Tukea huumeidenkäyttäjän perheelle

Kun vanhempi lääkärin vastaanotolla kertoo lapsen huumeiden käytöstä, olisi tärkeää että lääkäri ymmärtäisi miten vakavasta ongelmasta on kysymys. Perheen tukemiseksi Irti Huumeista ry on avannut Perhetyön keskuksen, jossa kaksi koulutettua työntekijää tarjoaa maksutonta keskusteluapua ja tukea kriisissä.

Tupakkalakiin tiukennuksia Kevytsavuke-nimitys kiellettiin

Suomen tupakkalakia muutettiin kesäkuussa EU:n tupakkatuotedirektiivin täytäntöön panemiseksi.

Anne Ernsten

Pyörtyneen ennuste

Tajuttomuuskohtaus on kuin hetkellinen kuolema. Siksi se herättääkin aina kysymyksen: entä seuraavalla kerralla, herääkö potilas? Pulma on varsin tavallinen: joka kolmaskymmenes sairaalan päivystyskäynti johtuu pyörtymisestä, ja vuosittain miltei yksi sadasta pyörtyy elämänsä ensimmäisen kerran (NEJM 2002;347: 878-85). Kuten odottaa saattaa, potilaan kohtalo riippuu pyörtymisen syystä. Tajunnanmenetys johtuu lopulta joko aivokuoren verenvirtauksen pysähtymisestä yli 8-10 sekunniksi tai aivojen sähkötoiminnan häiriytymisestä. Käytännössä pyörtymisen syyt voidaan jaotella neljään ryhmään: sydänperäisiin, neurologisiin, vasovagaalisiin ja tuntemattomiin. Syy selviää päivystyskäynnillä vain vajaalla puolella potilaista.

Pekka Leinonen

Aivohalvauspotilaiden liuotushoito vaatii koko hoitomallin muuttamista

EU:n viranomaisten päätös hyväksyä liuotushoito muuttaa aivoinfarktipotilaiden hoitokäytännön Euroopassa täysin, toteaa 6. EUSI Stroke Summer Schoolissa Helsingissä aivoinfarktista luennoinut professori Werner Hacke. Hacke on saksalaisen Heidelbergin yliopiston neurologian professori ja neurologian klinikan ylilääkäri ja kuuluisa akuutin aivoinfarktin liuotushoitotutkimuksistaan.

Markku Kaste

Orion Pharman Turun tutkimuskeskukselle lisätilaa

Turun tutkimuskeskuksen laajennus vihittiin käyttöön syyskuun puolessa välissä.

Terveydenhuollon asiakasmaksusäännökset tätä vuosituhatta vastaavalle tasolle? (pääkirjoitus SLL 39

Lääninhallitus katsoi, että kyseessä on asiakasmaksusäännösten vastainen menettely ja edellytti kuntien luopuvan siitä välittömästi. Kunnan ainoa laillinen menettely yksityisten palvelujentuottajien suhteen on se, että kunta ”väliostaa” ostopalveluna yksityisen yrityksen tuottaman hoidon asukkaalleen, joka maksaa siitä vain ja korkeintaan maksuasetuksen mukaisen korvauksen.

Pyörtyneen ennuste

Sydänperäisestä syystä pyörtyneet ovat suuressa vaarassa, sillä yli 10 % heistä kuolee seuraavan puolen vuoden aikana. Tajunnanmenetys aiheutuu rytmihäiriöstä. Taustalla on tavallisesti sydänvika, joka tajuttomuuskohtauksen aiheuttaessaan edellyttää sairaalatutkimuksia (NEJM 2002;347: 931–3). Sydäninfarktin, sepelvaltimotaudin ja vasemman kammion toiminnanvajauksen diagnostiikka on keskeistä. Keuhkoembolia tulee sulkea pois jo päivystyksessä. Kardiomyopatia, tri- ja bifaskikulaariset johtumishäiriöt, pitkä QT-aika sekä oikean kammion dysplasia (T-inversiot V1-3 vinkkinä) olisi muistettava – samoin iatrogeeniset syyt (mm. liiallinen diureetti- tai vasodilatoiva lääkitys). Vaarallinen rytmihäiriö saattaa jäädä kiinni EKG:n pitkäaikaisnauhoituksessa, mutta tämä ei tietenkään sulje niitä pois.

Markku Kojo aloitti neuvottelupäällikkönä

Lakimies Markku Kojo, 44, on aloittanut Lääkäriliiton uutena neuvottelupäällikkönä syyskuun puolivälissä. Tehtävää aiemmin hoitanut Matti Koivistoinen jää eläkkeelle lokakuun puolivälissä. Kojo tuli Lääkäriliittoon Akavasta, jossa hän toimi erityisesti eläkeasioita hoitavana lakimiehenä.

Eläketurva vuoden 2005 alusta

Muutoksia on tulossa lakisääteiseen eläkeikään, eläkkeen karttumasäännöksiin sekä työansioiden että eläkkeeseen hyväksyttävien muiden kuin varsinaisen työssäoloajan ansioiden osalta, maksussa olevien eläkkeiden indeksikorotuksiin ja eläkkeeseen laskettavien ansioiden ostovoiman säilymiseen ansaintahetkestä eläkkeellesiirtymiseen. Palkansaajan työeläkemaksussa tapahtuu muutos karttumaprosentin muuttuessa 53 ikävuoden täyttämisen jälkeen.

Nuoruuden lähde (pääkirjoitus SLL 39/2002)

Eläinkokeista on saatu jo rohkaisevia tuloksia (3,4,6). Kun rotille annettiin 2DG:a, niiden paastoverensokeritaso laski, veren insuliinipitoisuus pieneni huomattavasti ja rotat laihtuivat huolimatta siitä, ettei niiden ruokahalu muuttunut ja ravinnonotto pysyi jokseenkin ennallaan. Glukoosijohdannainen myös suojaa jyrsijöiden hermostoa myrkkyvaikutuksilta. Valitettavasti 2DG:sta ei kuitenkaan liene lääkkeeksi. Tutkimuksissa nimittäin on paljastunut, että sen terapeuttinen leveys on sangen kapea: osa eläimistä saa siitä vaikeita haittoja käytön pitkittyessä tai annoksen kasvaessa hiukankaan tavanomaista suuremmaksi. Siksi kehitys vie nyt kohti turvallisempia 2DG-analogeja (3). Näistä jodoasetaatti on ainakin hermostoa suojaava. Diabeteslääkkeinä käytetyt insuliiniherkisteet ovat myös ehdokkaina; hypoglykemia saattaa kuitenkin nousta niiden kompastuskiveksi. Kiinnostavia ovat myös yhdisteet, jotka tehostavat rasvan käyttöä energianlähteenä. Tuolloin glukoosia poltettaisiin vähemmän, ja tila vastaisi paastoa. Antioksidantit liittyvät kiinteästi glukoosin ja rasvojen aineenvaihduntaan ja suojaavat teoriassa hapettumishaitoilta; kliinisten antioksidanttitutkimusten tulokset ovat kuitenkin jääneet laihoiksi (1). Ihmisen maksimaalinen elinikä ei pitene pelkästään sairauksia voittamalla. On arvioitu, että vaikka kaikki ikääntymiseen liittyvät kuolinsyyt saataisiin poistetuksi, ihmisen elämä venyisi vain 15 vuotta (1). Niinpä seuraavan sadan vuoden aikana odotettavissa oleva elinikä tulee jäämään alle 90 vuoteen, jollei vanhenemisen perusilmiöihin opita puuttumaan. Nykykeinoin pystytään ensisijaisesti vähentämään sairauksien vaaratekijöitä (mm. tupakka, alkoholi, lihavuus) tai kohentamaan sairauden vastustuskykyä (mm. ravinto ja liikunta) (7). Mutta – toisin kuin Seneca aikoinaan esitti – vanhuus ei ole parantumaton sairaus. Tuoreen selonteon (1) mukaan vanhenemisen perustutkimuksen tulisi saada sijansa mm. geeniteknologian ja kantasolututkimuksen hankkeissa. Vain uusimman tiedon ja tekniikan avulla ihmisen elinikää pystytään merkittävästi pidentämään. Toisaalta eliniän geneettisen peukaloinnin pelätään sysäävän evoluution sivuraiteelle: valintapaineessa haitallisia mutaatioita ja vaarallisia sairauksia saattaa alkaa esiintyä aiempaa enemmän nuoremmilla (8).

Suomi esitti kantansa EY-tuomioistuimessa: Kotivaltion kustannuksella ulkomaille hoitoon hakeutuva tarvitsee ennakkoluvan

Suomi katsoo, että muista EU-maista kotivaltion kustannuksella hoitoa hakevilta potilailta on voitava edellyttää ennakkolupaa hoitoon hakeutumiseen. Hoidon tarpeellisuutta arvioitaessa on otettava huomioon potilaan terveydentila mutta myös suhteutettava hoidon kiireellisyys muiden potilaan kotimaassa hoitoa jonottavien potilaiden tilanteeseen.

Suvi Sariola

Tutkimus-EVOa siirrettiin koulutukseen

Valtion ensi vuoden talousarvioesitys toteuttaa kansallisen terveysprojektin suunnitelman, jonka mukaan tutkimustoimintaan tarkoitettua EVO-rahaa siirretään koulutus-EVOon. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan tutkimusrahaa siirretään koulutukseen kahdeksan miljoonaa euroa.

Insuliinipistokset historiaan?

Insuliinin pistämisen pelko vaikeuttaa diabeteksen hyvän hoitotasapainon saavuttamista joillakin tyypin 2 diabetespotilailla ja joskus myös kipuherkillä tyypin 1 potilailla, etenkin lapsilla. Muita tapoja saada insuliini verenkiertoon on sen vuoksi pyritty aktiivisesti kehittämään. Syyskuisessa Euroopan diabetestutkimusyhdistyksen kokouksessa esiteltiin kaksi keinoa: suun ja nielun limakalvolta imeytyvä insuliini sekä keuhkoihin inhaloitava insuliini. Kumpikin antotapa toimi; insuliini imeytyi nopeasti ja tehokkaasti. Suun kautta annettava insuliini on aerosolimuodossa ja annetaan erityisellä laitteella, joka ampuu insuliinipisarat suun limakalvon alle. Sieltä insuliinimolekyylit imeytyvät verenkiertoon kymmenessä minuutissa. Näin ruokailun aiheuttama verensokerin nousu pystyttiin hoitamaan yhtä hyvin kuin insuliinipistoksilla sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetespotilailla. Haittavaikutuksia ei ollut, ja menetelmää käyttäneet potilaat ja lääkärit pitivät sitä erittäin käyttökelpoisena. Inhaloitava insuliini puolestaan on kuivajauhetta, joka vedetään keuhkoihin astmalääkkeiden tapaan. Kun tyypin 1 diabeetikoilla verrattiin pitkävaikutteiseen perusinsuliinipistokseen yhdistettyä inhaloitavaa ateriainsuliinia perinteiseen 2-3-pistoshoitoon, tulokset olivat lupaavia: HbA1c-arvo pieneni puolen vuoden aikana saman verran molemmissa ryhmissä. Aluksi uusi hoitomuoto aiheutti yskää, muita oleellisia eroja haittavaikutuksissa ei ollut. Tyypin 2 diabetespotilailla taas inhaloitava ateriainsuliini kohensi merkitsevästi hoitotasapainoa. Heidän keuhkofunktionsa ei muuttunut kolmen kuukauden hoidon aikana, mutta insuliinivasta-aineita ilmeisesti kehittyi. Tätä nykyä insuliinin monipistoshoito on fysiologisin tapa korjata diabeettinen aineenvaihdunnan häiriö.

Pekka Leinonen

Päihdepalveluissa kehitettävä saatavuutta ja asiakaslähtöisyyttä

Päihdepalvelujen saatavuutta on parannettava tarvetta vastaavaksi. Palveluihin pääsyn tulee olla esteetöntä ja työskentelyn asiakaslähtöistä. Päihdehaittojen ehkäisytyö on ulotettava kunnissa kaikkeen toimintaan. Näin todetaan sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä Kuntaliiton kanssa valmistelemissa päihdepalvelujen laatusuosituksissa, jotka julkistettiin Päihdepäivillä Helsingissä.

Marianne Jansson

Selvitysryhmä arvioimaan Helsingin ja HUS:n tilannetta

Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki ja HUS asettavat yhdessä kolmihenkisen selvitysryhmän arvioimaan pikaisesti Helsingin ja HUS:n nykytilannetta.

Suvi Sariola

Kunnalliseen hammashoitoon pääsy vaihtelee jatkossakin

Joulukuun alussa hammashoidon uudistus tuo koko väestön tuetun hammashuollon piiriin. Terveyskeskusten hammaslääkäripalveluihin eivät kaikki silti pääse. Koska kuntien hammashoitohenkilöstön määrään ei ole odotettavissa merkittäviä lisäyksiä, käytännössä uusia potilasryhmiä ei juurikaan voida ottaa terveyskeskusten hoitoon.

Kuntakohtaisen jonon laillisuus (pääkirjoitus SLL 38/2002)

Tähän saakka on Suomen sairaaloissa toimittu siten, että kun lääkärin kirjoittama lähete on tullut perille erikoissairaanhoitoon, vastaanottavan sairaalan ylilääkäri on lääketieteellisen arvionsa perusteella päättänyt potilaan hoitoon ottamisesta ja sen kiireellisyydestä. Kiireetöntä hoitoa tarvitsevat potilaat on tarvittaessa asetettu jonoon, josta heidät on kutsuttu hoitoon jonoon asettamisjärjestyksessä. Jos potilaan tilanne on jonotusaikana huonontunut, hoitoon ottamista on kiirehditty.

Päättely ei voi korvata kokeellista tutkimusta lääkehoidoissa (pääkirjoitus SLL 38/2002)

WHI-tutkimuksen merkitystä suomalaiselle naiselle on kyseenalaistettu, koska käytetty estrogeenivalmiste on eri kuin Suomessa tavallisimmin käytetty estradioli. WHI-tutkimuksen progestiini on Suomessa yleisessä käytössä. Mutta Suomessa käytettävillä valmisteilla ei ole vastaavia tutkimuksia tehty eikä tekeillä, joten hyödyt sairauksien ehkäisyssä ovat uskon varassa. Lisäksi suuri osa tutkimuksista, joihin on vedottu hormonihoitojen hyödyistä keskusteltaessa, on tällä amerikkalaisella estrogeenilla tehtyjä.

Tutkimus-EVOa siirretään koulutukseen

Valtion ensi vuoden talousarvioesitys toteuttaa kansallisen terveysprojektin suunnitelman, jonka mukaan tutkimustoimintaan tarkoitettua EVO-rahaa siirretään koulutus-EVOon. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan tutkimusrahaa siirretään koulutukseen kahdeksan miljoonaa euroa. Samansuuruinen siirto tehdään myös kahtena seuraavana vuonna. Kansallinen terveysprojekti perusteli suositustaan vaikealla lääkäripulalla. Muutoksen arvioitiin lisäävän palvelujärjestelmässä työskentelevien määrää 50–100:lla.

Insuliinipistokset historiaan?

Syyskuisessa Euroopan diabetestutkimusyhdistyksen kokouksessa esiteltiin kaksi keinoa: suun ja nielun limakalvolta imeytyvä insuliini sekä keuhkoihin inhaloitava insuliini. Kumpikin antotapa toimi; insuliini imeytyi nopeasti ja tehokkaasti. Suun kautta annettava insuliini on aerosolimuodossa ja annetaan erityisellä laitteella, joka ampuu insuliinipisarat suun limakalvon alle. Sieltä insuliinimolekyylit imeytyvät verenkiertoon kymmenessä minuutissa. Näin ruokailun aiheuttama verensokerin nousu pystyttiin hoitamaan yhtä hyvin kuin insuliinipistoksilla sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetespotilailla. Haittavaikutuksia ei ollut, ja menetelmää käyttäneet potilaat ja lääkärit pitivät sitä erittäin käyttökelpoisena. Inhaloitava insuliini puolestaan on kuivajauhetta, joka vedetään keuhkoihin astmalääkkeiden tapaan. Kun tyypin 1 diabeetikoilla verrattiin pitkävaikutteiseen perusinsuliinipistokseen yhdistettyä inhaloitavaa ateriainsuliinia perinteiseen 2–3-pistoshoitoon, tulokset olivat lupaavia: HbA1c-arvo pieneni puolen vuoden aikana saman verran molemmissa ryhmissä. Aluksi uusi hoitomuoto aiheutti yskää, muita oleellisia eroja haittavaikutuksissa ei ollut. Tyypin 2 diabetespotilailla taas inhaloitava ateriainsuliini kohensi merkitsevästi hoitotasapainoa. Heidän keuhkofunktionsa ei muuttunut kolmen kuukauden hoidon aikana, mutta insuliinivasta-aineita ilmeisesti kehittyi. Tätä nykyä insuliinin monipistoshoito on fysiologisin tapa korjata diabeettinen aineenvaihdunnan häiriö.