Mitä ovat psykosomaattiset häiriöt - vai onko niitä enää?

Käsitteellä psykosomaattinen häiriö on ollut useita eri merkityssisältöjä. 1900-luvun alussa psykosomaattisina pidettyjen sairauksien määrä oli hyvin vähäinen. Sittemmin sanan psykosomaattinen merkitys on väljentynyt ja koko käsitteen psykosomaattinen häiriö mielekkyys on kyseenalaistettu. Kaikkien sairauksien diagnosoinnissa, tutkimuksessa ja hoidossa on tärkeää ottaa huomioon niin somaattiset, psyykkiset kuin sosiaalisetkin tekijät. Vuoden alussa voimaan tulleessa tautiluokituksessa on joitakin häiriöitä, joihin nimike psykosomaattinen edelleen sopii. Ne ovat mielenterveyden häiriöitä, joiden oirekuva on kokonaan tai lähes kokonaan somaattinen. Käytännön lääkärin pitää tunnistaa psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden osuus näissä häiriöissä.

Matti Joukamaa, Minna Koskinen

Kalsiuminsalpaajat lisäävät ruoansulatuskanavan vuodon riskiä

Kalsiumkanavan salpaajien suosio sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen hoidossa on ymmärrettävä, koska niihin ei ole tähän mennessä liitetty mainittavia vakavia haittavaikutuksia. Kalsiuminsalpaajat estävät trombosyyttiaggregaatiota (kuten ASA), ja tämän on jopa katsottu olevan etu juuri sepelvaltimotaudissa. Mutta edusta voi tulla haitta, jos efekti ilmaantuu väärään aikaan väärään paikkaan.

Robert Paul

Antibiooteista hyötyä sinuiitin hoidossa

Vaikka mikrobilääkkeitä käytetään paljon sinuiitin hoidossa, luotettavaa tutkimustietoa niiden tehosta on yllättävän vähän olemassa. Norjalaiskollegat päättivät korjata tämän puutteen ja tekivät perusteellisen selvityksen penisilliinin ja amoksisilliinin tehosta akuutin sinuiitin hoidossa. 130 aikuista potilasta käsittävässä tutkimuksessa sinuiitin diagnoosi perustui tietokonetomografialöydökseen. Hemofiluksen varalta käytetyt lääkeannokset olivat melko suuria: V-penisilliinillä 1 320 mg x 3 ja amoksisilliinilla 500 mg x 3.

Matti Viljanen

Talidomidin uusi tuleminen

Pahamaineinen talidomidi on osoittautumassa hyvin monipuoliseksi lääkkeeksi. Meille suomalaisille on ehkä yllättävää, että talidomidia on vuosikymmenien ajan käytetty lepran oheishoitona. Se estää tehokkaasti lepraan liittyvän kyhmyruusun kehittymistä ja kohentaa potilaiden yleiskuntoa. Viime vuosina lääkettä on alettu käyttää myös tuberkuloosin tukihoitona sekä erilaisissa ihon ja limakalvojen haavaumataudeissa. Talidomidilla on todettu olevan suotuisia vaikutuksia myös monissa muissa ihotaudeissa, ulseratiivisessa koliitissa, nivelreumassa ja postherpeettisessä neuralgiassa. Näissä tiloissa sen käyttö on kuitenkin jäänyt vähäiseksi sivuvaikutusten vuoksi.

Matti Viljanen

Metotreksaatti, sulfasalatsiini, klorokiini - yhdessä vai erikseen reuman hoidossa?

Nivelreuman hoitokäytännön kehittyessä yhä aktiivisemmaksi on mielenkiintoista tutustua nebraskalaiseen tutkimukseen, jossa haluttiin vastausta kysymykseen, parantaako reuman jonkin muun peruslääkkeen yhdistäminen hoitoon metotreksaatin tehoa. Perinteisestihän reumaa on hoidettu jollakin yhdestä peruslääkkeestä (kulta, klorokiini, metotreksaatti, sulfasalasiini), jos tulehduskipulääke ei riitä.

