Vanha professori muistelee

Psykiatriset hoito-olot olivat vielä 1950-luvun puolivälissä Suomessa melko heikot. Psykiatrisia potilaita hoidettiin paljon kunnalliskotien mielisairasosastoilla. Monet nuoretkin potilaat jäivät niihin kuukausiksi odottaessaan paikkaa keskusmielisairaaloihin, koska koko psykiatrinen hoito-organisaatiomme oli siihen aikaan kehittymätöntä. Avohoitoa ei juuri ollut eivätkä yleislääkärit osanneet liiemmin silloin hoitaa psykiatrisia potilaita omilla vastaanotoillaan, kuten nyt tehdään. Vuoden 1952 laki velvoitti avohoidon perustamisen ja B-sairaalaverkosto poisti kunnalliskotien mielisairasosastot.

Kalle Achté

Verensiirto ensihoidossa

Hätäkeskukseen tuli hätäpuhelu: naista on ammuttu vatsaan. Hätäkeskus hälytti poliisin, ensihoito- ja lääkäriyksikön. Lisätietona hätäkeskus ilmoitti: ”Potilas on terveyskeskuksessa”.

Janne Kekki, Vesa Lund

Yksilön toimintakyvyn neuropsykologinen arviointi - milloin ja miten

Me suomalaiset elämme tänään kauemmin, terveempinä ja toimintakykyisempinä kuin yksikään sukupolvi meitä ennen. Tästä huolimatta jäämme pois aktiivisesta työelämästä keskimäärin 58 vuoden ikäisinä. Vain yksi kymmenestä työntekijästä jaksaa ahertaa vanhuuseläkeikään saakka. Syyt ovat moninaiset. Työkyvyttömyyden yleisin syy on mielenterveyden ongelma. Psykiatristen sairauksien määrä ei ole samanaikaisesti lisääntynyt, joten kysymyksessä on muu henkinen huonovointisuus, jota pyritään mm. neuropsykologian keinoin selvittämään.

Taina Nybo, Tiina Telakivi, Juhani Wikström

Mikä on Vankimielisairaala?

Sanalla "vankimielisairaala" lienee monen mielessä varsin kolkko kaiku. Useimmat eivät tiedä, että Suomen ainoa vankimielisairaala sijaitsee Turussa, Kakolanmäen satamanpuoleisessa eli etelärinteessä, lähellä Turun keskusvankilaa ja Turun lääninvankilaa. Viime syksynä 85 vuotta täyttäneellä Vankimielisairaalalla on vankeinhoidon ja psykiatrian kentässä oma erikoisasemansa, jota tässä kirjoituksessa valotetaan.

Hannu Lauerma

Kokemuksia helsinkiläisten pitkäaikaispotilaiden hoidosta Vaajasalon sairaalassa

Pääkaupunkiseudun vanhustenhoidon ongelmat 1980-luvun lopulla johtivat vuonna 1989 terveydenhuollon piirissä ainutlaatuiseen ratkaisuun: Helsingin terveysvirasto osti hoitoa pitkäaikaissairaille Vaajasalon sairaalasta läheltä Kuopiota. Artikkelissa kerrotaan siirrosta saaduista, pääosin erittäin myönteisistä kokemuksista ja esitellään potilaille ja heidän omaisilleen tehdyn kyselytutkimuksen tuloksia. Monien pysyvään sairaalahoitoon lähetettyjen potilaiden kunto ja elämänlaatu paranivat merkittävästi uudessa hoitopaikassa.

Raimo Varis Antti Apajalahti Kirsi Kinnunen Esa Leinonen

Masennuspotilaiden elämänlaatu

Vakava masennus heikentää yksilön toimintakykyä ja elämänlaatua merkittävästi ja laaja-alaisesti. RAND-36 mittarilla masennuspotilaiden elämänlaatu oli kaikilta osiltaan selvästi huonompi kuin väestöotoksen verrokeilla. Masennuksen hoitoon tarvitaan kokonaisvaltaista otetta.

