Vanha lääke voi löytää uuden käyttötarkoituksen
Uusien käyttöaiheiden etsimisestä vanhoille lääkkeille on tullut oma tieteenhaaransa, jonka kulmakivi on lääkeaineen vaikutusmekanismien perusteellinen tunteminen. Usein uusi käyttötarkoitus sallii keksijälleen pidennyksen myös patenttisuojassa. Tiedelehti BMJ tarkastelee vanhoja tunnettuja lääkkeitä, joille on löydetty uusia käyttötarkoituksia, ja lääkkeitä, joiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta on luovuttu esimerkiksi haittavaikutuksien vuoksi. Klassinen esimerkki on kipu- ja kuumelääke asetyylisalisyylihappo: sen osoitettiin vähentävän tiettyjen kardiovaskulaaristen tapahtumien ja sittemmin kolorektaalisen syövän riskiä ja lopulta suojaavan yleensä syövän vaaralta. Allopurinoli kehitettiin syöpälääkkeeksi ja myöhemmin siitä tuli kihtilääke. Raloksifeeni ei onnistunut raskauden ehkäisyvalmisteena, mutta päätyi osteoporoosilääkkeeksi. Sildenafiili ei soveltunut angina pectoriksen lääkkeeksi, mutta menestyy erektiohäiriön hoitona. Fluoksetiini ei toiminut hyvin verenpainelääkkeenä, mutta siitä tuli depressiolääke. Talidomidi poistui synnynnäisten epämuodostumien vuoksi rauhoittavana lääkkeenä, mutta nyt sitä käytetään tiukasti valvottuna mm. multippeli myeloomaan ja lepraan.