Tuula Ilonen, Simo Saarijärvi

Masennuspotilaat kuntoutuksessa

- Masennuspotilaiden kuntoutuskurssien tuloksia ei ole aiemmin tutkittu Suomessa.

Heimo Viinamäki, Jukka Hintikka, Anneli Leppänen, Antero Heikkinen, Ilpo Kinnunen, Ulla Lepola

Oikeuskemiallisesti todetut myrkytyskuolemat vuosina 2000 ja 2001

Vuosina 2000 ja 2001 myrkytyskuolemien kokonaismäärä on pysynyt entisellä korkealla tasolla. Myrkyttämällä tehdyt henkirikokset ovat edelleen harvinaisia, eikä lasten tapaturmaisia myrkytyksiä tapahtunut yhtään. Merkittäviä havaintoja ovat sekä heroiinimyrkytysten että metanolimyrkytysten määrän kasvun taittuminen vuonna 2000.

Erkki Vuori, Ilkka Ojanperä, Jari Nokua, Riitta-Leena Ojansivu

Elämän vastoinkäymiset, uskonnollisuus ja masentuneisuus iäkkäillä

Elämänvaikeuksien, masennuksen ja uskonnollisuuden yhteyksiä selvitelleessä tutkimuksessa uskonnollisuus ei suojannut vastoinkäymisiin liittyneeltä masennukselta mutta ei myöskään altistanut sille. Uskonnon suurempi subjektiivinen merkitys liittyi naisilla omaan vaikeaan sairauteen ja perheessä esiintyneeseen alkoholiongelmaan, ja muun läheisen kuin puolison kuolemaan liittyivät runsaampi uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen ja runsaampi hartausohjelmien seuraaminen. Miehillä oma vaikea sairaus oli yhteydessä runsaampaan rukoilemisen frekvenssiin. Sekä miehillä että naisilla oma sairaus ja asunnon muutto olivat yhteydessä masennukseen. Naisilla myös puolison kuolema sekä perheessä esiintynyt alkoholiongelma liittyivät masennukseen.

Timo Teinonen, Tero Vahlberg, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Peräsuolen kasvainten elektroresektio

Mikkelin keskussairaalassa on käytetty laajakantaisen adenooman ja valikoidusti myös syöpäkasvaimen palliatiivisessa hoidossa urologin suorittamaa elektroresektiota. Vuodesta 1996 yhteensä 15 potilaan adenooma ja 5 potilaan pinnallinen karsinooma on höylätty pois videoavusteisesti resektoskoopilla. Seurannassa 2 potilaan adenooma ja 1 karsinooma ovat uusineet, mutta residiivitkin on hoidettu paikallisesti. Toimenpide ei ole aiheuttanut merkittäviä komplikaatioita. Höyläys soveltuu hyvin peräsuolen ison adenooman tai pinnallisen karsinooman poistamiseen huonokuntoiseltakin potilaalta, ja näin vältetään pysyvä paksusuoliavanne.

Hannu Paajanen, Niilo Härkönen, Tapani Liukkonen

Voimaharjoitteluun perustuva vanhusten kuntoutusmalli Kokemuksia Joensuun terveyskeskuksesta

Lihasvoimien heikentymiseen liittyvät kävely- ja tasapaino-ongelmat ovat usein esteenä vanhuksen kotona selviytymiselle. Voimaharjoitteluun perustuvalla kuntoutuksella on mahdollista lisätä hyvinkin iäkkäiden, toimintakyvyltään heikentyneiden henkilöiden lihasvoimaa ja näin parantaa toimintakykyä. Joensuun terveyskeskuksessa on vuodesta 1995 alkaen ollut iäkkäille tarkoitettuja kuntosaliryhmiä. Harjoittelun on todettu kohentavan lihasvoimaa, kävelynopeutta, tasapainoa sekä mielialaa. Mikäli vanhus palaa entiseen liikkumattomaan elämäntapaansa, harjoitusvaikutukset häviävät muutamassa kuukaudessa. On tärkeää tarjota mahdollisuus kunnosta huolehtimiseen myös kuntoutusjakson jälkeen.

Leena Timonen, Taina Rantanen

Rannekanavaoireyhtymä - leikkaus vai konservatiivinen hoito?

Rannekanavaoireyhtymä on tavallisin yläraajan leikkaustoimenpiteen aihe. Retrospektiivisessa poikkileikkaustutkimuksessa alle puolet 230 potilaasta oli ennen leikkausta saanut muuta hoitoa kuin tulehduskipulääkkeitä. Noin puolella tutkittavista esiintyi haittaavia käsioireita, kun leikkauksesta oli kulunut hieman yli vuosi. Hoitotulokset eivät yksiselitteisesti puolla leikkaukseen suoraan ohjaavaa hoitokäytäntöä. Tutkimusten mukaan osa potilaista hyötyy injektiohoidosta, lastahoidosta ja käden aktiivisesta mobilisaatiosta. Leikkaushoitoa voidaan suositella, kun oireena on pareesi tai selvä tuntopuutos, ja niille, joilla konservatiivinen hoito ei tuo apua kipu- ja puutumisoireisiin.

Jari Ylinen, Päivi Dyster, Kaija Iljala, Jukka Kupila, Esa Muuronen, Mauri Kallinen, Esko Mälkiä, Arja Häkkinen

Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden sosioekonomiset erot

Terveys 2015 -ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi sosioekonomisten kuolleisuuserojen pienentäminen viidenneksellä. Merkittävä osa näistä eroista johtuu sepelvaltimotaudista, ja niinpä tutkimme sen tärkeimpien riskitekijöiden kehitystä koulutuksen pituuden mukaan luokitelluissa ryhmissä FINRISKI-väestötutkimusten aineistoista vuosilta 1992, 1997 ja 2002. Riskitekijöissä todettiin koulutusryhmittäin erittäin merkitsevät tasoerot kummallakin sukupuolella. Ainoa poikkeus oli kohonneen verenpaineen esiintyvyys miehillä. Erot eivät merkitsevästi muuttuneet kymmenvuotisjakson aikana. Ilman uusia tehokkaita toimenpiteitä sepelvaltimotautikuolleisuuden sosioekonomisten erojen ei voida odottaa supistuvan lähitulevaisuudessa.

Veikko Salomaa, Tiina Laatikainen, Heli Tapanainen, Pekka Jousilahti, Erkki Vartiainen

Suomalaisten lääkärien tupakointi vuosina 1990-2001 sekä suhtautuminen tupakointiin potilastyössä

Lääkärien päivittäinen tupakointi väheni 1990-luvun alkupuolella, mutta on pysynyt viime vuosina ennallaan. Vuonna 2001 päivittäin tupakoi 7 % mieslääkäreistä ja 4 % naislääkäreistä. Lääkärit kehottivat aktiivisesti savuttomuuteen potilaita, joilla jo oli tupakointiin liittyvä sairaus, mutta terveitä tupakoitsijoita kehotettiin lopettamaan harvemmin. Naislääkärit kehottivat useammin kuin mieslääkärit raskaana olevia ja ehkäisypillereitä käyttäviä potilaita luopumaan tupakasta. Tupakoivat lääkärit kehottivat potilaitaan lopettamaan polttamisen harvemmin kuin tupakoimattomat. Lääkärien osallistuminen terveyskasvatukseen vaikuttaa melko vähäiseltä, vaikka suurin osa arvioi tietonsa ja taitonsa riittäviksi.

Noel C. Barengo, Tuulikki Uusitalo, Markku Myllykangas, Patrick Sandström, Vesa Jormanainen

Tobacco control in Finland

The paper describes the national tobacco control efforts in Finland during the past three decades, with emphasis on implementation of a comprehensive legislation and related health promotion activities. There has been a gradual reduction of smoking among men and a levelling off of the increase among women according to a national system to monitor the trends in smoking prevalence since 1978. In 2002 some 27 % of men and 18 % of women were daily smokers in the age group 15-64 years; this level is one of the lowest in Europe. Mortality trends due to major tobacco-related major diseases (CHD, lung cancer) have improved remarkably over time. The surveys and experience show much progress and success in restricting smoking and peoples' exposure to environmental tobacco smoke, much in accordance with the respective legislations: smokefree schools and other public places, restrictions of smoking at worksites, and smokefree areas at restaurants. The Finnish tobacco control policy has been based on evidence and research, with gradual implementation and close monitoring. The policy has been quite successful, but there are still challenges to address in the future. International development, based on the successful implementation of FCTC, will be important for Finland to achieve further progress in tobacco control.

