Viivästynyt supistustoiminta lapsivedenmenon jälkeen täysiaikaisessa raskaudessa Lisääkö yli neljän tunnin viive operatiivisia synnytyksiä?

Ennenaikaista lapsivedenmenoa esiintyy 8-13 %:ssa täysiaikaisista raskauksista. Kliininen ongelma muodostuu, kun aika vedenmenon ja supistustoiminnan alkamisen välillä pitkittyy. Kliinisessä työssä on syntynyt vaikutelma, että tällöin komplikaatioiden ja instrumentaalisten synnytysten riski lisääntyy. Asiaa tutkittiin Vaasan keskussairaalan synnyttäjien aineistosta, ja siinä avustettujen alatiesynnytysten ja myös kaikkien toimenpidesynnytysten yhteismäärä oli merkittävästi suurempi synnyttäjillä, joilla lapsivedenmeno tapahtui vähintään neljä tuntia ennen supistustoiminnan alkua.

Mikael Gardberg, Hilkka Ijäs, Eero Laakkonen

Vetyperoksidi työterveysongelmana aseptisessa pakkaamisessa

Vetyperoksidi on hapetin, jota käytetään mm. elintarvikepakkausten desinfektioon. Tuoremehujen pakkauskoneita hoitavat työntekijät raportoivat työterveyshenkilökunnalle ärsytysoireista ja hengityselinten sairauksista, joiden epäiltiin liittyvän vetyperoksidille altistumiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää altistumisen, oireiden sekä hengityselinten sairauksien välistä yhteyttä. Tehdyssä kyselyssä ilmeni silmien, nenän, kurkun ja alempien ilmateiden ärsytysoireita sekä astmaoireita joka toisella korkean altistustason ryhmässä, mutta harvemmin muissa ryhmissä.

Antti Toppila, Vesa Riihimäki, Päivi Piirilä, Eeva Kuosma, Pirkko Pfäffli, Päivi Tuomela

Pahoinpitelyn aiheuttamat kasvovammat

Suomessa 60-80 % pahoinpitelyistä kohdistuu pään alueelle. Helsingin seudulla kasvomurtumapotilaiden määrä on kolmessa vuosikymmenessä kasvanut 200 potilaasta lähes 500 potilaaseen vuodessa, pahoinpideltyjä on heistä lähes puolet. Naisten osuus pahoinpitelyjen uhreista on pysynyt ennallaan, mutta todellisuus voi olla toinen, sillä väkivalta saatetaan naamioida kaatumiseksi. Näissä tapauksissa on lääkärin syytä olla valppaana, jotta esimerkiksi perheväkivalta ei jää huomaamatta. Kasvomurtumapotilaista 20 %:lla murtuma on silmän luisessa pohjassa, useimmiten pahoinpitelyn seurauksena.

Risto Kontio

Pikkulasten rokotusohjelman toteutuminen Suomessa

Kansanterveyslaitoksen seuranta osoittaa, että rokotusten kattavuus Suomessa on edelleen hyvä. Kuitenkin viime vuosikymmenen lopulla kahden ensimmäisen ikävuoden rokotuksia on jäänyt antamatta jonkin verran enemmän kuin aiemmin. Rokotusaikataulu toteutuu yhtä hyvin kuin ennenkin. Yleisin tiedossa ollut syy rokotuksesta luopumiseen oli vanhempien mielipide. Tähän on syytä kiinnittää huomiota, sillä rokottamisen merkitys on voinut hämärtyä ja haitat korostua. Neuvoloissa olisi syytä myös tarkistaa erityisesti maahanmuuttajaperheiden lasten rokotukset.

