Tahdosta riippumaton psykiatrinen hoito - kriittinen tarkastelu

Mielisairaslaki rajaa tahdosta riippumatonta hoitoa ja asettaa sen toteutumiselle ehtoja. Laki on tiukka. Lainsäätäjä on siirtänyt lain painopisteen enemmän suojaamaan yksilöä väärältä vapauden riistolta kuin huolehtimaan hänen tarpeenmukaisen hoidon toteuttamisestaan. Näin on sairaansijat saatu alas, mutta myös luotu tilanne, jossa tahdosta riippumaton hoito ei usein toteudu silloinkaan, kun yksilön henkinen terveydentila sitä vaatisi, kirjoittaaa Seppo Utria.

Seppo Utria

Miten saada kokoukset ja neuvottelut toimiviksi?

Lääkärintyössä erilaiset kokoukset ja neuvottelut ovat kiistatta potilastyöstä ja muusta yksikön perustehtävästä poissa olevaa aikaa. Erään selvityksen mukaan OYS:n psykiatrian klinikan lääkärien työaikaa kuluu erilaisissa hallinnon, hoitotyöryhmien kokouksissa ja hoidonsuunnittelupalavereissa seuraavasti: apulaislääkäreillä keskimäärin 29 % työajasta (vaihteluväli 20-60 %), erikoislääkäreillä 27 % (10-40 %) ja ylilääkäreillä 33 % (20-50 %). On toki muistettava, että psykiatriassa neuvottelut ovat keskeinen osa hoitoa, ja noista ajoista yli puolet käytetäänkin potilas- ja omaisneuvotteluihin. Myös toimenpidekeskeisessä ja kahdenkeskistä potilas-lääkärisuhdetta korostavassa somaattisen lääketieteen lääkärintyössä erilaiset neuvottelut ovat keskeinen osa hallintoa, hoidon suunnittelua ja toteutusta sekä yhteistyösuhteiden hoitamista. Jokainen työntekijä, etenkin hallinnollisessa asemassa oleva, joutuu silti aika ajoin pohtimaan, onko kokouksia liikaa, sopivasti vai liian vähän, kuinka järkevästi ne toimivat ja ehkä ennen kaikkea, onko oma toimintatapa kokoukseen tai neuvotteluun osanottajana paras mahdollinen - kuluuhan kokouksiin paljon aikaa ja rahaakin.

Matti Isohanni

Fungerande sammanträden

På sjukvårdsinrättningar upptar möten och sammanträden av olika slag en del av den tid som läkarna kunde ägna patienterna och andra primära vårduppgifter. En utredning vid universitetssjukhuset i Uleåborg visar hur stor andel av arbetstiden som läkarna vid psykiatriska kliniken ägnar åt sammanträden och konferenser med anknytning till antingen adminstrativa frågor, vårdarbets-grupper eller planering av vården. Assistentläkarna använder i genomsnitt 29 procent (variationsbredd 20-60 procent), specialistläkarna 27 procent (10-40) och överläkarna i medeltal 33 procent (20-50). Inom psykiatrin är överläggningar dock en viktig del av vården och över hälften av de angivna tiderna utnyttjas för diskussioner med patienterna eller deras anhöriga. Också inom den somatiska medicinen är möten och rådplägningar betydelsefulla i anslutning till administration, vårdplanering och behandling.

Happi - soluhengityksen potentiaalisesti vaarallinen polttoaine

Molekulaarista happea (O2) ei aina ole ollut maapallomme ilmakehässä siinä määrin kuin nyt. Noin 2000 miljoonaa vuotta sitten sen pitoisuus kasvoi suhteellisen nopeasti oltuaan sitä ennen hyvin vähäinen. Syyt tähän eivät ole aivan selviä; on mahdollista, että olosuhteet muuttuivat tuolloin erityisen suotuisiksi vihreille leville. Näin ilmakehän happi on mahdollisesti tuotettu vedestä fotosynteettisesti auringon valoenergian avulla. Sedimenttilöydösten perusteella on kuitenkin varmaa, että maapallolla oli elämää ennen happipitoisuuden suurenemista, elämää, joka perustui anaerobiseen aineenvaihduntaan.

Mårten Wikström

Hapen osuus hengityksen säätelyssä

Happi on ihmiselle elintärkeä, mutta sen osuus hengityksen säätelyssä on yllättävän rajallinen. Käytännössä hapenpuutetilanteessakin voimakkaampia ovat hiilidioksidiin liittyvät reaktiot. Tärkein veren happipitoisuutta tunnistava elin on kaulavaltimon haarautumiskohdassa sijaitseva glomus caroticum, josta ensimmäiset väitöskirjatutkimukset julkaistiin jo 1700-luvulla.

