20906 osumaa

Kirurgisen hoitotakuun mahdollisuudet Suomessa

Suomessa jono yleiskirurgisiin leikkauksiin on lyhentynyt 6,7 % vuodesta 1987 vuoteen 1994. Leikkausjonoissa oli vuonna 1994 väestömäärään suhteutettuna keskimäärin noin 11 potilasta 1 000 asukasta kohti. Keskimäärin Suomessa leikkausjono on noin 6 kuukauden pituinen, mutta alueellinen vaihtelu on erittäin suurta. Hoitotakuu tuli mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliseen suunnitelmaan ensi kertaa vuonna 1995. Hoitotakuun tavoitteeksi sopiva leikkaushoidon jonotusaika voisi olla 3-4 kuukautta. Laskennallinen jonotusaika leikkauksiin oli vuonna 1994 alle 4 kuukautta vain kuudessa sairaanhoitopiirissä. Koska taloudelliseen kertasatsaukseen perustuvat "jonojenpurkuprojektit" ovat muuallakin osoittautuneet seurantatutkimuksissa epäonnistuneiksi, tulisi niiden sijasta pyrkiä kestävään ratkaisuun, joka perustuu väestön hoidon tarpeen ja kirurgisen tuotannon väliseen tasapainoon.

Arto Alanko, Jaakko Permi, Riitta Luhtala

Opetusministeriön EU-erikoislääkärityöryhmä: Erikoisalojen koulutusohjelmien määrä puoleen, ohjelmien rakenteeseen ja kestoon muutoksia

Opetusministeriö asetti 12.6.95 työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää erikoislääkärikoulutusta koskevia kehittämissuunnitelmia Euroopan Unionissa tunnustettavien tutkintojen määrän, niiden keston ja sisällön osalta. Työryhmän tuli selvittää erikoislääkärikoulutuksen muutostarpeet ottaen huomioon EU:n päätökset ja suunnitelmat, sosiaali- ja terveysministeriön asettaman lääkärityövoiman laskentatyöryhmän III ehdotukset, erikoisaloilta tulleet ehdotukset sekä lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutus. Työryhmän tuli tehdä ehdotukset erikoislääkärin tutkintoon johtavien erikoisalojen määrästä ja nimikkeistä, erikoislääkärikoulutuksen rakenteesta ja kestosta, erikoislääkärikoulutuksen koulutusvastuun jaosta sekä erikoislääkärin tutkinnosta annetun asetuksen muuttamisesta.

Hannu Halila

Onko aurinkovoiteesta hyötyä?

Aurinkovoiteet pystyvät oikein käytettyinä estämään auringonpolttaman, mutta niiden suojateho muita ultraviolettisäteilyn aiheuttamia terveyshaittoja vastaan ei ole yhtä kiistaton. Voiteen suojakerroin ilmoittaa suojan UVB-säteitä kohtaan, UVA-säteiltä voiteet sen sijaan suojaavat huonommin. Aurinkovoiteiden salakavala riski onkin UVA-altistuksen lisääntyminen: tehokas UVB-suoja estää ihoa palamasta ja saattaa siten pitkittää auringossa oleskelua yli voiteiden UVA-suojatehon. Auringonottajien on myös havaittu käyttävän huomattavasti pienempiä voidemääriä kuin suojakertoimia testattaessa käytetään. Suojaava teho riippuu kuitenkin suoraan voiteen määrästä iholla: kun voiteen määrä vähenee puoleen testauksessa käytetystä, pienenee myös suojakerroin puoleen.

Leena Koulu

Talven 1995-96 influenssa - tyyntä myrskyn edellä?

Talven 1995-96 influenssaepidemia oli Euroopassa vain keskinkertaisen voimakas. Kausi osoitti kuitenkin jälleen kerran, miten influenssavirusten poikkeukselliseen muuntelupotentiaaliin ja sopeutumiskykyyn liittyy ainainen yllätysten mahdollisuus. Influenssan epidemiologiassa tyyni vaihe merkitsee usein lähestyvää myrskyä. Nytkin siihen näyttää olevan aineksia.