Jaana Joensuu, Eeva Koskenniemi, Terhi Hulkko, Terhi Kilpi

Laparoskooppinen mahapantaleikkaus sairaalloisen lihavuuden hoitomuotona

Kun painoindeksi on yli 40 kg/m2, saadaan pysyvä painonlasku aikaan ainoastaan leikkaushoidolla. Vaasan keskussairaalassa on saatu lupaavia tuloksia laparoskooppisesta mahapantaleikkauksesta, jota on vuodesta 1996 alkaen käytetty sairaalloisesti lihavien potilaiden hoidossa. Leikkaus on tehty yli sadalle potilaalle, joiden keskimääräinen painonlasku on ollut 30 kg pitkäaikais-seurannassa. Sekä leikkauksen tekninen onnistuminen että potilaiden tyytyväisyys leikkaustulokseen oli 80 prosentin luokkaa.

Mikael Victorzon, Pekka Tolonen

MS-potilaiden beetainterferonihoito TYKS:ssa 1995-2001

Tutkimuksessa tarkasteltiin TYKS:n neurologian klinikan hoidossa vuosina 1995-2001 olleiden MS-tautia sairastavien potilaiden beetainterferonihoidon toteutumista. Yhteensä 115 interferonihoidon aloittaneesta potilaasta 11 vaihtoi lääkevalmisteen toiseen ja 24 keskeytti hoidon. Beetainterferoni vähensi pahenemisvaiheiden ja kortisonipulssihoitojen määrää alle puoleen verrattuna hoitoa edeltävään aikaan. Tämän tutkimuksen perusteella arvioituna TYKS:n neurologian klinikassa interferoni-hoitoa tarvitsevat ja siitä eniten hyötyvät MS-tautipotilaat pääsivät beetainterferoni-hoidon piiriin ja sillä saavutettiin toivottu hoitovaste.

Mervi Oikonen, Juha-Pekka Erälinna

Syyhyepidemia vanhusten hoitolaitoksessa

Useista maista on viime vuosina raportoitu laitoshoidossa olevien vanhusten ja hoitohenkilökunnan syyhyepidemioita. Laitospotilailla syyhytartunta on päässyt leviämään, kun diagnoosi on viivästynyt. Syynä on usein ollut epätyypillinen taudinkuva. Tässä artikkelissa kuvataan helsinkiläisessä pitkäaikaishoitolaitoksessa esiintynyt syyhyepidemia ja esitellään toimintaohjeet syyhytapausten varalta.

Outi Lyytikäinen, Sirkka-Liisa Valle, Timo Rostila, Raija Mansner, Outi Karppinen, Marika Seger, Timo Reunala

Plasman folaatti- ja homokysteiinipitoisuudet sekä folaattien saanti suomalaisilla aikuisilla

Suomalaisen väestön FINRISKI 97 -tutkimuksen aineiston otoksesta selvitetty plasman folaattipitoisuus ylitti viitearvojen alarajan 99 %:lla. Lievää hyperhomokysteinemiaa oli 11 %:lla. Folaatin saanti ravinnosta oli miehillä suurempi kuin naisilla, mutta kun saanti suhteutettiin energian saantiin, oli tilanne päinvastainen. Tärkeimmät folaattien lähteet olivat kasvikset, hedelmät, ruisvalmisteet ja peruna. Foolihappoa sisältäviä erityisvalmisteita käytti säännöllisesti 15 % tutkituista. Suomalaisten, etenkin nuorten naisten folaattitaso oli hyvä, vaikka folaattien laskennallinen saanti ei keskimäärin yltänytkään suositusarvoon.

Georg Alfthan, Maarit Laurinen, Liisa Valsta, Tomi Pastinen, Antti Aro

Osteoporoosi terveyskeskuksen rannemurtumapotilailla

Osteoporoosi jää edelleenkin diagnosoimatta yllättävän usein. Rannemurtuman vuonna 2000 saaneille yli 20-vuotiaille Raision terveyskeskuksen potilaille tehdyissä luuntiheyden mittauksissa osteoporoosi todettiin 32 %:lla ja lisäksi pienentynyt luuntiheys 54 %:lla. Potilaista 87 %:lla oli osteoporoottinen tai osteopeeninen luuntiheyslöydös joko reisiluun kaulassa tai lannerangan alueella. Tämä selvitys tukee suositusta, jonka mukaan uusien murtumien ehkäisemiseksi kaikki aikuiset murtumapotilaat tulee ohjata selvitykseen osteoporoosin löytämiseksi ja hoidon aloittamiseksi.

