Trastutsumabi-tutkimuksissa lyhytkin seuranta-aika on merkitsevä

Lääkemaailmassa tapahtuu -palstalla referoitiin äskettäin (SLL 46/2005, s. 4760) Lancetin pääkirjoitusta trastutsumabiin (Herceptin) liittyvistä adjuvanttitutkimuksista (Lancet, Nov 12, 2005, Herceptin and early breast cancer: a moment for caution). Haluan oikaista Lääkärilehteen välittyneet Lancetin anonyymissä pääkirjoituksessa olleet epätarkkuudet.

Tom Wiklund

Osteoporoosin diagnostiikka - laitteilla vai ilman?

Osteoporoosin diagnoosin tulisi perustua luun määrän ja laadun arvioon (1,2). Luun laatua ei voida kliinisesti mitata, joten diagnoosi tehdään mittaamalla luun mineraalitiheyttä. Koeoloissa luuntiheys korreloi voimakkaasti luun lujuusominaisuuksiin. Luuntiheys on tärkein mitattavissa oleva murtuman vaaratekijä, mutta yksilön murtumavaaraa arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös muut vaaratekijät, etenkin aikaisempi murtuma, kaatumisalttius ja ikä.

Heikki Kröger

Mullistavatko insuliiniherkisteet tyypin 2 diabeteksen hoidon?

Tyypin 2 diabetes lisääntyy räjähdysmäisesti kaikkialla maailmassa. Virallisesti noin 200 000 suomalaista sairastaa tätä kansantautia, mutta todellinen luku lienee lähes 500 000. Koska tyypin 2 diabetes on tappava valtimotauti, sen epidemianomaisen yleistymisen luonnollinen seuraus on uusi sydän- ja verisuonisairauksien epidemia. Sen ehkäisyyn on panostettava selvästi enemmän - puhuminen ja tutkiminen eivät enää riitä.

Johan Eriksson

Osteoporoosin diagnostiikassa kaikki hyvin? Tuloksia eri DXA-laitteilla tehtyjen mittausten vertailusta

Kaksienergiainen röntgenabsorptiometria (DXA) on ensisijainen menetelmä osteoporoosin toteamiseen ja luuntiheyden seurantaan. Eri laitteilla saatujen tulosten yhteismitattomuus ja erilaiset luokittelukäytännöt aiheuttavat diagnosointiongelmia, jotka olisi saatava hallintaan.

Olli Impivaara, Jorma Viikari, Erkki Alanen, Pirkko Soininen

Luuta väärässä paikassa väärään aikaan - fibrodysplasia ossificans progressiva

Fibrodysplasia ossificans progressiva (FOP), josta aiemmin käytettiin nimitystä myositis ossificans progressiva, on harvinainen, autosomissa vallitsevasti periytyvä sairaus.

Marja Hietala, Maila Penttinen, Marketta Juntunen, Jukka Lähteenmäki, Ilkka Kaitila

Sinus pilonidalis

Sinus pilonidalis on pakaravaon krooninen hankinnainen tulehdustila. Sen taustatekijöitä ovat pakaravaon seudun ihokarvat, karvatuppien tulehdus, epäpuhtaudet ja pakaravakoon kohdistuva paine.

Tero Ridanpää, Mikko Tuuliranta, Matti Kairaluoma, Jukka-Pekka Mecklin

Vanhuksen aliravitsemus ja sen hoito

Ikääntyessä ravitsemuksen merkittävimpiä riskitekijöitä ovat ruokahalun heikkeneminen tai katoaminen (anoreksia), hidas laihtuminen, proteiini- ja energia-aliravitsemus ja siihen liittyvä lihaskato (sarkopenia).

Kaisu Pitkälä, Merja Suominen, Helena Soini, Seija Muurinen, Timo Strandberg

Ajankohtaista antidopingista - urheilijan lääkkeen käytön erivapaus

Kilpaurheilijan sairauden hoidossa on mahdollista käyttää urheilussa kielletyksi luokiteltua lääkeainetta silloin, kun vaihtoehtoista, antidopingsääntöjen mukaan sallittua, lääkeainetta ei tautiin ole saatavilla tai se ei ole tehonnut.

Timo Seppälä, Anna Simula, Olli J. Heinonen

Pregabaliini neuropaattisen kivun hoidossa

Pregabaliini (Lyrica, Pfizer) on vuonna 2004 Suomessa myyntiluvan saanut uusi lääke, jonka indikaatiot ovat paikallisalkuisen epilepsian ja neuropaattisen kivun hoito aikuisilla. Diabeettisen neuropatian ja postherpeettisen neuralgian hoidossa se on lyhytkestoisissa tutkimuksissa ollut lumelääkettä tehokkaampi, mutta vertailututkimuksia muihin lääkkeisiin ei ole julkaistu. Tietoja pregabaliinin tehosta muissa neuropaattisen kivun muodoissa ei ole käytettävissä.

Lääkehoidon Kehittämiskeskus Rohto

Tutkimus kyseenalaisti koksibien GI-turvallisuuden

Britanniassa UK QRESEARCH -tiedostossa tehty reseptitutkimus kyseenalaistaa väitteet, että koksibit olisivat maha-suolikanavan (GI) kannalta tavanomaisia tulehduskipulääkkeitä turvallisempia. Tiedostossa on yli 7 miljoonan potilaan tiedot 16 vuoden ajalta. Tutkimus kohdistui vuosiin 2000-2004, jolloin koksibeista olivat käytössä rofekoksibi (Vioxx, MSD) ja selekoksibi (Celebra, Pfizer). Aineisto käsitti yhteensä noin 11 000 potilasta, joilta oli diagnosoitu ylemmän maha-suolikanavan haittavaikutus. Selvää näyttöä koksibien vähäisemmistä GI-haitoista ei saatu. Ulkuslääkkeet näyttivät vähentävän koksibien GI-haittoja, mikä tulkittiin myös osoitukseksi siitä, että GI-riskit olivat lisääntyneet. Tutkimus on käynnistänyt BMJ:n palstoilla vilkkaan keskustelun puolesta ja vastaan, ja uusien pitkäaikaistutkimuksien tarve koksibien turvallisuudesta on ilmeinen.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä