21102 osumaa

Hypoksemia leikkauksen yhteydessä

Hypoksemian varhainen toteaminen ja hoito leikkauksen aikana, ennen kuin hypoksemia aiheuttaa häiriöitä elintoimintoihin, ovat merkittävimpiä anestesian turvallisuutta parantaneita edistysaskeleita. Leikkauksen jälkeinen hypoksemia on kuitenkin yhä suurelta osin ratkaisematon ongelma. Siihen näyttää liittyvän sydänlihaksiskemiaa ja sen myötä leikkaustulosta heikentäviä sydänkomplikaatioita. Postoperatiivisen hypoksemian mekanismit ja riskitekijät ovat samat kuin uniapneaoireyhtymässä. Provosoivana tekijänä on lisäksi opioidikipulääkitys. Vähemmän invasiivinen kirurgia ja opioidien kokonaisannosta vähentävät kivunhoitomenetelmät saattavat osoittautua hyödyllisiksi leikkauksen jälkeisen hypoksemian ehkäisyssä.

Markku Salmenperä

Vapaiden happiradikaalien kardiovaskulaarinen toksisuus

Vapaita happiradikaaleja syntyy elimistössä jatkuvasti, ja monet radikaalireaktiot ovat välttämättömiä elimistön normaalille toiminnalle. Osa happiradikaaleista sen sijaan on toksisia kudosrakenteille. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, mikä radikaalireaktioista johtaa eri tautitiloissa haitallisiin kudosvaurioihin ja miten vauriot voitaisiin parhaiten estää. Antioksidanttihoidon hyödyllisyydestä kliinisissä iskemiatilanteissa on viitteitä, mutta selvyyttä siitä, milloin antioksidanttien anto on tarpeen, ei vielä ole.

Hannu Toivonen

Happi kroonisten keuhkosairauksien hoidossa

Kroonista ahtauttavaa keuhkosairautta sairastavalle on ominaista keuhkojen toiminnan ja hemodynamiikan vähittäinen huononeminen. Lopulta seurauksena saattaa olla valtimoveren happikyllästeisyyden väheneminen eli hypoksemia ja sen seurauksena kudosten hapenpuute, hypoksia. Krooniseen hypoksemiaan voivat liittyä mm. keuhkovaltimopaineen kohoaminen, sekundaarinen polysytemia, neuropsykologisten toimintojen heikkeneminen sekä erityisesti öiseen aikaan esiintyvät sydämen rytmihäiriöt. Kotona annettavaa happihoitoa on parin viime vuosikymmenen aikana lisääntyvästi käytetty vaikea-asteisen kroonisen ahtauttavan keuhkosairauden hoidossa, ja tutkimusten mukaan sen avulla saadaan hypokseemisille potilaille keskimäärin 3,5 vuotta lisää elinaikaa. Muiden kroonisten keuhkosairauksien hoidossa on kotona annettavaa happihoitoa käytetty satunnaisesti, eikä sen hyödyllisyydestä näissä tilanteissa ole kertynyt tutkimuspohjaista tietoa.

Aarne Lahdensuo

Happea kuljettavat keinotekoiset liuokset

Verensiirtoihin liittyvät ongelmat ovat herättäneet kiinnostuksen korvaavien, happea kuljettaviin liuosten kehittelyyn. Huolimatta vuosikymmenten tutkimustyöstä edistyminen lupaavilta vaikuttaneiden hemoglobiiniliuosten ja happea liuottavien fluorokarboniliuosten kehittelyssä on kuitenkin ollut suhteellisen hidasta. Vaikka nykyiset hemoglobiiniliuokset on saatu kemiallisesti muuntelemalla tai geneettisesti manipuloimalla stabiilimmiksi ja paremmin kudoksiin happea luovuttaviksi, niiden lyhyt pysyvyys verenkierrossa rajoittaa huomattavasti kliinisiä sovellutusmahdollisuuksia. Tavallista suurempaa hengitysilman happiosapainetta vaativat, retikuloendoteliaaliseen järjestelmään hakeutuvat ja myös kovin rajallisen ajan suonistossa pysyvät fluorokarbonit ovat toistaiseksi olleet pettymys. Varsin turvallisiksi saaduilla uusilla valmisteilla saattaisi olla kuitenkin käyttöä lähinnä iskeemisten kudosten perfuusiossa tai massiivisen vuodon ensiavussa ennen kuin verivalmisteita on saatavissa. Myös Jehovan todistajien vaikean anemian tai vuodon hoidossa fluorokarboneista voisi olla hyötyä.

