Kehityksen myötä tapahtuvat viestinvälitysjärjestelmien muutokset rotan kiveksissä

Solukalvoreseptorien kautta vaikuttavat proteiini- ja peptidihormonit saattavat viestinsä soluun solunsisäisen välittäjämolekyylin, ns. toisiolähetin, avulla. Parhaiten tunnettu toisiolähetti on adenosiinitrifosfaatista (ATP) muodostuva syklinen adenosiinimonofosfaatti (cAMP), jonka kautta välittyvät mm. gonadotropiinien vaikutukset, jotka säätelevät kiveksen toimintaa. Adenylaattisyklaasi muuttaa ATP:n cAMP:ksi, ja tämän entsyymin toimintaa säätelevät ns. G-proteiinit. Kiveksen toisessa merkittävässä hormonien säätelymekanismissa on tärkeä osa solukalvon fosfolipideillä. Niille on tyypillistä fosforyloitumisasteen jatkuva muuttuminen. Inositolifosfolipideistä muodostuvat toisiolähetit diasyyliglyseroli (DG) ja inositolitrifosfaatti (IP3). cAMP aktivoi proteiinikinaasi A:n (PKA), ja DG aktivoi proteiinikinaasi C:n (PKC). Proteiinikinaasit fosforyloivat spesifisiä proteiineja, jotka aiheuttavat hormonin lopullisen vasteen soluissa. Kiveksessä PKC-välitteinen viestinkuljetus säätelee parakriinisia ja endokriinisia tekijöitä, jotka vaikuttavat signaaleihin, jotka gonadotropiinit ovat alunperin välittäneet. Kives joutuu merkittäviin muutoksiin kehityksen aikana ja useat ulkoiset tekijät vaikuttavat sen toimintaan. Esimerkiksi kiveksen laskeutuminen ja lämpötilan muutokset vaikuttavat siittiöiden ja hormonien tuotantoon. Useimmilla nisäkkäillä kivekset ovat vatsaontelon ulkopuolella, ja ne toimivat matalammassa lämpötilassa kuin normaali ruumiinlämpö. Tämä lämpötilaero on välttämätön, jotta mm. siittiöiden tuotantoa voitaisiin pitää yllä.

Vesa Eskola

Lasten kuumekouristusten neurokemiallinen tausta

Lapsilla kuumeen yhteydessä esiintyvät kouristuskohtaukset ovat yleisiä: 2-5 % lapsista saa kuumekouristuksen viiden ensimmäisen ikävuotensa aikana. Näiden kuumekouristuksina tunnettujen kohtausten syy on vielä tuntematon, mutta niiden on arveltu liittyvän pienten lasten keskushermoston kypsymättömyyteen.

Tuula Kiviranta

Talvisin toistuvan masennuksen kliininen kuva ja kirkasvalohoidon vaikutukset

Osassa masennuksista oireiden esiintyminen on sidoksissa tiettyyn vuodenaikaan. Talvisin toistuva masennustila, kaamosmasennus, on yleisin näistä masennuksista. Päivän lyhenemisen ja luonnonvalon määrän vähenemisen on ajateltu tuovan esiin kaamosmasennuksen oireet, ja niitä on vuorostaan voitu lievittää kirkasvalohoidolla.

Timo Partonen

Depressio terveyskeskuspotilailla

Useassa maassa on samanaikaisesti herätty huomaamaan depressiotutkimuksen ja depression hoidon kehittämisen tärkeys. Perusterveydenhuoltoa koskevia depressiotutkimuksia on tehty vähän, ja erityisen vähän juuri Suomessa. Tämä tutkimus on osa laajempaa, vuonna 1989 Tampereen yliopiston kansanterveystieteen laitoksella aloitettua TADEP-projektia, jossa on pyritty terveyskeskusten ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon tasoilla paneutumaan depressioiden yleisyyteen, ilmaantuvuuteen, ilnemismuotoihin, ennusteeseen, tunnistamiseen, hoitoon sekä yksilö- ja yhteisökohtaisiin yhteyksiin. Tutkimuksen esitutkimus toteutettiin syksyllä 1990, ja varsinaisen tutkimuksen kenttävaihe päättyi keväällä 1992.

Outi Poutanen

Vaasan sairaanhoitopiirin diabeteksen hoito-organisaatioprojekti - tulokset ja jatkoseuranta

Vaasan sairaanhoitopiirin kymmenen vuotta kestäneessä projektissa kehitettiin diabeteksen hoitoa mm. hoitohenkilöstön koulutuksen, yhtenäisten hoitotavoitteiden ja hoitotulosten keskitetyn seurannan avulla. Projektin päätyttyä vuonna 1992 siinä luotu järjestelmä on pidetty voimassa, ja eri yksiköiden hoitotuloksia seurataan ja vertaillaan vuosittain. Mittavan projektin tärkeimpiä saavutuksia on, että terveyskeskusten ja sairaaloiden hoitotulokset, voimavarat ja kehitystarpeet ovat nyt tiedossa. Myös potilaiden hoitotasapaino näyttää parantuneen, mutta hoitohenkilöstöresurssien vähyys on ratkaiseva este potilaiden seurannan ja neuvonnan edelleen tehostamiselle.

