Tarvitsemmeko autonkuljettajien ikäkausitarkastuksia?

Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunta kehotti keväällä 1995 liikenneministeriötä selvittämään, voitaisiinko ajokortin haltijoiden ikäkausitarkastuksista luopua kokonaan, koska Suomen ja Ruotsin onnettomuuslukuja vertaillut tutkimus oli osoittanut, että ikäkausitarkastuksista ei ole hyötyä. Onnettomuuslukujen vertailu ei kuitenkaan anna perusteita ikäkausitarkastuksista luopumiselle. Ajokyvyn tutkimiseksi voitaisiin kuitenkin luoda hajautettu seurantajärjestelmä.

Heikki Summala

Potilaan oikeudet terveyden-huollossa Kenen ehdoilla hoitoa?

Lääkärien pitäisi ottaa selvästi kantaa terveydenhuollon rajallisten voimavarojen jakoon ja supistuksiin. Kysymys resurssien jaosta on lääketieteellinen, eettinen, oikeudellinen ja poliittinen. Jos lääkärit ja potilaat eivät yritä ratkaista voimavarojen jakoon liittyviä kysymyksiä, muut tekevät sen heidän puolestaan. Artikkelin kirjoittaja epäilee monen potilaan jo nyt saavan hoitonsa kunnan talousarvion ja päättäjien ehdoilla, sen sijaan että hoito määräytyisi potilaan ja hänen tarpeidensa mukaan.

Irma Pahlman

Vakioitu potilastyytyväisyyden mittari

Potilaan tyytyväisyyden tiedetään vaikuttavan hoitomyöntyvyyteen ja paranemiseen, ja useat terveydenhuoltoyksiköt ovatkin sisällyttäneet tätä asiaa mittaavia kyselyjä sisäiseen laaduntarkkailuunsa. Suomessa ei kuitenkaan ole ollut luotettavaa kyselylomaketta, jolla voi saada vertailukelpoista tietoa terveydenhuollon eri organisaatioista. Helsingin kaupungin terveysvirasto on kehittänyt amerikkalaisesta kriittisesti laaditusta potilastyytyväisyyden mittarista Suomen oloihin sopivan muunnoksen. Mittari osoittautui arviointitutkimuksessa käyttökelpoiseksi.

Arja Peiponen, Mats Brommels, Outi Kupiainen

Teleradiologia Suomessa

Radiologisten kuvien siirto telemaattisten järjestelmien avulla on kehittynyt viime vuosina nopeasti, ja tarjolla on jo terveydenhuollolle erityisesti suunnattuja palveluja. Kuvansiirtoyhteyksiä alettiin kokeilla yliopistosairaaloissa 1980-luvun lopulla, ja lähivuosina teleradiologia on suunnitelmissa myös kaikissa keskussairaaloissa.

Jarmo Reponen

Videoneuvottelun mahdollisuudet telepsykiatriassa

Telepsykiatrialla tarkoitetaan televerkon kautta tapahtuvaa psykiatrista vuorovaikutteista viestintää, jossa ollaan kahden tai useamman neuvotteluosapuolen kanssa samanaikaisessa ääni- ja kuvayhteydessä. Keskeinen telepsykiatrinen viestintäjärjestelmä on videoneuvottelu, jolla voidaan korvata esimerkiksi lääkärin ja etäällä asuvan potilaan sekä hänen perheensä tavanomainen tapaaminen vastaanotolla tai järjestää kahden lääkärin neuvottelu välimatkasta huolimatta. Tällä tavoin vältytään matkustamiselta ja säästetään aikaa, vaivaa ja kustannuksia. Videoneuvottelu on nopeasti yleistymässä päivittäisessä potilastyössä ja konsultaatiossa. Suomen tiettävästi ensimmäiset kokeilut on aloitettu Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikassa. Videoneuvotteluna on järjestetty perheterapiaa, työnohjausta, konsultaatioita ja luento-opetusta. Alustavat kokemukset ovat lupaavia.

