50 vuotta sitten: mortamiinit ja pelastajabakteerit
Viimepäiväiset uutiset ovat palauttaneet mieleen Alvar Wilskan puheet ja toiminnan 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Tieteellisessä kirjallisuudessa, jota hän ahkerasti luki, oli ilmeisesti puhetta mutageeneista ja karsinogeeneista. Hän liitti viime mainittujen syntymisen nimenomaan paistettuun ruokaan, jota perheessä ei ollenkaan sallittu. Vanhin tytär leikkaa edelleen pois tummat leivän kuoret. En tunne alan kirjallisuutta, mutta olisi hauska kuulla asiantuntijoilta, oliko paistaessa syntyvistä karsinogeeneistä jo silloin tutkimuksia, vai oliko käytäntö Alvar Wilskan intuition tulosta. Hänhän toimi tuona kansanterveyskautenaan Suomen lääkärikunnan kansainvälisen tieteellisen julkaisutoiminnan esilukijana. Hän katsoi velvollisuudekseen referoida lukemaansa, ja niin syntyi lihavuuden vastustus, tiedottaminen rasvan ja kolesterolin vaikutuksesta verisuonitauteihin, suolan ja verenpaineen, sokerin ja hammasmädän sekä tupakan ja keuhkosyövän yhteydestä toisiinsa. Vastustus oli toisinaan ankaraa, mutta tiedämme miten kyseisiin vaaratekijöihin nykyisin suhtaudutaan - ja tuloksiakin on ilahduttavasti saatu. Tiedon omaksuminen ja koko väestöön ulottuva toimiminen sen mukaan ottaa aikansa.
