Kokonaisuuksien hallinta vaatii panostamista (pääkirjoitus SLL 3032/2002)
Tutkimuksen kohteena olivat kymmenkunnan, hyvin tavanomaisen sairaalahoitoa vaativan sairauden aiheuttamat kulut eri puolilta maata. Vastoin yleistä käsitystä, varsinaisen sairaalahoidon kustannukset olivat useimman diagnoosin kohdalla olennaisesti pienemmät kuin ennen hoitoa ja jälkeen maksetut Kelan sairauspäivärahat, jotka lisäksi vaihtelivat alueellisesti huomattavasti. Lähes hälyttävänä on pidettävä havaintoa, että hoitokustannuksiltaan pienten sairauksien vuoksi ollaan paitsi hyvin vaihtelevasti, myös hyvin pitkään sairauspäivärahoilla. Karu johtopäätös oli, että ”julkisten menojen kokonaisuutta ei ole riittävästi tarkasteltu, vaan kustannustehokkuuden kohentamisessa on pitäydytty terveysturvan eri osien toisistaan riippumattomaan kehittämiseen”. Emme siis näytä osaavan optimoida sairauden yhteiskunnalle aiheuttamia kokonaiskuluja edes niin selkeissä asioissa, kuin mitä ovat työikäisen ihmisen sairaalahoidon hinta ja sairauspäivärahojen maksu. Kulujen syntymisen voi varmuudella väittää elävän vielä enemmän omaa elämäänsä, jos laskentaan otetaan mukaan lapset ja vanhukset sekä kaikki muut sosiaalitoimen ja avoterveydenhuollon menot.
