Uskomuslääkinnän uusi opas

Uskomuslääkintä korvaa hyvin vaihtoehtolääkintä-termin, koska potilaat eivät suhtaudu asioihin joko-tai-hengessä rajoja vetäen. Kaikki apua lupaavat terapiat kelpaavat. Myös uskomuslääkinnän sisäinen rajanveto on epämääräistä. Valittujen Palojen tuore terveyskirja edustaa virallisen lääkinnän ulkopuolisia näkemyksiä. Tästä kertoo jo sen yksisivuinen lähdekirjallisuusluettelo, jossa on pelkästään uskomuslääkinnän kirjoja. Kirja ei silti suoranaisesti hyljeksi lääketiedettäkään, vaan tarjoilee sen tietoja tarkoituksiinsa sopivasti.

Veijo Saano

Terapeuttista luettavaa keski-ikäisille

Mikä tekee hurmaavista nuorista naisista täydellisyyteen pyrkiviä frigidejä hermokimppuja? Entä mikä saa iloiset nuoret miehet muuttumaan kiireen näivertämiksi pönäköiksi otuksiksi. Elämän vimmainen suorittaminen ja iän mukana tuleva voimien ja motivaation väheneminen johtavat tilaan, jonka Eeva Nikoskelainen on esikoisromaanissaan nimennyt Hytösen oireyhtymäksi. Sen esiintyvyys keski-iässä on ilmeisen suuri ja siitä on syytä kirjoittaa.

Ken Malanin

Petrus Hielm, Turun akatemian lääketieteen professori

Turun akatemian lääketieteen professori Nils Wallerius ehti olla virassaan vain vajaat viisi vuotta ennen kuolemaansa kesäkuussa 1704. Uuden viranhaltijan löytäminen tuotti jälleen vaikeuksia sodan rasittamassa valtakunnassa. Eräänä syynä oli myös se, että lääkärillä ei ollut Turussa mahdollisuuksia säilyttää niitä etuja, jotka hänelle lääkintäjärjestyksen mukaan olisivat kuuluneet. Lopulta saatiin suostumus Södermanlandin piirilääkäriltä Petrus Hielmiltä, joka oli Collegium medicumin mukaan "en god Academicus". Hänet nimitettiinkin kesäkuussa 1705 Turun akatemian lääketieteen professoriksi.

Arno Forsius

Potilaslain säännösten noudattaminen ja potilaan tahdon kunnioittaminen

Suomessa on johdonmukaisesti vahvistettu potilaan itsemääräämisoikeutta. Potilaan asemaa ja oikeuksia koskevat säännökset on jopa kirjattu erilliseen lakiin. Kentältä kantautuu kuitenkin jatkuvasti viestejä siitä, että potilaan tahtoa ei kunnioiteta. Erityisen ongelmallisina näyttäytyvät elämän loppuun liittyvät kliiniset tilanteet. Syyksi mitätöidä potilaan tahto osoittautuu milloin tietämättömyys voimassa olevan lainsäädännön sisällöstä, milloin abstrakti vastuun pelko.

Paula Kokkonen

Patientlagen och respekten för patientens vilja

I Finland har man konsekvent gått in för att stärka patientens självbestämmanderätt. De regler som gäller patientens ställning och rättigheter har t.o.m. skrivits in i en särskild lag. Trots det kommer det ständigt information från fältet om att patientens vilja inte respekteras. Situationen förefaller särskilt problematisk då det gäller klinisk vård i livets slutskede. Det visar sig att orsakerna till att patientens vilja inte respekteras antingen är okunskap om gällande lagstiftning eller en abstrakt fruktan för att ta ansvar.

Valtavirrassa vai vastarannalla?

Työaikalain täytäntöönpano on lääkäreille kovin konfliktiherkkä asia. Tunteet kuumenevat ja niitä on kuumennettu - seuraahan KT:n nykylinjan noudattamisesta runsaaseen päivystämiseen taloutensa perustaneiden kollegojen ansioiden aleneminen.

