Lääkäriliitolta lausunto mielenterveyspalveluiden laatusuosituksesta

Lääkäriliitto on sosiaali- ja terveysministeriön pyynnöstä antanut lausunnon mielenterveyspalveluiden laatusuositusluonnoksesta. Liiton mielestä suositus on erittäin tervetullut ja se tulee todella kipeään tarpeeseen.

YEL:n vakuuttamisvelvollisuus ja siitä vapauttaminen

Yrittäjien eläkelaki (YEL), joka tuli voimaan 1.1.1970, koskee periaatteessa kaikkia yksityispraktiikkaa Suomessa harjoittavia sekä pää- että sivutoimisia lääkäreitä. YEL-järjestelmä on lakisääteinen ja perustuu lähtökohtaisesti vakuutuspakkoon.

Taisto Rautpalo

Arno Forsiuksen kirjoituksista ilmestynyt kokoomateos Ihmisiä lääketieteen historiassa

Kirjaan on koottu länsimaisen lääketieteen historiasta 111 kertomusta, jotka on julkaistu 13 vuoden kuluessa Suomen Lääkärilehdessä. Kyseessä on yli 300-sivuinen helppolukuinen kulttuuriteos historiasta ja lääketieteestä kiinnostuneille. Kirjassa on lisäksi monipuolinen kuvitus.

Mika Vehkasaari

Luottamus terveydenhuollossa (pääkirjoitus SLL 44/2001)

Jatkuvasti ajankohtainen on myös kysymys etiikasta. Sekin liittyy rahoitukseen, mutta myös kaikkiin muihin keskeisiin asioihin terveydenhuollossa. Haluamme keskustella etiikasta. Emme välttämättä kuitenkaan tiedä, mitä etiikka käytännössä tarkoittaa. Ehkä epäilemme, onko sillä edes oikeata todellisuusarvoa. Vaikka tieteellisen ja teknologisen kehityksen eteneminen on yksi tärkeimmistä tavoitteistamme, siihen liittyy ongelmia, kuten hyvin tiedämme. Etenevä kehitys luo uusia mahdollisuuksia ja tuo hoitokeinoja kliinisiin tilanteisiin, joissa aikaisemmin oltiin voimattomia. Samalla kuitenkin terveydenhuollon sisäinen tasapaino muuttuu, ennen kaikkea suhde valikoitujen ja kalliiden hoitokeinojen ja toisaalta väestötasoisten, yksikkötasolla halvempien terveystarpeiden välillä. Ei ole mittaa, joka sopisi sekä väestön tavallisten terveystarpeiden että teknologisesti pitkälle vietyjen, kalliiden hoitotoimenpiteiden tasapuoliseen yhtenäiseen arviointiin. Asia vaatii jatkuvaa työstämistä.

Karies kuriin rokotteella? (pääkirjoitus SLL 44/2001)

Kariesrokotetta on kehitelty 1960-luvun lopulta saakka käyttämällä kolmea lähestymistapaa: systeeminen immunisaatio (ihonalainen rokote), suun kautta annettava rokote tai ns. passiivinen immunisaatio. Systeemisen immunisoinnin tutkimisesta luovuttiin jo yli 10 vuotta sitten, koska rokoteantigeeninä käytetään pääasiallisimman kariespatogeenin, Streptococcus mutans -bakteerin antigeenisiä osia ja ongelmaksi koettiin streptokokkiantigeenien mahdollinen ristireaktio mm. ihmisen sydänkudoksen kanssa. Tämän streptokokkilajin kohdalla pelko on ilmeisesti turha, mutta tutkimuksia tällä linjalla ei ole kuitenkaan missään jatkettu, vaikka apinakokeissa saatiinkin jo 1970-luvulla erinomaisia rokotetuloksia karieksen estossa.

Yhä useammassa kunnassa tehdään ehkäiseviä kotikäyntejä

Käyntejä tehdään yleensä sellaisten vanhusten luo, jotka eivät ole säännöllisen kotihoidon, eli kotipalvelun tai kotisairaanhoidon piirissä. Yleensä käyntejä tarjotaan 75-vuotiaille ja sitä vanhemmille.

Voiko siirtoelinten laadusta tinkiä?

Ruotsissa Malmön yliopistosairaala MAS otti pari vuotta sitten käyttöön kahden jonon järjestelmän, jossa munuaisensiirtoa odottavalle potilaalle tarjotaan mahdollisuutta hyväksyä myös vähän huonompilaatuinen siirrännäinen. Tällöin tarjolla on yli 70-vuotiaalta luovuttajalta saatu elin tai nuorempikin elin silloin, kun luovuttajalla on ollut riskitekijöitä, kuten korkea verenpaine tai sydän- ja verisuonisairaus.

Helsinki kärjessä terveydenhuollon kustannuksissa

Lahti sen sijaan oli saanut kustannuksia pienennetyksi edellisestä vuodesta. Ikävakioidut kustannukset olivat viime vuonna asukasta kohden 6 521 markkaa. Helsingin jälkeen toiseksi suurimmat terveydenhuollon kustannukset olivat Vaasassa 8 353 markkaa, Rovaniemellä 7 971 markkaa ja Oulussa 7 537 markkaa asukasta kohden.

Helsingin julistukseen tervetullut selvennys lumeen käytöstä

Maailman lääkäriliiton yleiskokous hyväksyi uusitun Helsingin julistuksen lokakuussa vuosi sitten. Monet julistuksen kohdat synnyttivät vilkkaan keskustelun lääketieteen ja terveydenhuoltoalan lehdissä. Eniten huomiota sai uusitun julistuksen 29. artikla, joka edellytti vertaamaan uutta hoitoa aina parhaaseen ennestään käytössä olevaan hoitoon. Vertailukohteena saattoi käyttää lumehoitoa eli plaseboa vain silloin, kun sairauteen ei ollut näyttöön perustuvaa hoitomenetelmää. Lumeen käyttöä vertailevissa hoitotutkimuksissa rajoitettiin siten entistä enemmän.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Helsingforsdeklarationen fick en välkommen klarläggning om placeboterapi

En reviderad version av Helsingforsdeklarationen godkändes i oktober i fjol av Världsläkarförbundets (WMA) generalförsamling. Ett flertal punkter i deklarationen väckte livlig debatt i medicinska media och vårdtidskrifter. Störst uppmärksamhet fick den reviderade artikel 29 som förutsatte att ny behandling alltid skall jämföras med en behandling som redan praktiseras. Placebo skulle kunna användas som jämförelse endast när ingen dokumenterad behandling fanns tillgänglig för ifrågavarande sjukdom. Användning av placebo i jämförande kliniska studier begränsades alltså ytterligare.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä