Kylläisyyden vaarat (pääkirjoitus SLL 24/2002)
Postprandiaalisen verensokerin merkitystä valtimonkovettumistaudissa on tutkittu laajimmin (1). Heikentynyt sokerinsieto – siis ei vielä diabetes – on useissa tutkimuksissa, mm. Suomessa (3), lisännyt sydän- ja verisuonisairastuvuutta 2–3-kertaiseksi (1). Diabeteksen amerikkalainen määritelmä (American Diabetes Association, ADA) perustuu paastoverensokeriin, kun taas WHO:n luokittelu ottaa huomioon myös sokerirasituskokeen tuloksen. Tuoreiden selvitysten mukaan postprandiaalisen verensokerin arviointi tarkentaa diabeettisen valtimotaudin vaaran ennustamista (1,2). Se saattaa olla jopa osuvampi kuolemanvaaran osoitin kuin glykosyloitunut hemoglobiini (2). Löydökset eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että hoitamalla aterianjälkeisiä verensokereita potilaan ennuste saataisiin suotuisammaksi kuin keskittymällä paastoverensokeritason alentamiseen.