Avohoidon potilaista eristettyjen bakteerien lääkeresistenssi Suomessa 1997-2000 FINRES 2001 -raportti

Mikrobilääkkeille resistenttien bakteerien maailmanlaajuinen leviäminen on merkittävä uhka terveydenhuollolle. Suomessa resistenssitilanteen seuranta perustuu alueellisten kliinisen mikrobiologian laboratorioiden FiRe-verkostolle. Meillä avohoidon potilaista eristettyjen bakteerien resistenssitilanne on vielä kohtuullisen hyvä, mutta koska bakteerit eivät tunne rajoja, kansainvälinen kehitys heijastuu vääjäämättä meillekin. Erityisen tarkkailun kohteena ovat tällä hetkellä pneumokokkien makrolidiresistenssi ja gonokokkien fluorokinoloniresistenssi.

Pentti Huovinen, Heikki Kaukoranta, Marja-Leena Katila, Antti Nissinen, Martti Vaara, Fire-Verkosto

Pernaruton tahallisen levittämisen uhka Suomessa

Pernarutto eli antraks on Bacillus anthracis -bakteerin aiheuttama harvinainen infektiotauti. Se tunnetaan perinteisesti nautakarjan, lampaiden, vuohien ja muiden kasvissyöjäeläinten sairautena. Ihmisten luonnolliset tartunnat ovat erittäin harvinaisia ja yleisimmin seurausta kontaktista sairaisiin eläimiin tai niistä peräisin oleviin tuotteisiin. Tahallisesti aiheutetuissa sairaustapauksissa tartunnat ovat tapahtuneet joko hengittämällä aerosolimuodossa olevia pernaruttoitiöitä tai suorassa ihokosketuksessa itiöihin. Käytännössä kliinikot ja mikrobiologit ovat avainasemassa mahdollisten tautitapausten nopeassa havaitsemisessa, mikrobilääkityksen aloituksessa ja raportoinnissa.

Pekka Nuorti, Outi Lyytikäinen, Markku Kuusi, Peter Klemets, Tarja Heiskanen-Kosma, Katri Jalava, Heli Siikamäki, Martti Vaara, Matti Viljanen, Petri Ruutu

Nivelrikon lääkehoito

Nivelrikko on yleisin nivelkipua aiheuttava sairaus. Kipujen lisäksi se aiheuttaa toimintakyvyn heikentymistä ja huonontaa elämän laatua. Nivelrikon syytä ei tiedetä, mutta sairauden edetessä nivelrusto hajoaa ja nivel rappeutuu ennen aikojaan. Nivelrikon lääkehoito perustuu rustovaurion etenemisen hidastamiseen, nivelkalvon tulehduksen rauhoittamiseen ja kivun hoitoon.

Riitta Myllykangas-Luosujärvi

Yleisimmät luuston kasvaimet

Luukasvaimet muodostavat hyvin epäyhtenäisen ryhmän. Yleisin hyvänlaatuinen luussa tavattava muutos on enkondrooma, johon ei useimmiten tarvita mitään hoitoa. Hyvänlaatuisetkin muutokset voivat kuitenkin paikallisesti käyttäytyä aggressiivisesti ja aiheuttaa huomattavan luupuutoksen. Lasten yleisin pahanlaatuinen primaarinen luukasvain on herkästi metastasoiva osteosarkooma, aikuisilla taas myelooma, joka on hematologisesti hoidettava tauti. Patologis-anatominen diagnoosi luubiopsiasta tai leikkausmateriaalista määrittelee luumuutosten hoidon lopulliset suuntaviivat. - Kolmiosainen artikkelisarja luuston kasvaimista jatkuu Lääkärilehden seuraavassa numerossa.

Olli Tähtinen, Martti Hirn, Riitta Karikoski

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa lääkärin työssä

Ratkaisukeskeisessä lähestymistavassa siirretään huomio ongelmista ja niiden perimmäisten syiden ymmärtämisestä potilaan toiveisiin ja tavoitteisiin sekä keinoihin, joiden avulla tavoitteet voidaan saavuttaa. Tämän lähestymistavan avulla saadaan usein tuloksia lyhyemmässä ajassa tai vähemmillä käyntikerroilla kuin perinteisemmässä terapiassa, jossa lähdetään siitä, että ongelmia ei voida voittaa, ellei niiden perimmäisiä syitä ymmärretä.