Yrjö Salorinne

Hapen hyödyt ja haitat vastasyntyneellä

Raskauden aikana sikiön hapen saanti tapahtuu istukan kautta. Kehittyvän sikiön valtimoveren happiosapaine on niin pieni, että se syntymän jälkeisten kriteerien mukaan edustaisi vaikea-asteista hypoksemiaa. Silti sikiö ylläpitää normaalia aerobista aineenvaihduntaa ja sen lisäksi kasvaa huomattavaa vauhtia. Syntymän jälkeen tapahtuu nopea ja perusteellinen fysiologinen muutos, kun hengitys ja hapetus keuhkojen kautta käynnistyvät samalla kun keuhkoverenkierto moninkertaistuu. Yleensä lapsilla tämä muutos sujuu hämmästyttävän nopeasti ja häiriöittä, mutta poikkeustapauksissa joudutaan hoitamaan hengityksen tai verenkierron vajauksesta johtuvaa hypoksemiaa tai kudoshypoksiaa. Tällöin ensimmäinen toimenpide on yleensä hapen anto. Hapetusongelmat ovat erityisen yleisiä pienillä keskosilla, ja heillä myös happihoitoon liittyvät vaarat korostuvat.

Kari Raivio

Elimistön sopeutuminen hypoksiaan

Hypoksian vaikutusten tunteminen on edellytys selvitä äkillisistä vaaratilanteista ilmailussa tai alppikiipeilijöiden tavoitellessa ylimpien vuorten huippuja. Korkean paikan leirit taas ovat tuttuja urheilijoiden valmistautuessa merkittäviin arvokilpailuihin. Andeilla yli 4 000 metrin korkeudella asuvilta alkuasukkailta on saatu paljon suoraa tietoa ihmiselimistön sopeutumismekanismeista krooniseen hypoksiaan. Tässä kirjoituksessa keskitytään hypoksian vaikutuksiin ja siihen sopeutumiseen sikäli kuin se on yleensä mahdollista tai tunnettua.

Seppo A. Sipinen

Hypoksemia leikkauksen yhteydessä

Hypoksemian varhainen toteaminen ja hoito leikkauksen aikana, ennen kuin hypoksemia aiheuttaa häiriöitä elintoimintoihin, ovat merkittävimpiä anestesian turvallisuutta parantaneita edistysaskeleita. Leikkauksen jälkeinen hypoksemia on kuitenkin yhä suurelta osin ratkaisematon ongelma. Siihen näyttää liittyvän sydänlihaksiskemiaa ja sen myötä leikkaustulosta heikentäviä sydänkomplikaatioita. Postoperatiivisen hypoksemian mekanismit ja riskitekijät ovat samat kuin uniapneaoireyhtymässä. Provosoivana tekijänä on lisäksi opioidikipulääkitys. Vähemmän invasiivinen kirurgia ja opioidien kokonaisannosta vähentävät kivunhoitomenetelmät saattavat osoittautua hyödyllisiksi leikkauksen jälkeisen hypoksemian ehkäisyssä.

Markku Salmenperä

Vapaiden happiradikaalien kardiovaskulaarinen toksisuus

Vapaita happiradikaaleja syntyy elimistössä jatkuvasti, ja monet radikaalireaktiot ovat välttämättömiä elimistön normaalille toiminnalle. Osa happiradikaaleista sen sijaan on toksisia kudosrakenteille. Toistaiseksi ei kuitenkaan tiedetä, mikä radikaalireaktioista johtaa eri tautitiloissa haitallisiin kudosvaurioihin ja miten vauriot voitaisiin parhaiten estää. Antioksidanttihoidon hyödyllisyydestä kliinisissä iskemiatilanteissa on viitteitä, mutta selvyyttä siitä, milloin antioksidanttien anto on tarpeen, ei vielä ole.

Hannu Toivonen

Happi kroonisten keuhkosairauksien hoidossa

Kroonista ahtauttavaa keuhkosairautta sairastavalle on ominaista keuhkojen toiminnan ja hemodynamiikan vähittäinen huononeminen. Lopulta seurauksena saattaa olla valtimoveren happikyllästeisyyden väheneminen eli hypoksemia ja sen seurauksena kudosten hapenpuute, hypoksia. Krooniseen hypoksemiaan voivat liittyä mm. keuhkovaltimopaineen kohoaminen, sekundaarinen polysytemia, neuropsykologisten toimintojen heikkeneminen sekä erityisesti öiseen aikaan esiintyvät sydämen rytmihäiriöt. Kotona annettavaa happihoitoa on parin viime vuosikymmenen aikana lisääntyvästi käytetty vaikea-asteisen kroonisen ahtauttavan keuhkosairauden hoidossa, ja tutkimusten mukaan sen avulla saadaan hypokseemisille potilaille keskimäärin 3,5 vuotta lisää elinaikaa. Muiden kroonisten keuhkosairauksien hoidossa on kotona annettavaa happihoitoa käytetty satunnaisesti, eikä sen hyödyllisyydestä näissä tilanteissa ole kertynyt tutkimuspohjaista tietoa.

Aarne Lahdensuo