78310 osumaa

Kylläisyyden vaarat (pääkirjoitus SLL 24/2002)

Postprandiaalisen verensokerin merkitystä valtimonkovettumistaudissa on tutkittu laajimmin (1). Heikentynyt sokerinsieto – siis ei vielä diabetes – on useissa tutkimuksissa, mm. Suomessa (3), lisännyt sydän- ja verisuonisairastuvuutta 2–3-kertaiseksi (1). Diabeteksen amerikkalainen määritelmä (American Diabetes Association, ADA) perustuu paastoverensokeriin, kun taas WHO:n luokittelu ottaa huomioon myös sokerirasituskokeen tuloksen. Tuoreiden selvitysten mukaan postprandiaalisen verensokerin arviointi tarkentaa diabeettisen valtimotaudin vaaran ennustamista (1,2). Se saattaa olla jopa osuvampi kuolemanvaaran osoitin kuin glykosyloitunut hemoglobiini (2). Löydökset eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että hoitamalla aterianjälkeisiä verensokereita potilaan ennuste saataisiin suotuisammaksi kuin keskittymällä paastoverensokeritason alentamiseen.

Terveyspalvelujen saatavuustakuut (pääkirjoitus SLL 24/2002)

Huolimatta perustuslain selvästä julkiselle vallalle antamasta velvoitteesta – mukaan lukien myös muu potilaan oikeuksia korostava lainsäädäntö – palvelujen järjestämisvastuussa olevat kunnat ovat aivan viime vuosiin saakka tulkinneet lainsäädäntöä sumeilematta omaksi edukseen. Kiireettömän hoidon riittävyys on käytännössä ratkaistu kunnissa päätettäessä vuosittain terveydenhuollon menoihin varattavista määrärahoista. Jos tämä määräraha ei ole riittänyt jonkun potilaan hoidon järjestämiseen, hänet on asetettu jonoon odottamaan hoitoa. Kun kyseessä on ollut kiireetön hoito, potilaalla ei ole ollut juuri minkäänlaisia mahdollisuuksia valittaa asemastaan. Ainakin osa oikeusoppineista on katsonut, ettei ns. kuntakohtainen jono ole vastoin ainakaan lain kirjainta. Näin ollen sairaala siis voisi ottaa hoitoon eri kuntien asukkaita sen mukaan, miten kunnan tilaamat palvelut riittävät kattamaan kyseisen kunnan asukkaitten tarpeet.

Hedelmöityshoitoja koskeva lakiesitys lopulta eduskuntaan

Lakiesitys jättää jokaisen perheen omaksi asiaksi, kerrotaanko lapselle, että hän on syntynyt luovutetusta sukusolusta. Jos lapsi tämän tietää, hänellä olisi 18 vuotta täytettyään oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys, jos luovuttaja on tähän suostunut. Luovuttajan suostumuksesta riippumatta lapsella olisi oikeus saada luovuttajan henkilöllisyys tietoonsa vuoden kuluttua luovuttajan kuolemasta.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat