Insuliinipistokset historiaan?

Insuliinin pistämisen pelko vaikeuttaa diabeteksen hyvän hoitotasapainon saavuttamista joillakin tyypin 2 diabetespotilailla ja joskus myös kipuherkillä tyypin 1 potilailla, etenkin lapsilla. Muita tapoja saada insuliini verenkiertoon on sen vuoksi pyritty aktiivisesti kehittämään. Syyskuisessa Euroopan diabetestutkimusyhdistyksen kokouksessa esiteltiin kaksi keinoa: suun ja nielun limakalvolta imeytyvä insuliini sekä keuhkoihin inhaloitava insuliini. Kumpikin antotapa toimi; insuliini imeytyi nopeasti ja tehokkaasti. Suun kautta annettava insuliini on aerosolimuodossa ja annetaan erityisellä laitteella, joka ampuu insuliinipisarat suun limakalvon alle. Sieltä insuliinimolekyylit imeytyvät verenkiertoon kymmenessä minuutissa. Näin ruokailun aiheuttama verensokerin nousu pystyttiin hoitamaan yhtä hyvin kuin insuliinipistoksilla sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetespotilailla. Haittavaikutuksia ei ollut, ja menetelmää käyttäneet potilaat ja lääkärit pitivät sitä erittäin käyttökelpoisena. Inhaloitava insuliini puolestaan on kuivajauhetta, joka vedetään keuhkoihin astmalääkkeiden tapaan. Kun tyypin 1 diabeetikoilla verrattiin pitkävaikutteiseen perusinsuliinipistokseen yhdistettyä inhaloitavaa ateriainsuliinia perinteiseen 2-3-pistoshoitoon, tulokset olivat lupaavia: HbA1c-arvo pieneni puolen vuoden aikana saman verran molemmissa ryhmissä. Aluksi uusi hoitomuoto aiheutti yskää, muita oleellisia eroja haittavaikutuksissa ei ollut. Tyypin 2 diabetespotilailla taas inhaloitava ateriainsuliini kohensi merkitsevästi hoitotasapainoa. Heidän keuhkofunktionsa ei muuttunut kolmen kuukauden hoidon aikana, mutta insuliinivasta-aineita ilmeisesti kehittyi. Tätä nykyä insuliinin monipistoshoito on fysiologisin tapa korjata diabeettinen aineenvaihdunnan häiriö.

Pekka Leinonen

Päihdepalveluissa kehitettävä saatavuutta ja asiakaslähtöisyyttä

Päihdepalvelujen saatavuutta on parannettava tarvetta vastaavaksi. Palveluihin pääsyn tulee olla esteetöntä ja työskentelyn asiakaslähtöistä. Päihdehaittojen ehkäisytyö on ulotettava kunnissa kaikkeen toimintaan. Näin todetaan sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä Kuntaliiton kanssa valmistelemissa päihdepalvelujen laatusuosituksissa, jotka julkistettiin Päihdepäivillä Helsingissä.

Marianne Jansson

Selvitysryhmä arvioimaan Helsingin ja HUS:n tilannetta

Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki ja HUS asettavat yhdessä kolmihenkisen selvitysryhmän arvioimaan pikaisesti Helsingin ja HUS:n nykytilannetta.

Suvi Sariola

Kunnalliseen hammashoitoon pääsy vaihtelee jatkossakin

Joulukuun alussa hammashoidon uudistus tuo koko väestön tuetun hammashuollon piiriin. Terveyskeskusten hammaslääkäripalveluihin eivät kaikki silti pääse. Koska kuntien hammashoitohenkilöstön määrään ei ole odotettavissa merkittäviä lisäyksiä, käytännössä uusia potilasryhmiä ei juurikaan voida ottaa terveyskeskusten hoitoon.

Vaihdevuosien hormonilääkityksen opetus: päättely ei voi korvata kokeellista tutkimusta lääkehoidoissa

Keskellä Suomen kesälomakautta moni nainen kuuli tiedotusvälineistä hämmentävän uutisen: terveydelle hyväksi mainostettu vaihdevuosien hormonilääkitys onkin terveysriski. Uutisointi liittyi suuren yhdysvaltalaisen Women's Health Initiative (WHI) -hormonikokeen keskeyttämiseen hyödyn puuttumisen ja haittojen vuoksi. Jo aiemmin julkaistu yhteenveto pienistä kokeista ja sairailla naisilla tehdyt ehkäisykokeet olivat viestittäneet, että useat oletukset vaihdevuosihormonilääkkeiden hyödyistä eivät liene tosia. Nämä tutkimukset eivät juuri herättäneet keskustelua Suomessa.

Elina Hemminki

Äkilliset sepelvaltimotautikohtaukset Itä-Suomessa vuosina 1983-1992 (III) Kohtaustappavuus ja kuolemien ajoittuminen suhteessa oireiden ilmaantumiseen ja sairaalahoitoon Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiireissä

Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sydäninfarktin kohtaustappavuutta ja sepelvaltimotaudin aiheuttamien kuolemien ajoittumista suhteessa oireiden ilmaantumiseen ja sairaalahoitoon työikäisessä väestössä kahdessa sairaanhoitopiirissä sydäninfarktin hoidon porrastukseen sovitetun aluejaon mukaan. Vakavien sepelvaltimotautikohtausten kohtaustappavuus pysyi jokseenkin ennallaan. Kuolemaan johtavista kohtauksista kaksi kolmannesta sattui ennen sairaalahoitoon ehtimistä. Havainto on haaste preventiivisten toimien kohdentamiselle ja ensihoidon järjestelylle. Sairaalahoitoon ehtineiden ennuste sen sijaan oli kohtuullisen hyvä. Uusintakohtausten vakavuutta ei lääkesuoja poista.

Matti Ketonen, Harri Mustaniemi, Pertti Palomäki, Juha Mustonen, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Jorma Torppa, Veikko Salomaa

Alzheimerin taudin lääkehoitovasteen arviointi ja lääkekorvauslausuntojen laatiminen

Alzheimerin taudin lääkehoitona käytetään kolinergisesti vaikuttavia asetyylikoliiniesteraasin estäjiä. Lääkehoidon tehon arviointi perustuu potilaan tiedollisten ja toiminnallisten kykyjen sekä yleistilan muutosten monipuoliseen arviointiin. Lääkekorvauslausuntoa varten tarvitaan neurologian, geriatrian tai psykogeriatrian erikoislääkärin arvio potilaan tilasta. Lääkehoidon yleistyminen ja jatkohoidon siirtyminen perusterveydenhuoltoon vaatii käytännön lääkäriltä aiempaa laajempia tietoja Alzheimerin taudin lääkehoidon kliinisistä vaikutuksista, hoitovasteen arvioinnista ja hoidon toteutuksesta.

Tuula Pirttilä, Kari Alhainen, Timo Erkinjuntti

Lastenreuman lääkehoito

Lastenreuman hoidossa pyritään oireiden lievittämiseen ja pysyvien vaurioiden ehkäisyyn. Kipua ja jäykkyyttä lievitetään tulehduskipulääkkeillä ja tulehtunut nivel hoidetaan glukokortikoidi-injektiolla. Nivelvaurioiden syntymistä ehkäisevät parhaiten pitkävaikutteiset reumalääkkeet metotreksaatti, sulfasalatsiini ja etanersepti. Vaikeiden silmän värikalvotulehdusten hoitoon käytetään immunosuppressiivisia lääkkeitä. Lastenreuman lääkehoito kehittyy koko ajan, ja viime vuosina on laajempaan käyttöön otettu yhdistelmälääkkeet ja parina viime vuonna aivan uudenlaiset, ns. biologiset hoidot. On siis perusteltua syytä uskoa, että potilaiden ennuste on parantumassa.

Anneli Savolainen

Talven 2002 influenssaepidemiat ja virusten uusimmat yritykset murtaa immuunisuoja

Talvella 2002 influenssaa oli keskimääräistä vähemmän, mutta virusten muuntelu voimistui ja tuotti kolme yllätystä. Lähes sammuneen kehityshaaran virukset palasivat (B-virus), uutta geeniyhdistelmää kantava virus levisi maailmalla (A/H1-virus), ja pitkään vakaana pysyneellä epitooppialueella tapahtui tuntuvia muutoksia (A/H3-virus). Muuntelusta huolimatta syksyn 2002 influenssarokotteilta odotetaan hyvää suojatehoa, mutta viime kädessä asian ratkaisee se, millaisia uusia virusmuunnoksia epidemiakaudella ilmaantuu.

Reijo Pyhälä, Niina Ikonen, Marjaana Kleemola, Heikki Korpela, Riitta Santanen, Matti Sarjakoski, Anja Villberg, Thedi Ziegler

Ikääntyvän influenssa Influenssarokotus kaikille 65 vuotta täyttäneille

Yleisen rokotusohjelman osana annettavien jokasyksyisten influenssarokotusten kohderyhmiä on laajennettu. Maksuttomiin rokotuksiin ovat nyt oikeutettuja perinteisten lääketieteellisten riskiryhmien ohella kaikki 65 vuotta täyttäneet terveydentilasta riippumatta. Vastaava käytäntö on ollut voimassa jo pitkään mm. Yhdysvalloissa ja monessa EU-maassa. Kohdentamalla rokotukset kaikkiin yli 65-vuotiaisiin vähennetään influenssaepidemian aiheuttamaa terveydentilan ja toimintakyvyn heikkenemistä ennestään terveiden joukossa. Samalla lisätään luultavasti myös lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvien rokotusten kattavuutta. Rokotusten laajentaminen aiheuttaa lisää työtä terveyskeskuksissa, mutta vastapainoksi influenssaepidemian aiheuttama sairaanhoitopalvelujen tarve vähentynee.

Satu Rapola, Tapani Kuronen, Tapani Hovi, Reijo Pyhälä, Jouko Verho, Terhi Kilpi