Tieteellisen toisinajattelijan käsikirja

Tieteellisyys jää lääketieteessä helposti hämäräksi. Tämä johtuu osaksi lääketieteen asemasta jossain luonnontieteitten ja humanioran rajamailla ja osaksi siitä, että lääketieteilijöitten tieteenfilosofinen ymmärrys on keskimäärin varsin vaatimatonta. Ehkä siksi lääketiede on erityisen altis epämääräisille muotivirtauksille, samoinajattelulle ja toisinajattelun epätieteelliseksi leimaamiselle.

Raimo Puustinen

Suomen Lääkärilehti -tietokanta FiMnetissä

Suomen Lääkärilehti on FiMnetin omissa tietokannoissa kokotekstitietokantana. Lääkärilehden artikkelit on talletettu jo vuoden 1992 alusta saakka. Seuraavassa esitetään tietokannan rakenne.

Lauri Parikka

Lääkärikoulutuksen tulevaisuuden haasteet

Duodecimin numerossa 1/95 esitettiin näkemyksiä lääkärikoulutukselle asetettavista vaatimuksista tulevaisuudessa. Aivan oikein tuotiin esiin, että runsaan tietoaineksen ulkoaopettelun sijasta on pyrittävä oppimaan oleellisen tiedon etsimistä ajan tasalla olevista tietolähteistä. Artikkeleissa ei kuitenkaan tuotu esiin tietotekniikan oleellista osuutta tulevaisuuden tiedonhankinnassa.

Jari Forsström

Koulutus, tieto-taito, osaaminen = 0 mk

Tämän päivän (25.1.95) posti toi lääkärien kuntasopimuksen pääraamit, jotka lopullisesti "tiputtivat" lääkärit matalapalkkaisten kastiin. On pyrrhoksen voitto kutsua saavutukseksi sitä, että sanotaan torjutun KT:n esittämiä huononnuksia, tällaisilla uhkauksilla ei voi olla mitään kattavuutta.

Vielä Winellille

Olen keskustelumme aikana huomannut, että yhteistyö terveydenhuollossa voi olla vaikeaa, koska tunnumme tietävän kovin vähän toistemme työstä. Siksi muutama kommentti:

Eeva Teräsalmi

Kuopiolaispatologit ja Patologiakeskus Kuopio Oy

Me allekirjoittaneet patologit olemme viime aikoina joutuneet toistuvasti vastaamaan Patologiakeskus Kuopio Oy:tä koskeviin kollegojen tiedusteluihin. Kysymykset juontuvat siitä, että useat meistä olivat vaihtelevan pituisia aikoja mukana Saletti Oy:ssä, jonka konkurssin seurauksena Patologiakeskus perustettiin.

Marja-Leena Aalto, Erkko Koskela, Veli-Matti Kosma, Olli Kosunen, Sinikka Marin, Leo Paljärvi, Anders Seppä, Kari Syrjänen, Martine Vornanen

Kenelle epikriisi?

Lääketiede 95 -päivillä mainitsi Pauli Poutanen esityksessään "Kuka raportoi terveydenhuollossa kenellekin ja mitä?", että potilaista vain vajaa prosentti kieltää epikriisitietojensa lähettämisen terveyskeskukseen. Itselleni oli jäänyt jonkinverran poikkeava käsitys ihmisten toiveista, siis nimenomaan omista toiveista.

Reino Pajarre

Onko kotivammaisuus posttraumatologiaa?

En voi kieltää etten olisi ilahtunut nähdessäni (SLL 36/94) kollega Matti Viukarin kirjoituksen. Jopa otsikossa mainittiin kotivammaisuus-käsite. Joko vihdoinkin joku!? Lukiessani jouduin kuitenkin pettymään: Siitä huolimatta että aikaisemmassa artikkelissani (SLL 32/94) olin käyttänyt runsaasti kallisarvoista palstatilaa kuvatakseni kotivammaisuus-syndroomaa oli Viukari käsittänyt ajatukseni väärin - tai oliko ehkä unohtanut mitä olen tarkoittanut ja kirjoittanut.

Martti Paloheimo

Vielä stressistä ja psyykkisistä traumoista

Yritän selkiyttää, mitä tarkoitin (SLL 36/94) psykotraumatologialla ja stressillä. Horowitz ym. esittävät (1), että ero katastrofaalisten ja jokapäiväisten stressitekijöiden (stressors) välillä ei olisikaan kovin selvä. Niiden seuraamusten dia-gnostiset nimikkeet ovat luokitusjärjestelmissä kuitenkin stressin vaikeusasteen ja keston mukaan ryhmittetty. Stressitraumat kuuluvat haitallisiin ympäristövaikutuksiin. Niiden merkitys on usein vaikeasti arvioitavissa yksilöllisen alttiuden ja sosiaalisen tukijärjestelmän vaihdellessa suuresti.

Matti Viukari

Joka lääkärin peruskirja

"Sairaudella on kaksi puolta: potilaan tuntemat vaivat ja lääkärin toteama tauti." Näillä sanoilla aloittaa Risto Pelkonen ensimmäisen luvun Lääkäri ja potilas Kustan-nus Oy Duodecimin julkaisemassa erinomaisessa kirjassa Potilaan tutkiminen. Luku jatkuu pohdinnalla potilaan ja lääkärin välisestä yhteistyöstä ja luottamuksesta, vastaanottotapahtumasta sekä kaikesta siihen liittyvästä. Vaikka kirjasta ei lukisi kuin tämän ensimmäisen luvun, kirja kannattaa hankkia. Kaikille meille on aika ajoin hyödyllistä analysoida tapaamme kohdata potilas: osaammeko kuunnella aktiiviseti, puhummeko ymmärrettävää kieltä, olemmeko tarpeeksi huomaavaisia. Luku on erityisen tärkeä lääketieteen opiskelijoille ja nuorille lääkäreille, joilta vielä puuttuu kokemuksen tuoma rutiini.

Ulla-Kaija Lammi