Ohjausjärjestelmät ja sairaanhoitomme rahoituskriisi
1970-luvun alkupuolella käynnistynyt, yksittäisten virkojen perustamislupia tiukimmillaan koskenut valtakunnallinen terveydenhuollon suunnittelu päättyi Suomessa käytännössä valtionosuusuudistukseen vuonna 1993. Erikoissairaanhoidon palvelujen järjestäminen ja rahoitus jäi ehkä yllättäenkin kunnan omaksi tehtäväksi. Valtion vähenevä tuki ja talouden ankeat lamavuodet ovat potkineet kuntia järjestämisvastuunsa korostamiseen, paikallisten tarpeiden pohjalta hienosäädettyjen sopimusohjausjärjestelmien luomiseen ja tilaaja-tuottajaroolien eriyttämiseen erityisesti sairaanhoidon palvelujen järjestämisessä. Mallia haettiin Ison-Britannian konservatiivihallituksen vuosikymmenen alun NHS:n uudistuksesta, jonka avainsanoja olivat hinta- ja kustannustietoisuus, mahdollisuus valita tuottajat, niiden tehokkuus ja palvelujen hinnat, kilpailun edistäminen lopputuotteisiin perustuva potilashoitojen osto ja myynti.