Kimmo Leppo, Pekka Puska

Keuhkopoliklinikkapotilaan tupakasta vieroitus ryhmäohjauksen avulla

Erikoissairaanhoidossa tulisi tupakkavieroituksen olla keskeinen osa tupakoivien potilaiden sairauden hoitoa. Tupakointiin puuttuminen on kuitenkin usein riittämätöntä tai vieroitus jää erikoissairaanhoidossa kesken. Artikkelissa kuvataan tupakoivien, pitkäaikaista keuhkosairautta sairastavien ryhmävieroituksen onnistumista. Kuuden viikon vieroitusjakson aloitti 32 potilasta, joista vuoden kuluttua tupakoimattomana oli pysynyt kymmenen. Ryhmävieroituksessa voidaan yhdistää intensiivinen ohjaus, yksilöllisesti räätälöity nikotiinikorvaushoito ja ryhmädynamiikan vaikutukset. Ryhmän vetäjän rooli on keskeinen ryhmädynamiikan onnistumiselle.

Kirsi Laasonen, Tuija Kolu, Maija-Riitta Pitkänen, Aarne Lahdensuo

Sairaalainfektioiden torjunta Suomen sairaaloissa

Koulutettu henkilökunta on sairaalainfektioiden tehokkaan torjunnan perusedellytys. Suomen akuuttisairaaloissa tehty kyselytutkimus osoittaa, että sairaalainfektioiden torjunnasta vastaavien sairaanhoitajien määrä ei vastaa kansainvälisiä suosituksia. Suurimman osan torjuntatyön käytännön tehtävistä tekee sairaanhoitaja. Noin puolet näistä tehtävistä vastaavista on saanut täydennyskoulutusta tehtävään. Lähes kaikissa sairaaloissa oli hygieniatyöryhmä ja sairaalainfektioita seurattiin jatkuvasti. Seuranta kattoi yleensä kaikki sairaalan erikoisalat, vain joka neljännessä sairaalassa seuranta kohdennettiin suuren riskin toimenpiteisiin tai yksiköihin. Kotiutuksen jälkeinen infektioiden seuranta oli yleistä, vaikka se vaatii paljon resursseja.

Outi Lyytikäinen, Marja Jalkanen, Marja Ratia, Soile Hellstén, Pekka Kujala, Arto Rantala, Petri Ruutu

Naisopiskelijoiden mielenterveys ja laihduttaminen

Nuoret naiset pohtivat paljon omaan itseen ja kehon hyväksymiseen liittyviä kysymyksiä. Yleistynyt laihuuden ihannointi ja ongelmat kehon hyväksymisessä voivat heijastua myös mielenterveyteen. Kuopion yliopiston naisopiskelijoilta tiedusteltiin psyykkiseen hyvinvointiin ja laihduttamiseen liittyviä asioita. Neljäsosa vastanneista ilmoitti yrittävänsä laihduttaa. Laihduttajat olivat muihin verrattuina psyykkisesti rasittuneempia ja masentuneempia. Opiskelunsa aloittavien yliopisto-opiskelijoiden mielenterveyteen tulee kiinnittää huomiota. Tarve laihduttaa voi kätkeä taakseen mielenterveyden ongelmia.

Sanna Kotisaari, Kari Punnonen, Ulla Ågren, Heimo Viinamäki

Nikotiinikorvaushoidon kustannustehokkuus 35-65-vuotiailla tupakoijilla Suomessa

Tupakoinnin lopettamisyrityksiä nikotiinikorvaushoidon avulla ja ilman sitä sekä lopettamiseen liittyviä kustannuksia ja säästöjä arvioitiin mallintamalla kirjallisuuden ja kliinisten tutkimusten perusteella 35-65-vuotiaiden suomalaisten tupakoijien ryhmässä. Tutkimuksessa tupakoinnin lopettamistehokkuutta ja lopettamisella säästettyjä elinvuosia sekä kustannussäästöjä on verrattu nikotiinikorvaushoidon käytön kustannuksiin. Nikotiinikorvaushoito todettiin erittäin kustannustehokkaaksi tavaksi säästää elinvuosia. Nikotiinikorvaushoidon nettokustannustehokkuus oli miehillä keskimäärin 700-1 000 euroa ja naisilla 1 300-2 700 euroa säästettyä diskontattua lisäelinvuotta kohti.

Elina Eskola, Kristiina Patja

Tuoko raha onnea? Väestötutkimus onnellisuudesta

Valtaosa psykiatrisista, mielialaa koskevista tutkimuksista käsittelee masennusta ja masentuneisuutta. Onnellisuutta on tutkittu joko vähän tai ei ollenkaan. Tässä tutkimuksessa selvitettiin onnellisuuteen yhteydessä olevia sosiodemografisia ja lapsuuden taustaan liittyviä tekijöitä. Hyvä taloudellinen tilanne ja täysi työkykyisyys lisäsivät onnellisuuden todennäköisyyttä. Asuminen maaseudulla selitti merkitsevästi miesten ja parisuhteessa eläminen naisten onnellisuutta. Mielenterveystyötä tekevien tulisi olla tietoisia onnellisuuden taustatekijöistä - siitä saattaisi olla apua psykoterapiassa tai muussa hoidossa.