Robert Paul

Rilutsoli ja ALS

Amyotrofinen lateraaliskleroosi eli ALS on vääjäämättä etenevä neurodegeneratiivinen sairaus, joka vie vähitellen potilaan liikunta- ja lopulta hengityskyvyttömäksi. Glutamaatin arvellaan olevan mukana taudin etiologiassa. Rilutsoli puolestaan vaikuttaa glutamaatin toksisuutta vähentävästi. Alustavissa avoimissa tutkimuksissa rilutsolista näyttäisi olevan apua ALS:iin.

Robert Paul

Meissä kaikissa on sitä - prionia!

Prioneista on kirjoitettu viimeisten kuukausien aikana hullun lailla. Prioni-sana koki samanlaisen menestyksen kuin aikanaan sana "visiiri" - nekin, jotka eivät olleet koskaan merta nähneet puhuivat keulavisiiristä asiantuntevasti. Nyt perheenäidit pohtivat kauppaostoksillaan tulisiko kotimaista lihaa priorisoida, koska ulkomainen voi olla prionisoitu. Prionit ovat olleet suosittu aihepiiri tieteellisissäkin julkaisuissa sitten koetun "hullun lehmän kevään". Octopus on tähän koonnut mielenkiintoista tietoa prioneista.

Sauna ja lääkkeet

Lääkäri voi joutua työssään arvioimaan erityistilanteiden vaikutuksia potilaan lääkehoidon tehoon ja turvallisuuteen. Julkaistuja tutkimuksia tai tapausselostuksia saunomisen ja lääkkeiden mahdollisista yhteisvaikutuksista on vähän. Tutkimustulosten tulkintaa vaikeuttaa lisäksi se, että suurin osa tutkimuksista on tehty terveillä koehenkilöillä, jolloin tulokset eivät välttämättä ole yleistettävissä lääkehoitoa saaviin potilaisiin. Tutkimusten perusteella voidaan kuitenkin arvioida eräitä saunomiseen ja lääkehoitoon liittyviä erityispiirteitä.

Jyrki Vanakoski, Timo Seppälä

Kun 70-vuotiaalla miehellä kreatiniiniarvo on 700

Vanhuksen munuaisten vajaatoiminta on väestön ikääntymisen myötä entistä tavallisempi pulma. Akuutti vajaatoiminta liittyy usein erilaisiin dehydraatiotiloihin tai lääkkeisiin ja se on usein korjaantuva. Kroonisen vajaatoiminnan hoitolinjat ovat muuttuneet viime vuosina entistä aktiivisemmiksi ja dialyysihoitoa saavien potilaiden määrä on kasvanut jyrkästi. Vanhukset hyväksyvät monesti dialyysihoidon helpommin kuin nuoret ja kokevat elävänsä laadukasta elämää, vaikka ovatkin pysyvästi "sidottuja" hoitoon. Lisäksi monet heistä kuntoutuvat hoidossa mainiosti ja jatkavat sitä kenties vuosia. Niinpä iäkkäänkin munuaisten vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoito tulee suunnitella yhteistyössä lähimmän dialyysiyksikön kanssa.

Eero Honkanen

Sydämen vasemman ja oikean eteisen toiminnan sekä mitraalivirtausprofiilin magneettitutkimus

Sydämen eteinen toimii myötäävänä verivarastona kammion välittömässä läheisyydessä. Eteisen toiminta muuttaa melko tasaisen laskimopaluun jaksoittaiseksi kammion täyttymiseksi. Eteistoiminta voidaan jakaa varastovaiheeseen kammiosystolen aikana, läpikulkuvaiheeseen kammiodiastolen keskivaiheilla ja pumppausvaiheeseen kammiodiastolen lopulla eteissystolen tapahtuessa. Eri toimintavaiheiden osuuteen vaikuttaa hemodynaaminen tilanne, eteisen ominaisuudet, eteis-kammiokanavan ominaisuudet ja myös kammion systolinen ja diastolinen toiminta.

Vesa Järvinen