Ben Furman

Gluteeniton kasvisruokavalio lievittää reuman oireita

Nivelreumapotilaat ovat vaivojaan lievittääkseen kokeilleet aikojen kuluessa mitä moninaisimpia dieettejä. Näistä kasvisruokavaliot ovat eniten kokeiltuja, ja moni on niistä apua saanutkin. Tieteellinen näyttö ruokavalion tehosta nivelreuman hoidossa on kuitenkin melko vähäistä.

Matti Viljanen

Verisuonet astman hoidon kohteeksi?

Kardiologit lienevät innoissaan, kun lopulta alkaa paljastua entistä selvemmin, että astmapotilaidenkin verisuonissa taitaa olla perustavaa laatua olevaa poikkeavuutta. Lisääntynyttä verisuonitusta on löydetty jo varsin lievää astmaa sairastavien keuhkoputkien submukoosasta. Tuoreesta huippulehdestä löytyy aiheesta pääkirjoitus ja uusi tutkimus.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Rituksimabia AIHAan

Lasten - ja aikuistenkin - autoimmuunihemolyyttinen anemia on joskus vaikeasti hoidettavissa eikä plasmanvaihdolla, immuunisupressiolla tai suoneen annettavalla gammaglobuliinilla aina saada riittävää tulosta. Äärimmäisenä keinona voidaan kokeilla luuytimensiirtoa. Kuusi lasta, joilla oli kaikelle hoidolle resistentti AIHA, sai viikon välein 4-8 rituksimabi-infuusiota. Ajatuksena oli, että B-solujen depleetiolla saataisiin vastetta, sillä autoreaktiiviset B-lymfosyytit ovat ilmeisesti oleellisia taudin patofysiologiassa. Ja vastettahan saatiin: retikulosyyttiluku pieneni, hemoglobiiniarvo normaalistui ja steroidiannos käytännössä lopetettiin kaikilta. Vaste ilmaantui nopeasti ja säilyi ainakin puolitoista vuotta ilman lisäinfuusioita. Uusi vaihtoehto vaikeaan sairauteen on löytynyt.

Robert Paul

Lyhyesti: Aivojen serotoniinireseptorien heikko aktiivisuus altistaa ahdistuneisuudelle?

Kaksostutkimusten mukaan puolet ahdistuneisuusherkkyydestä selittyy perimällä, mutta sitä, mikä periytyy, ei tiedetä. 19 terveelle vapaaehtoiselle tehdyssä PET-tutkimuksessa kävi ilmi, että useilla aivoalueilla serotoniinireseptorien (5-HT1A) kyky sitoa serotoniinia oli kääntäen verrannollinen koetun ahdistuneisuuden määrään. Näyttääkin mahdolliselta, että aivojen serotoniinireseptorien heikko aktiivisuus herkistää ihmistä ahdistuneisuuden kokemiselle. Eläinkokeet samoin kuin se, että buspironi (5-HT1A-agonisti) vähentää ahdistusta, tukevat myös näkemystä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Yöllinen ja kuiva yskä naisilla tavallisempaa kuin miehillä

Laajassa 16:n Euroopan maan 18 277 henkilön (ikä 20-48 v) tutkimuksessa kartoitettiin yskän esiintyvyyttä väestötasolla. Selvitys perustui haastatteluun ja osalle tehtyihin IgE-määrityksiin ja spiromet-rioihin. Yskä luokiteltiin yölliseksi, kuivaksi (limaa tuottamattomaksi) tai limaiseksi. Yöllinen yskä oli melko tavallista, sitä esiintyi 30,7 %:lla, kun taas kuivaa tai limaista yskää oli kumpaakin 10,2 %:lla. Naisten osuus korostui sekä yöllä yskivien (OR 2,08) että kuivasta yskästä kärsivien (OR 1,27) joukossa. Yöyskä ja limainen yskä olivat yhteydessä nuhaan. Kaikki yskätyypit korreloivat astmaan, tupakointiin (omaan tai passiiviseen altistumiseen) sekä ylipainoon. Tutkijat pohtivat naisten yskäreseptorien herkkyyden hormonaalisia syitä (epäilty mm. ACE:n estäjien yhteydessä) sekä toisaalta ylipainon ja gastroesofageaalisen refluksin yhteyden vaikutusta tuloksiin.

Hannu Puolijoki