Pitääkö viitearvoissa pyrkiä suunnilleen oikeaan vai tarkalleen väärään?
Normaalin ja poikkeavan rajan määrittely on yksi lääketieteellisen päättelyn kulmakivistä. Koska monet fysiologiset muuttujat noudattavat normaalijakaumaa, johtavat pääasiallisesti käytetyt tilastolliset katkaisurajat määritelmänsä mukaisesti tilanteeseen, että pieni osa terveistä joutuu sairaiden puolelle ja toisinaan myös päinvastoin. Katkaisurajaa määrittäessä huomioidaan usein mm. iän, tutkittavan koon ja sukupuolen aiheuttama vaihtelu. Jotkut paljon käytetyistä vakiointitavoista, esim. kehon pinta-ala, perustuvat hämmästyttävän vajavaiseen aineistoon (1).