Heikki Mäkisalo

Ylipainehappihoito

Ylipainehappihoitoa voidaan käyttää joko sairaustilan päähoitomuotona, kuten sukeltajantaudissa, vaikeassa häkämyrkytyksessä ja Clostridium-bakteerin aiheuttamissa kaasukuolioissa, tai muiden hoitojen lisänä, kuten esimerkiksi vaikeissa nekrotisoivissa pehmytkudosinfektioissa kirurgisen, antibiootti- ja tehohoidon lisänä. Vaikka Suomessa on käytetty ylipainehappea yli 20 vuotta valikoiduissa sairaustiloissa hyvin tuloksin, eivät kaikki lääkärit ole vielä tietoisia tämän hoitomuodon tarjoamista mahdollisuuksista. Ainoa ympärivuorokautisesti maassamme toimiva kliininen ylipainekammio on TYKS:n kirurgian teho-osastolla, jonne ylipainehappihoitoa tarvitsevat potilaat tulisi toimittaa hoitoon.

Juha Perttilä, Jorma Klossner

Normobaarinen hypoksia ja hyperoksia urheiluvalmennuksessa ja niiden mahdollisuudet lääketieteellisessä kuntoutuksessa

Urheilijat käyvät harjoittelemassa vuoristossa hypoksiaolosuhteissa lisätäkseen punasolumassaansa ja parantaakseen maksimaalista hapenottoaan ja suorituskykyään. Vuoristoharjoittelu ei kuitenkaan ole aina parantanut meren pinnan tason maksimaalista hapenottokykyä tai suorituskykyä. Vuoristoharjoittelun vaikutusten aikaansaamisessa akklimatisaatio eli sopeutuminen hypoksiaan näyttäisi olevan tärkeämpi tekijä kuin harjoittelu hypoksiassa ilman samanaikaista akklimatisaatiota. "Living high, training low" -yhdistelmä näyttäisi antavan hypoksia-akklimatisaation hyödyn samalla, kun voidaan harjoitella normoksiassa ja välttää vuoristoharjoitteluun liittyvät ongelmat. Alppimajainnovaatio, ts. matalan happipitoisuuden luominen meren pinnan tasolla olevaan huoneistoon typpilaimennusmenetelmällä, on mahdollistanut sitä koskevat tutkimukset Suomessa.

Heikki Rusko, Heikki Tikkanen

Rotavirusinfektio suojaa vaikeilta ripuleilta

Rotavirusinfektio on tärkein lasten ripulin aiheuttaja, ja sen on arvioitu tappavan kehitysmaissa lähes 900 000 lasta vuodessa. Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että rotavirusrokotetta pidetään yhtenä tärkeimmistä tällä hetkellä kehitteillä olevista rokotteista. Rokotteen tehon ennakoimisen kannalta olisi hyvin tärkeää tietää, syntyykö luonnollisessa rotavirusinfektiossa immuniteettia vai ei. Aiemmin tietämys tästä perusasiasta on ollut ristiriitaista.

Matti Viljanen

Famotidiini hyvä tulehduslääke ulkusten ehkäisijä

Mahan haponeritystä estävä histamiini H2-reseptorien salpaaja famotidiini vähentää merkittävästi sekä maha- että pohjukaissuolihaavan syntymistä steroidittomia tulehduslääkkeitä pitkään (24 viikkoa) nauttivilla potilailla. Lääkkeen tehoa selvitettiin lähes kolmesataa reuma- ja osteoartriittipotilasta käsittävässä tutkimuksessa. Mahahaava kehittyi 20 %:lle ja pohjukaissuolihaava 13 %:lle lumetta saaneista potilaista. Pienempää famotidiiniannosta (20 mg x 2) saaneilla vastaavat lukemat olivat 13 % ja 4 % ja suurempaa annosta (40 mg x 2) saaneilla 8 % ja 2 %. Famotidiini vähensi myös merkittävästi potilaiden mahavaivoja, eikä sillä hoidetuilla potilailla ollut sivuvaikutuksiksi tulkittavia oireita merkittävästi enempää kuin lumeryhmälläkään.

Matti Viljanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030