Marjo Lehtonen-Veromaa, Timo Möttönen

Työperäiset HIV-altistustilanteet Helsingin seudulla vuonna 2000

HIV-infektio on Suomessakin yleistynyt piikkihuumeita käyttävien parissa, ja samalla myös työperäisten verialtistustilanteiden määrä on lisääntynyt. Vuonna 2000 kävi HUS:n Meilahden ja Auroran sairaaloissa 35 henkilöä mahdollisen HIV-positiivisen verialtistustilanteen takia. Heistä 15 oli terveydenhuollossa työskenteleviä, 9 poliisia, 6vartijaa ja 5 muissa ammateissa toimivia. Ehkäisevä HIV-lääkitys aloitettiin 20 altistuneelle. Varmoja C-hepatiittialtistuksia oli 11 ja B-hepatiittialtistuksia 3. Yhtään työperäistä virustartuntaa ei seurannassa todettu. Verialtistustilanteiden ehkäisy, viiveetön HIV-profylaksin aloitus ja riskiammateissa toimivien B-hepatiittirokotussuoja ovat työperäisten tartuntojen torjunnan kulmakiviä.

Veli-Jukka Anttila, Matti Ristola, Jukka Suni

Laskimoperäisen säärihaavan hoito keinoihosiirteellä

Huolellisesta turvotuksen poistohoidosta huolimatta ei kaikissa laskimoperäisissä haavoissa saavuteta riittävää spontaania umpeenkasvua. Tällöin voi harkita ihonsiirtoa, tai uudempana vaihtoehtona keinoihosiirrettä, joka sisältää ihmisperäisiä keratinosyyttejä ja fibroblasteja kollageeniverkossa. Siirto tehdään polikliinisesti, mikä tekee siitä kustannuksiltaan vertailukelpoisen. Esitämme kokemuksemme keinoihosiirteen käytöstä yhdentoista säärihaavapotilaan hoidossa.

Kaija Lammintausta, Susanna Viitala, Anna-Liisa Vuori, Christer Jansén

Psykososiaalinen työympäristö ja sisäilmaongelmat Kokemuksia sisäilmastokyselyn käytöstä

Analyysi Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyn psykososiaalista työympäristöä koskevan kysymyssarjan tuloksista vuosina 1996-99 toteutetuissa kyselytutkimuksissa vahvistaa käsitystä psykososiaalisen työympäristön merkityksestä toimistotyöpaikkojen sisäilmaongelmissa. Työn vähäinen mielenkiintoisuus, liian suuri työkuorma ja vähäiseksi koetut vaikutusmahdollisuudet ovat yhteydessä olosuhdevalituksiin ja useimpiin työpaikan sisäilmaan liitettyihin oireisiin.

Marjaana Lahtinen, Carita Sundman-Digert, Kari Reijula

Elämäntapamuutokset tehokkaita tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Diabetes Prevention Study, DPS

Tyypin 2 eli aikuistyypin diabetes on yksilölle vakava sairaus, joka aiheuttaa valtavia kustannuksia yhteiskunnalle. Diabetekseen sairastuvien määrän arvioidaan lisääntyvän huomattavasti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Suomalainen aikuistyypin diabeteksen ehkäisytutkimus osoitti, että tautia voidaan ehkäistä tai sen puhkeamista siirtää elämäntapamuutoksilla. Jo kohtuullisista, pysyvistä muutoksista on merkittävää terveydellistä hyötyä. Riskiyksilöiden löytäminen sekä yksilölliseen ja tehokkaaseen ruokavalio- ja liikuntaohjaukseen ohjaaminen ajoissa on kannattavaa. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy on yksi valtakunnallisen ehkäisyn- ja hoidon kehittämisohjelman (DEHKO) lähivuosien painopisteitä.