Antti Tanskanen, Kaisa Haatainen, Jukka Hintikka, Kirsi Honkalampi, Risto Antikainen, Heimo Viinamäki

Toimiiko lasten astman hoidon porrastus? Seurantatutkimus OYS:ssa diagnosoiduista lapsiastmaatikoista

Astman hoidon varhainen aloittaminen ja hoidon tehokkuus ovat tärkeitä sairauden ennusteen kannalta. Astman itsehoidon ohjaus vähentää sairauspäiviä ja sairaudesta aiheutuvia kustannuksia. Hoidon porrastuksen perusteella Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä lapsiastmaatikkoja on siirretty avosektorin kontrolleihin jopa yhden astmapoliklinikkakäynnin jälkeen. Vuosina 1996-97 diagnosoidut lapsiastmaatikot kutsuttiin seurantatutkimukseen vuonna 2000. Noin kolmannes astmaatikoista oli jäänyt täysin ilman seurantaa. Heillä oli oireita tiheämmin kuin kontrolleissa käyneillä. Yhteistyötä perusterveydenhuollon kanssa on kehitettävä lapsiastmaatikkojen tarpeita paremmin vastaavaksi.

Teija Dunder, Seija Miettinen, Hanna-Mari Repola, Vuokko Klasila, Olavi Linna

Leikkauskuolleisuus Tampereen yliopistollisessa sairaalassa

Leikkauksia tehdään nykyään yhä huonokuntoisemmille potilaille, joiden perussairaudet lisäävät riskiä menehtyä leikkaukseen. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa selvitettiin leikkauskuolleisuuden yleisyyttä ja syitä. Seuranta-aika oli yksi vuosi. Leikkauskuolleisuus 30 vuorokauden kuluessa leikkauksesta oli 311 potilasta (1,4 %), joista 115:lle tehtiin ruumiinavaus. Yleisin peruskuolinsyy oli sepelvaltimotauti ja yleisimmät välittömät kuolinsyyt olivat sydäninfarkti, keuhkoembolia, verenvuoto ja keuhkokuume. Lääketieteellisen toimenpiteen aiheuttamat kuolemat olivat erittäin harvinaisia.

Noora Halme, Pekka J. Karhunen, Päivi Annila

Haiman pään poistoleikkausten keskittäminen vaatii ohjaavia toimia

Haiman pään poistoleikkaukseen, ns. Whippleen, liittyy merkittävä leikkauksen jälkeinen kuoleman riski, joka pienenee sairaala- ja kirurgikohtaisten leikkausmäärien kasvaessa. Suomessa tehdään eri tyyppisissä sairaaloissa 0,5-26 haiman pään poistoleikkausta vuodessa. Sairaaloille osoitetussa kyselytutkimuksessa ilmeni, että leikkausten keskittymistä on viime vuosina jonkin verran tapahtunut ja samalla sairaalakuolleisuus on pienentynyt. Vaikka keskittämisen edut tunnetaan hyvin, asenteet estävät merkittävän vapaaehtoisuuteen perustuvan lisäkeskittymisen. Leikkauksen jälkeisen kuolleisuuden väheneminen ei jatku ilman ohjaavia toimia.

Isto Nordback, Sari Räty, Juhani Sand

Masennuspotilaiden osastohoito - kesto ja kustannukset vaihtelevat Suomessa

Sairaanhoitopiirien välillä on suuria eroja masennuksen hoidossa. Sairauspoissaolojen sekä sairaalahoitojaksojen pituudet ja kustannukset vaihtelevat voimakkaasti. Erityisesti lievempien masennustilojen hoidossa ja kustannuksissa on suuria eroja, jotka eivät vaikuta kliinisesti perustelluilta. Tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten masennuspotilaiden sairaalahoidon kestoa ja kustannuksia eri sairaanhoitopiireissä sekä sairauspoissaoloja ennen sairaalahoitoa ja sen jälkeen kolmen vuoden ajalta. Kirjoittajien mielestä masennuksen yhtenäisiä hoito-ohjeita ja laatukriteerejä tarvitaan kipeästi.

Heimo Viinamäki, Arto Vehviläinen, Ilkka Vohlonen