Risto Ihalainen

Iäkkäiden astmapotilaiden lääkkeet

Tutkimuksessa vertailtiin vähän yli sadan iäkkään eteläpohjalaisen astmapotilaan ja samanikäisten astmaa sairastamattomien lounaissuomalaisten verrokkien käyttämiä lääkkeitä. Tulehdus-, kipu- ja reumalääkkeitä sekä psyykenlääkkeitä oli merkitsevästi harvemmilla astmapotilailla kuin verrokeilla. Tämä viittaa siihen, että astmapotilaiden muiden sairauksien ja oireiden lääkitystä vältetään sivuvaikutusten pelossa. Sydänlääkkeiden yleisyys astmapotilailla kiinnittää huomiota, vaikkei tutkimus annakaan vastausta siihen, oliko niiden aihe kaikissa tapauksissa oikea. Astman lääkehoidon uudet suositukset oli tutkimusalueella omaksuttu vuonna 1992 hyvin.

Hanna Närhi, Hannu Puolijoki, Matti Rekiaro, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Lääkehaittavaikutukset sairaalaan otetuilla vanhuspotilailla

Vanhuspotilaiden alttius lääkkeiden haitallisille sivuvaikutuksille on tavallista suurempi jo ikääntymiseenkin liittyvien muutosten vuoksi, mutta myös siksi, että monilla vanhuksilla on käytössä useita lääkkeitä samanaikaisesti. Turussa selvitettiin lääkehaittavaikutusten esiintymistä sisätautiosastoille ja geropsykiatriselle osastolle otetuilla vanhuspotilailla. Lääkehaittavaikutus oli mahdollinen, todennäköinen tai varma joka kymmenennellä potilaalla ja se oli syynä sairaalahoitoon 6 %:lla potilaista. Yleisimmät haittavaikutukset olivat neuroleptien aiheuttama ekstrapyramidaalioireyhtymä, varfariinin ja tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat verenvuodot sekä antibioottien aiheuttama ripuli. Diureettien tai digoksiinin aiheuttamia haittavaikutuksia ei aineistossa esiintynyt. Tutkimuksella on mahdollista tunnistaa lääkehoidon alueita, joihin terveydenhuollon henkilökunnan koulutusta ja potilaalle annettavaa lääkeinformaatiota on tarpeellista suunnata.

Ismo Räihä, Hilkka Virtanen, Tapio Hakamäki, Anja Kahra, Outi Keränen, Aapo Lehtonen, Kalevi Pihlajamäki, Asta Pyyhtiä, Tapio Rajala, Leena Roivas, Eero Vaissi

Sisemmän kaulavaltimon ja nikamavaltimon dissektoituman oireet, diagnostiikka ja hoito

Kaulan valtimoiden dissektoituma voi syntyä trauman seurauksena tai spontaanisti sisemmän kaulavaltimon tai nikamavaltimon kallonulkoiseen tai kallonsisäiseen osaan. Useimmin dissektoituma sijaitsee kallon ulkopuolisessa sisemmässä kaulavaltimossa. Tavallisimpia alkuoireita ovat päänsärky, kasvo- tai kaulakipu, Hornerin oireyhtymä, iskeemiset aivo-oireet sekä oireet aivohermoista. Osa dissektoitumista on oireettomia, ja koska nämä yhdessä lieväoireisten dissektoitumien kanssa jäävät usein diagnosoimatta, tauti lienee edelleen alidiagnosoitu. Dissektoituma tulee muistaa erityisesti nuorten potilaiden aivoiskeemisten ilmentymien etiologiana. Nuorista aivoinfarktipotilaista jopa 20-50 %:lla infarktin syynä voi olla kaulan valtimoiden dissektoituma.

Outi Heikkilä, Tapani Tikkakoski, Sami Leinonen, Kyösti Sotaniemi, Martti Lepojärvi

Kantaluumurtumien hoito

Kantaluumurtumista seuraa usein pitkäaikainen tai pysyvä invaliditeetti. Tämän riskin sekä ristiriitaisten hoitolinjanäkemysten vuoksi näiden vammojen diagnostiikkaan ja hoitoratkaisuihin on syytä paneutua huolellisesti. Dislokoituneiden nivelensisäisten kantaluumurtumien konservatiivisella hoidolla on pitkään ollut kannatusta, mutta leikkaustekniikoiden ja sädediagnostiikan kehityttyä nämäkin murtumat tulee nykyään hoitaa pääsääntöisesti leikkauksella.

Jyrki Kankare