Piruilevan humanistin kielikylvyssä
Lukekaa! Riemastukaa! Mustan huumorin mestari Kurt Vonnegut (1922-2007) on vauhdissa viimeiseksi jääneessä kirjassaan, esseekokoelmassa Maaton mies. Teksti on kipakkaa - nautinnollista, ainakin kolmesti kirkastettua kirjallista pontikkaa. Kirjan aihealue on laaja: luovan kirjoittamisen oppitunteja, konekulttuurin ja saalistavan talouselämän kritiikkiä, huolta ilmakehän tuhoutumisesta, itseironista vanhenemisen pohdiskelua, Yhdysvaltojen sotilaallis-taloudellisen harvainvallan ja pöyhkeilevän ulkopolitiikan sivaltelua. Kaikki tämä oman elämäntarinan, ja myös sukunsa historian iskevän humoristisessa valotuksessa. Vonnegut murjaisee "ymmärtävänsä" lukijaa, ja julistaa kertovansa, milloin on vitsin aika. "Liittykää kansalliskaartiin tai merijalkaväkeen ja opettakaa demokratiaa. Vitsi." Vonnegut arvostaa Abraham Lincolnia Yhdysvaltojen historian parhaana presidenttinä ja sen voi ymmärtää kirjaan otettujen Lincolnin puhesitaattien perusteella. Maan parhaana presidenttiehdokkaana Vonnegut pitää Eugene Debbs -nimistä poliitikkoa, joka vuonna 1912 sai yli 6 % äänistä kampanjalla, jonka sanoma lähenteli Jeesuksen Vuorisaarnaa: "Niin kauan kun on olemassa alaluokka, minä kuulun siihen. Niin kauan kuin yksikin ihminen on vankilassa, minä en ole vapaa". Yleisesti ottaen Yhdysvaltojen presidentit ovat Vonnegutin mielestä olleet tietämättömiä rehvastelijoita. Kommentit George W. Bushista ja tämän koplasta ovat lähes painokelvottomia. Hän piirtää Bushista karikatyyrin, joka ihmettelee, mistä kumman syystä ihmiset maissa, joihin Yhdysvallat hyökkää pelastamaan demokratiaa eivät osaa sotia "herrasväen lailla univormut päällä tankkeja ja taisteluhelikoptereita käyttäen".