Reijo Pyhälä, Minna Haanpää, Marjaana Kleemola, Leena Kinnunen, Timo Rostila, Risto Visakorpi

Äkillinen kasvohalvaus

Kasvohermon äkillinen halvaantuminen on verrattain tavallinen oire, jonka aiheuttaja selviää nykyisin melko usein. Käsitys kasvohalvauksen etiologiasta on viime vuosina muuttunut: sekä varicella-zostervirusta että Lymen borrelioosia aiheuttavaa Borrelia burgdorferispirokeettaa epäillään merkittäviksi kasvohalvauksen aiheuttajiksi. Lisäksi aiemmin idiopaattiseksi katsotun Bellin pareesin aiheuttajana pidetään uuden tutkimustiedon perusteella usein Herpes simplex -virusta. Kasvohalvaus on potilaalle epämieluisa ja pelottava kokemus, joten häntä on tuettava antamalla tarpeeksi tietoa tästä useimmiten hyvänlaatuisesta oireesta ja varaamalla aikaa kysymyksiin vastaamiseen. Tuoreet halvaustapaukset, jotka tarvitsevat erikoistutkimuksia, ohjataan lähimpään korva-, nenä- ja kurkkutautien yksikköön.

Miikka Peltomaa, Henrik Malmberg

Paksusuolisyövän liitännäishoito

Paksusuolisyövän liitännäishoito on vähentänyt syövän uusiutumista ja kuolleisuutta useissa kontrolloiduissa hoitokokeissa silloin, kun leikkauksessa on todettu paikallisia imusolmukemetastaaseja (Dukesin luokitus C). Ratkaisematta ovat kuitenkin vielä monet liitännäishoitoon vaikuttavat seikat, mm. kemoterapian laatu ja kesto, joten meneillään olevien satunnaistettujen kokeiden tuloksia joudutaan odottamaan, ennen kuin hoitokäytännöt vakiintuvat. Käytettävissä olevien tietojen perusteella on solunsalpaajahoidon antaminen kuitenkin perusteltua Dukesin asteen C paksusuolisyövässä.

Johanna Sjöström, Mauri Kouri, Heikki Joensuu

Hammas- ja leukavammojen ensihoito

Kasvovammojen ensihoidossa on keskeistä hengityksen ja verenkierron turvaaminen. Hammas- ja leukamurtumien varsinaisella hoidolla on harvoin kiire, elleivät ne uhkaa potilaan henkeä. Leukamurtuman ensihoidoksi lääkärin olisi tarvittaessa pystyttävä tekemään hampaisiin kiinnitettävä teräslankasidos, joka tukee instabiilia murtumaa ennen varsinaista hoitoa. Hammasvaurioista nopeaa toimintaa tarvitaan irronneen hampaan takaisin istuttamisessa; toimenpide onnistuu lääkäriltä, jopa maallikoltakin. Sen sijaan luksoituneen hampaan reponoiminen tai lohjenneen hampaan suojaaminen on tehtävä hammaslääkärin välineillä.

Kyösti Oikarinen

Kuivan suun syyt ja hoito

Syljen erityksen vähenemisestä johtuva suun kuivuus on iän myötä yleistyvä vaiva ja selvästi tavallisempi naisilla kuin miehillä. Useimmin sitä aiheuttavat tietyt psyyken- ja verenpainelääkkeet. Myös muutamilla astmalääkkeillä ja sairauksista varsinkin autoimmuunitaudeilla on syljen eritystä vähentävä vaikutus. Ongelman paras hoito, syyn poistaminen, on harvoin mahdollista. Potilaan subjektiivisten vaivojen lievitykseen lääkäri tai hammaslääkäri voi neuvoa hampaille ja suun limakalvoille turvallisia suunhoitovalmisteita.

Jorma Tenovuo

Fusiinistako AIDS- tutkimuksen todellinen läpimurto?

CD4-molekyylin on jo toistakymmentä vuotta tiedetty olevan rakenne, johon HI-virus kiinnittyy ennen tunkeutumistaan solun sisälle. Virus ei kuitenkaan pääse läheskään kaikkiin soluihin, joilla on CD4 pinnallaan. Koska erityisesti lymfosyytit ovat virukselle alttiita, niiden pinnalta on kuumeisesti etsitty lisätekijää, joka mahdollistaa viruksen tunkeutumisen soluun. Yhdysvaltain infektio- ja allergiainstituutin tutkijaryhmä näyttää nyt voittaneen tämän mystisen tekijän etsintää koskevan kilpajuoksun.

Matti Viljanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030