Simo Saarijärvi, Jouko K. Salminen, Tuula Toikka, R. Raitasalo

Lastenneurologisen kuntoutuksen tavoiteasettelu Goal Attainment Scalen (GAS) avulla – esimerkkinä CP-vamma

GAS auttaa asettamaan tavoitteet yksilöllisesti.

Heli Sätilä, Mari Eskelinen, Minna Partanen, Riitta Luukkonen

Kuolema voi kohdata lapsen ennen kuin elämä on ehtinyt kunnolla edes alkaa

Kuolevan lapsipotilaan hoito ja kohtaaminen edellyttävät erityistä osaamista ja käytänteitä. Lääkärin vastuulla on arvioida, miten lapselle kerrotaan sairaudesta ja lähestyvästä kuolemasta.

Merike Helander, Anna-Elina Rahikainen

Raskauden ja perinataalikauden tapahtumien vaikutus lapsen psykomotoriseen suorituskykyyn 6-vuotiaana

Viime vuosina on kiinnitetty yhä enemmän huomiota lasten CP-vammaisuutta lievempiin keskushermoston toiminnan häiriöihin ja niiden mahdolliseen riippuvuuteen perinatologisista tapahtumista. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin alueelta oli käytettävissä 1 223 lapsen prospektiivisesti kerätyt tiedot äidistä raskauden ajalta ensimmäisestä neuvolakäynnistä lähtien sekä tiedot synnytyksestä ja varhaiselta neonataalikaudelta. Lapsista 1 206:n psykomotorinen suorituskyky arvioitiin 6 vuoden iässä neuvolassa lastenneurologin laatiman tutkimuslomakkeen mukaisesti. Lasten normaalista poikkeavalle psykomotoriselle suorituskyvylle löytyi harvoin selittäviä riskitekijöitä äidin raskauden ajan häiriöistä tai perinatologisista ongelmista. Esimerkiksi kardiotokografian muutosten perusteella arvioitu synnytyksenaikainen asfyksia ei ollut yhteydessä suorituskykyyn 6-vuotiaana. Huonosti suoritustesteissä onnistuneiden joukossa oli poikia neljä kertaa niin paljon kuin tyttöjä. Yllättäen äidin raskaudenaikaiset tavallista korkeammat hematokriittiarvot osoittautuivat riskitekijäksi lapsen tulevan psykomotorisen kehityksen kannalta.

Seppo Hulkko, Matti Kataja, Seija Zimmermann

Kokemuksia vaikean veriryhmäimmunisaation tutkimisesta ja hoidosta

Raskaudenaikainen veriryhmäimmunisaatio on Suomessa nykyään harvinainen. Merkityksellinen vasta-aine löydetään vuosittain vain noin 0,3 %:lta raskaana olevista naisista. Veriryhmäimmunisaatio voi kuitenkin johtaa sikiön vaikeaan anemisoitumiseen ja jopa kuolemaan, jollei sikiölle tehdä verensiirtoja. Selvitimme OYS:n naistenklinikassa tammikuun 1991 ja kesäkuun 1996 välisenä aikana veriryhmäimmunisaation vuoksi 23 sikiölle tehtyjen 80 napasuonipunktiohoidon tuloksia. Punasolujen siirto tehtiin 10 sikiölle yhteensä 33 kertaa. Matalin määritetty sikiön hemoglobiiniarvo oli 17 g/l. Yhtään lasta ei menetetty ja vain kolme syntyi ennenaikaisina. Yleisin punktiokomplikaatio oli lyhytaikainen verenvuoto napanuoran pistoskohdasta lapsivesitilaan. Sikiön bradykardiaa esiintyi 5 %:ssa, hematooma 2 %:ssa punktioista. Napasuonipunktioiden ja -verensiirtojen sekä keskitetyn hoidon ansiosta sikiön vaikeankin hemolyyttisen taudin hoitotulokset ovat nykyään yleensä hyvät.

Tarja Laitinen, Pentti Jouppila, Leo Mäkäräinen