Michael Nissén

Kun suuret ikäluokat sairastuvat... Ennuste kroonista ahtauttavaa keuhkosairautta sairastavien potilaiden sairaalapalvelujen tarpeesta 2000-luvun alkupuolella

Näinä vuosina 50-vuotispäiviään viettävät suuret ikäluokat ovat vuosituhannen vaihteessa tulossa ikään, jossa pitkäaikaisten sairauksien ilmaantuvuus alkaa lisääntyä. Sairaaloiden poistoilmoitusrekisterin ja Tilastokeskuksen väestöennusteiden pohjalta voidaan arvioida, että kroonisen ahtauttavan keuhkosairauden vuoksi hoitojaksojen ja hoitopäivien määrä tulee lähes kaksinkertaistumaan vuoteen 2020 mennessä. Suurten ikäluokkien ikääntymisestä seuraava hyökyaalto koskee kaikkia kroonisia sairauksia, ja se johtaa laitoshoitopalvelujen tarpeen lisääntymiseen. Tämä pitäisi jo ottaa huomioon hoitosuunnitelmissa, ehkäisevissä toimenpiteissä ja voimavarojen arvioinnissa.

Timo Keistinen, Tuili Tuuponen, Sirkku Vilkman, Sirkka-Liisa Kivelä

Päihdeongelmaiset ja EU:n ajokorttidirektiivi

Heinäkuun alusta Suomessa voimaan tullut Euroopan Unionin direktiivi, joka määrittelee moottoriajoneuvojen kuljettajan fyysistä ja henkistä terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset, ja sen myötä uudistettu ajokorttiasetus selkeyttävät menettelytapoja tapauksissa, joissa ajokyvyn epäillään heikentyneen alkoholin, huumeiden tai lääkkeiden käytön vuoksi. Jos lääkäri suosittaa ajokieltoa päihteiden käytön perusteella, edellytetään myös hoitoonohjausta ja säännöllistä seurantaa. Päihdelääketieteen yhdistys ry ja Suomen Liikennelääketieteen yhdistys ry ovat laatineet asiasta seuraavan suosituksen ajokorttitodistuksia kirjoittaville.

Antti Holopainen, Timo Seppälä, Pirjo Lillsunde, Aulikki Wallin

Infektion ja tulehduksen osuus sepelvaltimotaudin synnyssä

Sepelvaltimoahtaumat kehittyvät, paitsi hitaasti etenevän prosessin tuloksena, todennäköisesti myös sysäyksittäin valtimoiden endoteelia vaurioittavien ajoittaisten tapahtumien vaikutuksesta. Näissä syntyvät intiman paksunnokset ja arpeumat pahenevat endoteelivaurioiden uusiessa ja kehittyvät aste asteelta ateroomiksi. Toistuvat infektiot saattavat olla yksi kyseisiä endoteelivaurioita aiheuttava tekijä.

Erkki Pesonen, Ilari Paakkari

Kalsiumkanavan salpaajat sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen lääkkeinä

Kalsiuminsalpaajat ovat tehokkaita ja oikeassa käytössä hyvin siedettyjä verenpainelääkkeitä. Niiden yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen odotetaan kuitenkin lisätietoa mm. käynnissä olevista seurantatutkimuksista. Niinpä lyhytvaikutteista nifedipiiniä tulee käyttää varovasti sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen hoidossa. Verapamiili ja diltiatseemi vaikuttavat turvallisilta vaihtoehdoilta monoterapiassa. Yhdistelmähoidossa erityisesti beetasalpaajien kanssa dihydropyridiinijohdannaiset ovat ensisijaisia.

Aapo Lehtonen

Voiko syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian mahdollisuuden sulkea pois verikokeilla?

Lääkäri joutuu käytännön työssä usein arvioimaan syvän laskimotukoksen tai sen komplikaation, keuhkoembolian, mahdollisuutta. Tukoksen mahdollisuuden sulkeminen pois luotettavasti edellyttää päivystysluonteista kuvantamistutkimusta. Ihanteellista olisi, jos tukoksen mahdollisuus voitaisiin sulkea pois verikokeella. Uusi koe tähän tarkoitukseen on D-dimeeri. Riittävän luotettavan pikatestin kehittäminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Laskimotukoksen poissulun luotettavuutta selvitettiin yhdistämällä lateksi D-dimeeri -pikatestiin CRP-määritys. Yhdistelmän herkkyydeksi saatiin 83 % ja negatiiviseksi ennustearvoksi 84 %, joten D-dimeeri- ja CRP-määritykset eivät yhdessäkään antaneet riittävän luotettavaa kuvaa. Viime aikoina markkinoille on kuitenkin tullut luotettavampia päivystyskäyttöön soveltuvia D-dimeeritestejä. Silti lisätutkimuksia tarvitaan, ennen kuin näitä uudempiakaan testejä voidaan varauksetta suositella rutiinikäyttöön.

Mervi Putkonen, Vappu Rantalaiho, Auvo Rauhala