Marja-Leena Mielonen, Juha Moring, Matti Isohanni

Kuvansiirto patologien apuna

Kuvansiirto on lisääntynyt lääketieteen eri aloilla viime vuosina tekniikan kehittymisen myötä. Telepatologiassa siirretään mikroskooppiin liitetyllä videokameralla saatua kuvamateriaalia joko reaaliaikaisena tai yksittäisinä kuvina patologian yksiköstä toiseen. Menetelmä on käytössä Tampereen yliopistollisen sairaalan ja Mikkelin keskussairaalan patologian yksiköiden välillä, ja toiminta on alkanut myös Turun yliopistollisessa sairaalassa. Kuvansiirto on osoittautunut hyväksi konsultaatiotoiminnassa ja sitä voidaan käyttää myös pikadiagnostiikassa. Tulevaisuudessa kuvansiirtoon perustuvat tietopankit tulevat helpottamaan sekä diagnostista toimintaa että koulutusta.

Markku Helle, Heikki Helin

Teledermatologian mahdollisuudet

Teledermatologia tuo potilaan ihotaudin puhelinlankaa pitkin dermatologin nähtäväksi. Potilaan ja lääkärin välimatkalla ei juuri ole merkitystä. Vaikka teledermatologian nykysuuntaus pyrkii liikkuvan videokuvan ja pysäytyskuvan yhdistelmiin nopeilla digitaalisilla yhteyksillä, käsite koskee myös yksittäisten ihotautikuvien siirtoa esimerkiksi Internetissä. Teledermatologian perustekniikka toimii jo, mutta sovellukset hakevat muotojaan. Ihotautien etälääketieteen yleistyminen riippuu laitetoimittajien halusta vastata käyttäjien toiveisiin, tekniikan hintakehityksestä ja asenteista.

Raimo Suhonen

Telelääketiede kirurgiassa

Keskustelu teletekniikan hyödyntämisestä on alkanut myös kirurgiassa. Käytännön työhön ovat jo tulossa mukaan videoneuvotteluun perustuvat konsultaatiot ja opetustilanteet, mutta alustavia kokeellisia ja kliinisiä kokemuksia on myös varsinaisesta telekirurgiasta ja etenkin opetusleikkauksista. Samoja teknisiä elementtejä voidaan hyödyntää myös kirurgisen anatomian opiskelussa. Toistaiseksi eteen sattuneet ohjelmistot ovat olleet kuitenkin karkeahkoja, mutta suunnittelijoiden piirustuspöydillä ja alustavissa kokeissa ovat jo keinotodellisuuteen perustuvat leikkaukset virtuaalipotilailla.

Kari Haukipuro

Tele-endoskopia - tulevaisuuden konsultaatioväyläkö?

Videoendoskoopit mahdollistavat uudenlaisen konsultaation jo nyt endoskopiayksikköjen välillä, kunhan linjakapasiteetti on riittävä liikkuvan kuvan siirtoon. Kokemuksia tele-endoskopiasta on vasta vähän, mutta kokeiluja on tehty jo Suomessakin. Teknisesti järjestelmä on toimiva ja tarvittava videosignaalin koodauslaitteisto ja viestintälinjat ovat saatavilla.

Juhani Lehtola, Jarmo Reponen

Telelääketieteen mahdollisuudet perusterveydenhuollossa

Syrjäisimpien terveyskeskusten potilaat joutuvat matkustamaan pahimmillaan jopa satoja kilometrejä saadakseen erikoissairaanhoidon palveluja. Kela maksoi esimerkiksi Lapissa sairaalamatkojen matkakustannusten korvauksia yli 28 miljoonaa markkaa vuonna 1994. Matkakustannuksia, työajan menetyksiä ja inhimillistä vaivannäköä voidaan vähentää kehittämällä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyöhön vaihtoehtoisia toimintamalleja.

Aino Snellman