Timo T. Valle, Jaana Lindström, Johan G. Eriksson, Helena Hämäläinen, Pirjo Ilanne-Parikka, Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi, Anne Louheranta, Mauri Laakso, Vesa Martikkala, Merja Rastas, Virpi Salminen, Sirkka Aunola, Martti Hakumäki, Marjo Mannelin, Jouko Sundvall, Matti Uusitupa, Jaakko Tuomilehto

Sisäilmaongelmien tutkiminen työpaikoilla kyselyn avulla

Työterveyslaitoksen Sisäilmastokyselyyn vuosina 1996-99 vastanneiden toimistotyöpaikkojen työntekijöiden sisäilmaan liittyvät valitukset olosuhteista ja oireista koottiin yhteen. Kyselyyn vastasi yhteensä 11 154 työntekijää 122 työpaikalta. Tavallisimpia ongelmia vastauksien mukaan olivat kuiva tai tunkkainen ilma, sisäympäristön pöly tai lika ja veto. Yleisimmät työhön liittyvät oireet olivat nenän ärsytys, tukkoisuus tai vuoto, silmien kutina, kirvely tai ärsytys ja väsymys. Naiset ilmoittivat olosuhdehaitoista ja työhön liittyvistä oireista useammin kuin miehet. Allergisilla henkilöillä ja tupakoitsijoilla oli useammin olosuhdehaittoja ja työhön liittyviä oireita kuin ei-allergisilla ja tupakoimattomilla.

Carita Sundman-Digert, Kari Reijula

Lasten sydänäänten kuuntelu videokonsultaatiotilanteessa

Telelääketiede tekee tuloaan, ja videoneuvotteluja sekä sitä kautta luotuja potilaskontakteja on kokeiltu. Kuvat, tekstit ja keskustelut siirtyvät sähköisesti, mikseivät myös kuuntelulöydökset? Työryhmä testasi elektronista tallentavaa steoskooppia sekä siihen liitettyä äänianalyysiohjelmaa videokonsultaatiossa ja totesi menetelmän käyttökelpoiseksi.

Anna-Leena Noponen, Anna Angerla, Sakari Lukkarinen, Kari Sikiö, Raimo Sepponen

Kaihileikkaukseen tulevien potilaiden näöntarkkuuden muuttuminen kahden vuosikymmenen aikana

Kaihileikkauspotilaiden preoperatiivisen näöntarkkuuden muutosta leikkausmäärien lisääntyessä tutkittiin Vaasan keskussairaalassa ja Selkämeren sairaalassa vuosina 1982, 1985, 1990, 1995 ja 2000 leikatuista potilaista. Kyseisenä ajanjaksona kaihileikkaustekniikka muuttui intrakapsulaarisesta ekstrakapsulaariseksi ja edelleen fakotekniikaksi, ja hoitojakso muuttui runsaan viikon vuodeosastohoidosta pääosin päiväkirurgiseksi. Kaihin takia vaikeasti näkövammaisten osuus leikkaukseen tulevista väheni seuranta-aikana 16 %:sta 3 %:iin ja lievemmin näkövammaisten osuus 32%:sta 11 %:iin. Kaihileikkausinsidenssin noustua yhdellä leikkauksella/1 000 asukasta nousi leikattavan silmän näöntarkkuuden keskiarvo 1,3 log-rivillä ja paremman silmän näöntarkkuus vastaavasti 0,4 log-rivillä.

Jaakko Leinonen, Leila Laatikainen

Teleneuroradiologian vaikuttavuus

Reaaliaikainen telekonsultaatiomahdollisuus lisää varmuutta potilaan tilan ja asianmukaisen hoitopaikan arvioimisessa varsinkin kiireellistä hoitoa vaativissa tapauksissa. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa on saatu myönteisiä kokemuksia teleneuroradiologisesta etäkonsultaatiosta. Konsultaatiopalvelulla on voitu ennakoida leikkaustarvetta ja välttää tarpeettomia potilaskuljetuksia. Konsultaatiotarve on toistaiseksi ollut vähäistä, mutta sen merkitys korostuu erityisesti päivystysaikana hoidettavien kohdalla.

Marianne Maass, Juha Sjövall, Esa Kotilainen, Pirkko Sonninen, Martti Kormano

Miehet ja naiset toipuvat vakavasta masennustilasta yhtä hyvin

Miesten ja naisten toipumista vakavasta masennustilasta avohoidossa selvitettiin kahden vuoden seurannan ajan. Potilailla oli runsaasti oheissairauksia, mutta sukupuolten kesken ei ollut tässä suhteessa eroja. Potilaan ja tutkijan arvioima masentuneisuus väheni tilastollisesti merkitsevästi ja samansuuntaisesti. Toipuminen oli nopeinta ensimmäisen puolen vuoden aikana. Seurannan päättyessä enää vain noin kolmanneksella diagnosoitiin vakava masennustila. Masennustilaa sairastavat mies- ja naispotilaat toipuivat avohoidossa yhtä hyvin, joten hoitoa ei tarvitse suunnitella lähtökohtaisesti sukupuolen perusteella.

Heimo Viinamäki, Antti Tanskanen, Kaisa Haatainen, Kirsi Honkalampi, Risto Antikainen, Heli Koivumaa-Honkanen, Jukka Hintikka

Sosioekonomisen aseman yhteys aivoinfarktiin ja aivoverenvuotoon suomalaisessa aikuisväestössä

Huonoon sosioekonomiseen asemaan liittyy lisääntynyt sairastuvuus ja kuolleisuus aivohalvaukseen. FINMONICA-aivohalvausrekisterin tietojen perusteella vuosina 1983-92 aikuisväestön ikävakioitu aivoinfarktin ilmaantuvuus oli alimmissa sosioekonomisissa ryhmissä lähes kaksinkertainen verrattuna ylimpiin sosioekonomisiin ryhmiin. Myös kuolleisuus aivoinfarktiin väheni pienituloisista keskituloisiin ja siitä edelleen suurituloisiin siirryttäessä. Aivoverenvuodon ikävakioidussa ilmaantuvuudessa ja kuolleisuudessa erot olivat samansuuntaiset ja yhtä selvät. Korkeampi sosioekonominen taso merkitsi myös laadukkaampia tutkimuksia ja lyhyempää hoitoaikaa sairaalassa.

Juhani Sivenius, Dimitrije Jakovljevic, Jaakko Tuomilehto, Cinzia Sarti, Jorma Torppa, Markku Mähönen, Pirjo Immonen-Räihä, Esko Kaarsalo, Kari Kuulasmaa, Kari Alhainen, Aapo Lehtonen, Minna Kaarisalo, Veikko Salomaa

Meluherkkyys tulisi ottaa huomioon meluntorjunnassa

Melu on tyypillinen ympäristön stressitekijä, jolla on selviä terveysvaikutuksia. Meluherkkyys lisää melun häiritsevyyttä ja se oli tässä tutkimuksessa merkittävä tekijä melun raportoinnissa. Yksilöt, jotka ovat erityisen herkkiä melulle, ovat myös muita alttiimpia melun vaikutuksille. Melun häiritsevyyden ja meluherkkyyden on todettu ennakoivan melun terveysvaikutuksia, kuten verenpainetta, paremmin kuin itse melutaso. Melualtistuksen, melun häiritsevyyden ja meluherkkyyden tutkiminen kyselyin voi täydentää melukartoituksia meluntorjuntaa suunniteltaessa.

Marja Heinonen-Guzejev, Heikki S. Vuorinen, Jaakko Kaprio, Markku Koskenvuo, Kauko Heikkilä, Helena Mussalo-Rauhamaa