Ehkäisytablettien käyttö Suomessa 1990-luvulla

Aikuisväestössä ehkäisytablettien käyttö on lisääntynyt tasaisesti 1970-luvun lopulta viime vuosiin saakka. Yleisimmin tätä ehkäisymenetelmää käyttävät 20-24-vuotiaat. 1990-luvulla myös yli 40-vuotiaiden naisten ehkäisytablettien käyttö on yleistynyt. Nuorten keskuudessa sen sijaan ehkäisytablettien käyttö on ollut lievässä laskusuunnassa vuodesta 1991 lähtien. Lokakuun 1995 pillerikohu ei aiheuttanut dramaattisia muutoksia suomalaisnaisten ehkäisytablettien käytössä.

Elise Kosunen, Matti Rimpelä, Andres Vikat, Arja Rimpelä, Satu Helakorpi

Lonkan tekonivelleikkausten 12-vuotisseuranta

Pitkäaikaisseurantatulokset ovat tärkeä peruste kriittisille päätelmille lonkan tekonivelkirurgian suuntaviivoja luotaessa. Valittavana on pitkään kestäneitä proteeseja ja kun kokemukset monista uutuuksista ovat olleet pettäviä, nämä uutuudet on tuotava markkinoille kontrolloidusti. Sementtikiinnitteisten proteesien pitkäaikaistulokset olivat Invalidisäätiön ortopedisen sairaalan potilaista tehdyssä 12-vuotisseurantatutkimuksessa hyvät. On huomattava, että proteesin kestoajan määritykseen seurantamenetelmänä liittyy rajoituksensa eikä kestoaika yksistään mittaa tekonivelkirurgian tuloksia. Potilaiden toimintataso vaihteli nimittäin huomattavasti. Uusintaleikkausten pitkäaikaistulokset olivat huonompia kuin ensileikkausten.

Antti Alho, Jyri Lepistö, Pekka Ylinen, Timo Paavilainen

Vaikea ja syvä kehitysvammaisuus

Suomessa on noin 7 000 henkilöä, joiden älykkyysosamäärä on alle 35. Tutkimuksessa kuvataan Pääjärven kuntayhtymän vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten ihmisten vammojen taustaa ja luonnetta sekä heidän elämänkaartaan. Lapsuusiän vaikeaan ja syvään kehitysvammaan liittyy usein monivammaisuus tai autismi. Aikuisiän vaikealle ja syvälle kehitysvammalle on tyypillistä hoitoresistentti epilepsia, kommunikaatiokyvyttömyys ja käytöshäiriöt. Nykytekniikoin tehdyillä kantaja- ja sikiöseulonnoilla olisi raskauden aikana voitu tunnistaa vain muutama prosentti vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisista lapsista. Aikuisaineistosta olisi voitu vastaavin tekniikoin tunnistaa peräti 30 %. Kuitenkin suurimmalla osalla heistä oli Downin oireyhtymä ja lapsuudessaan he olivat olleet lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia ja vasta keski-iässä he olivat taantuneet vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisiksi.

Maria Arvio

Nuorten mielialan mittaaminen

Raitasalon Suomen oloihin soveltamaa 13-osioista Beckin depressiokyselyä, Mielialakyselyä, kokeiltiin peruskoulun yläasteen oppilaille suunnatun Kouluterveyskyselyn yhteydessä. Kokemusten mukaan se näyttää hyvin toimivalta mittarilta nuoruusikäisen väestön mielialan mittaamiseen, ja se soveltunee apuvälineeksi nuoruusikäisten depressiivisten oireiden tunnistamiseen. Mielialakysely voisi tukea depressiivisyyden tunnistamista ja toimia samalla pohjana keskustelun avaamisessa mieliala-asioista kouluterveydenhuollon vastaanotoilla niiden nuorten kanssa, jotka saavat keskivaikeaan tai vakavaan masentuneisuuteen viittaavan pistemäärän.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen

Geenimonistusmenetelmä sukupuoliteitse tarttuvan klamydian osoittamisessa - vaativa laboratoriotutkimus

Geenimonistusmenetelmät ovat sukupuoliteitse tarttuvan klamydian osoittamisessa selvästi herkempiä kuin aiemmin käytössä olleet menetelmät, jotka ovatkin väistymässä uuden menetelmän tieltä. Polymeraasiketjureaktioon ja ligaasiketjureaktioon perustuvien menetelmien parempi herkkyys viljelyyn nähden todettiin myös kahden terveyskeskuksen 309 naispotilaasta tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittiin geenimonistusmenetelmillä ensivirtsanäyte ja kohdun kaulakanavanäyte ja jälkimmäisestä tehtiin myös viljely. Potilailla oli klamydiainfektioon viittaavia oireita tai epäily tartunnasta. Klamydiainfektion esiintyvyys aineistossa oli 6,8 %. Vääriä positiivisia tuloksia saadaan geenimonistusmenetelmillä kuitenkin varsin paljon - tässä tutkimuksessa 12 % kaikista positiivisista - ja nämä ovat vakava muistutus tutkimusten vaativuudesta.

Antti Nissinen, Ulla Larinkari, Pauli Vuorinen, Rafael Pasternack, Ari Miettinen

Kuka toipuu masennuksesta

Hoitamaton masennus heikentää elämänlaatua, työkykyä ja lisää kuolleisuutta. Suomessa on kuitenkin tutkittu vähän aikuisikäisten masennuksesta toipumista osana tavanomaista hoitokäytäntöä. Selvitimme puolen vuoden seurantatutkimuksessamme tekijöitä, jotka olivat yhteydessä masennuksesta toipumiseen. Toipuneiksi arvioitiin ne, joiden masennuspistemäärä oli seurantahetkellä alle 10 pistettä Beckin masennusasteikossa. Näin arvioituna reilu kolmannes erikoissairaanhoitoon ohjatuista masennuspotilaista toipui. Sosiodemografiset taustamuuttujat tai elintavat eivät olleet yhteydessä toipumiseen. Hoitoontulovaiheen tyytymättömyys elämään ja merkit tunne-elämän latteudesta heikensivät myöhempää toipumista. Lievemmin oireilevat toipuivat odotetusti paremmin. Masennuksen hoito on kliinisesti tuloksekasta, ja eri menetelmiä yhdistävä hoitomalli näyttää varsin toimivalta. Kunkin potilaan yksilölliseen hoitoon on kuitenkin aina kiinnitettävä erityistä huomiota.

Heimo Viinamäki, Antti Tanskanen, Jukka Hintikka, Pirjo Saarinen, Kirsi Honkalampi, Heli Koivumaa-Honkanen, Kaisa Haatainen, Johannes Lehtonen

Pysyvä, lapsesta keski-ikään kestävä lihavuus ennakoi metabolista oireyhtymää

Sekä lasten että aikuisten lihavuus on lisääntymässä hälyttävästi. Koska lihavuus ja etenkin keskivartalolihavuus ovat metabolisen oireyhtymän luonteenomaisia tunnusmerkkejä voi olettaa, että myös oireyhtymän vallitsevuus on kasvusuunnassa. On myös osoitettu, että lihavuus periytyy ja että lapsuudenaikaiseen lihavuuteen liittyy suurentunut vaara sairastua aikuisena diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että sekä lapsuudenaikainen lihominen että lapsuudesta alkanut, keski-ikään kestänyt lihavuus ovat yhteydessä aikuisiän metaboliseen oireyhtymään. Lapsuudessa lihavalla, mutta aikuisena normaalipainoisella henkilöllä oli kolminkertainen vaara saada metabolinen oireyhtymä aikuisena, mutta sekä lapsena että aikuisena lihavalla metabolisen oireyhtymän riski oli 56-kertainenen.

Mauno Vanhala, Pasi Vanhala

Hallux valgus - teoriaa ja tuloksia

Hallux valgus on yleinen vaiva länsimaissa. Tavallisin oireiden lähde on ensimmäisen jalkapöydänluun pään eli vaivaisenluun mediaalipuolella kengässä paineenalaiseksi joutuva pehmytkudos. Vuonna 1996 tehtiin hallux valguksen vuoksi Suomessa 3 800 leikkausta. Hallux valgus -leikkaustyyppejä on kirjallisuudessa kuvattu yli 130, mutta useimmiten käytetään muutamaa yleisintä leikkaustekniikkaa. Omassa aineistossamme on prospektiivinen 1-vuotisseuranta 92 Keller- ja chevron-leikkauksesta. Sekä subjektiiviset että objektiiviset tulokset paranivat kolmen kuukauden ja yhden vuoden välillä. Tulosten perusteella oireisen hallux valguksen leikkaushoidolla on saavutettavissa hyvä tai tyydyttävä tulos 90 %:lla potilaista.

Mikko J. Manninen, Jari Räsänen, Vesa Juutilainen, Eero Arajärvi

Lyhytaikaiset kuntoutushoitojaksot Kellokosken sairaalassa vuosina 1992-1996

Psykiatristen pitkäaikaispotilaiden siirtyminen avohoitoon on ollut kuluvan vuosikymmenen toimintalinjana Suomessa. Suurena haasteena tässä on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden toimintakyvyn heikkous ja yksinäisyys. Avohoidon voimavarat eivät aina ole riittäneet, ja niinpä potilaita on hakeutunut yhä uudestaan takaisin sairaalahoitoon. Kellokosken sairaalassa on tarkasteltu, miten suunnitelmallisilla lyhytaikaisilla kuntoutushoitojaksoilla on voitu tukea potilaiden selviytymistä kotona ja avohoidossa. Kuntoutushoitojaksoilla olleista potilaista yli puolella sairaalahoitopäivien määrä väheni. Lisäksi sosiaalinen selviytyminen parani suurimmalla osalla potilaista, varsinkin niillä, jotka pysyivät sovitussa kuntoutushoitojakso-ohjelmassa.

Seija Krudup, Tiina Keldrima

Sydämen vajaatoiminta aorttaläpän ahtaumapotilailla

Jos aorttaläpän ahtaumapotilaalle ehtii tulla sydämen vajaatoiminta ennen leikkausta, leikkauksen jälkeinen ennuste huononee. KYS:n yliopistosairaalapiiristä ahtautuneen aorttaläpän leikkausarvioon vuosina 1993 ja 1994 tulleista potilaista 28 %:lle oli kehittynyt sydämen vajaatoiminta. Lähes joka viidennen aorttaläpän ahtaumasta kärsivän potilaan sydän oli tullut vajaatoimintaiseksi, ennen kuin läppävika oli diagnosoitu. Muita herkemmin vajaatoimintaa ilmeni iäkkäillä miespotilailla, joilla ei ollut angina pectorista varoittavana oireena.

Aarno Dietz, Raimo Kettunen, Leo Niskanen, Jouko Remes, Mikko Hippeläinen

Mielialan ja toimintakyvyn vaihtelu nuoruusiässä Uusi arviointimenetelmä

Nuoruusiän kehityksessä muotoutuu lopullisesti aikuisiän psykososiaalisen hyvinvoinnin perusta. Yksi nuoruusiän erityispiirteistä on mielialan ja toimintakyvyn ajoittainen vaihtelu. Mielialan arviointiin käytetään yleisesti depressiomittareita. Toimintakyvyn ja mielialan vaihtelun arviointiin ei ole ollut menetelmiä. TAYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikassa on kehitetty itsearviointiasteikko, jota on käytetty koululaisten ja nuorisopsykiatrian potilaiden vertailututkimuksessa. Tulosten perusteella potilaitten vastaukset poikkeavat erittäin selvästi koululaisten vastauksista. Potilaat arvioivat mielialansa vaihtelut kielteisiksi, koululaisilla painottuvat myönteiset vaihtelut ja toimintakykyisyyden kokemukset. Osa koululaisista vastasi kuitenkin potilaille ominaisella tavalla, ja tämän oletetun riskiryhmän jatkotutkimukset ovat tarpeen. Arviointimenetelmä soveltuu sekä kliiniseen työhön että seulontatyyppiseen käyttöön.

Marjatta Kiuttu, Pekka Laippala, Päivi Rantanen

Nuorten seksuaalikäyttäytyminen Suomessa 1996-1997

Nuorten seksuaalikäyttäytymistä kartoittava tutkimus perustuu Kouluterveyskyselyyn, jonka aineisto kerättiin vuosina 1996 ja 1997. Mukana oli lähes 70 000 peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista sekä noin 18 000 lukion toisen vuoden opiskelijaa eri puolilta maata. Nuorten seksuaalikäyttäytyminen ei ole merkittävästi muuttunut 1990-luvun aikana. Alueelliset erot sukupuoliyhdynnät aloittaneiden osuuksissa olivat verraten pieniä, sen sijaan ehkäisymenetelmien käytössä oli suurempaa vaihtelua. Tytöt olivat käyttäneet yleisimmin jotain ehkäisymenetelmää viime yhdynnässään alueilla, joilla raskauden keskeytyksiäkin tehdään vähiten.

Elise Kosunen, Matti Rimpelä, Arja Liinamo, Jukka Jokela, Andres Vikat, Arja Rimpelä

Lasten hypertyreoosin hoitokäytäntö TAYS:n lastentautien klinikassa 1980-1997

Hypertyreoosi on lapsilla ja vielä nuoruusiässäkin harvinainen sairaus. TAYS:n lastentautien klinikassa oli vuosina 1980-97 nuoruusiän hypertyreoosin takia hoidossa ja seurannassa yhteensä 23 potilasta. Hoitolinja on perinteinen: kaikkien potilaiden hoitona oli ensin tyreostaattinen lääke, tavallisimmin karbimatsoli. Radiojodia tai leikkaushoitoa käytettiin hypertyreoosin uusiutuessa tai lääkehoidon epäonnistuttua hoitomyöntyvyysongelmien vuoksi. Tuoreiden tutkimusten valossa myös lasten hypertyreoosin hoidossa voitaisiin ehkä käyttää aktiivisemmin radiojodia, jolla hoitotulos saavutetaan nopeammin kuin perinteisellä lääkityksellä. Hypertyreoosin uusiutuminen on varsin tavallista, samoin hoidon jälkeinen hypotyreoosi, joten tarkka jatkoseuranta on tarpeen.

Marja-Terttu Saha, Hanna-Liisa Lenko

Tupakoinnin lopettaminen Suomessa

Tiedetään, että tupakoinnin lopettaminen vähentää tautiriskiä tehokkaasti, vieläpä varsin myöhäisellä iällä. Tupakoinnin lopettaneen henkilön sepelvaltimo-tautikuoleman riski pienenee ja se on varsin nopeasti lähellä sellaista tasoa, joka on ei-tupakoivalla ihmisellä. Syöpäriskin pieneneminen sen sijaan vaatii pidemmän ajan.

Pekka Puska, Satu Helakorpi, Tellervo Korhonen, Antti Uutela

Aivohalvausten ilmaantuvuuden ja aivohalvauskuolleisuuden muutokset kymmenen vuoden aikana FINMONICA-tutkimuksessa

Suomessa perustettiin 1980-luvun alussa väestöpohjainen aivohalvausrekisteri kolmelle alueelle, Pohjois-Karjalan lääniin, Kuopion lääniin sekä Turun ja Loimaan alueelle. Kymmenen vuoden seurantajakson aikana selvitettiin näiden alueiden 25-74-vuotiaan väestön aivohalvausten ilmaantuvuus, kohtaustaajuus ja aivohalvauksen aiheuttama kuolleisuus. Kymmenen vuoden aikana tapauksia rekisteröitiin 11 392 ja niistä 78 % oli ensimmäisiä aivohalvauksia. Aivohalvausten ilmaantuvuus pieneni merkitsevästi koko aineistossa, miehillä 1,7 % ja naisilla 2,2 % vuotta kohti. Kuolleisuus aivohalvaukseen väheni samoin, miehillä 5,2 % ja naisilla 4,7 % vuotta kohti. Myös kohtaustaajuus pieneni merkitsevästi sekä miehillä että naisilla. Ilmaantuvuuden suhde kuolleisuuteen suureni selvästi seuranta-aikana, mikä tarkoittaa sitä, että kuolleisuus on pienentynyt jyrkemmin kuin ilmaantuvuus.

Juhani Sivenius, Cinzia Sarti, Pirjo Immonen-Räihä, Esko Kaarsalo, Kari Kuulasmaa, Markku Mähönen, Erkki V. Narva, Veikko Salomaa, Kalervo Salmi, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto

Aivosähkökäyrän seurantaan perustuva laite anestesian riittävyyden arvioinnissa

Leikkauspotilaan verenkierron, hengityksen, hapetuksen ja lihasrelaksaation seurantaan anestesian aikana on nykyisin käytössä monipuolisia mittareita. Mutta vaikka anestesian monitoroinnin kehitys on ollut nopea, anestesian syvyyden arviointi on vaikeaa. Se on perustunut pääasiassa autonomisen hermoston välittämien heijasteiden, kuten potilaan verenpaineen ja sykkeen tarkkailuun, ja nämä mittarit tiedetään epätarkoiksi. Koska lihasrelaksantteja käytettäessä potilaan tajuttomuudesta ei voida olla varmoja, useimmat potilaat nukutetaan tarpeettoman syvään anestesiaan. Tämä taas hidastaa toipumista ja lisää lääkekustannuksia. Silti myös tahatonta hereilläoloa esiintyy edelleen satunnaisesti. Uusi EEG-analyysiin perustuva anestesian syvyyden mittauslaite auttaa anestesian yksilöllisessä räätälöinnissä kullekin potilaalle. Anestesian syvyyden optimointi parantaa anestesiatyön laatua ja saattaa vähentää kustannuksia ja nopeuttaa toipumista anestesiasta. Nopea toipuminen on tärkeää erityisesti päiväkirurgiassa, jonka osuus leikkaustoiminnassa kasvaa koko ajan.

Arvi Yli-Hankala, Anne Vakkuri, Kari Korttila

Keskenmenojen hoito Suomessa

Keskenmenojen hoitokäytännöt eivät pohjaudu kokeelliseen tai muuhun vertailevaan tutkimukseen, vaikka keskenmeno on yleinen ja voi joskus aiheuttaa jopa hengenvaarallisen tilan. Kirjallisuudesta ei löydy vertailevia tutkimuksia hoitoonhakeutumisen tai vuodehoidon tarpeesta. Myös oppikirjoissa on keskenmenon hoitoa kuvattu lyhyesti ja ylimalkaisesti. Mielenkiinto keskenmenojen hoidon tutkimukseen on lisääntynyt vasta 1990-luvulla. Artikkelissa kuvataan keskenmenojen hoitoa Suomessa sekä pohditaan hoitokäytäntöjen järkevyyttä olemassa olevan kirjallisuuden valossa.

Elina Hemminki, Mika Gissler, Niina Jaakkola, Jouni Jaakkola

Alaraaja-amputaatiot HYKS-piirissä 1995

Alaraaja-amputaatioita tehdään pääasiassa diabeteksen aiheuttamien verenkiertohäiriöiden vuoksi. Iäkkäiden potilaiden osuus on suuri ja sen odotetaan edelleen kasvavan 10-20 vuoden kuluessa. Leikkauksessa pyritään mahdollisimman säästävään toimenpiteeseen, mutta vieläkään ei meillä olla kansainvälisesti hyväksyttävällä tasolla. Henkilö, jolle tehdään alaraaja-amputaatio, tarvitsee hyvän moniammatillisen työryhmän apua kuntoutuakseen omatoimiseksi ja proteesin avulla liikkuvaksi. Viime aikoina on kuitenkin reisiproteesin saaneiden osuus pienentynyt. Tämä voi johtua potilaan iästä ja yleissairauden tilasta, mutta myös terveydenhuollon vähättelevästä asennoitumisesta ja lyhytnäköisistä säästötoimista.

Hannu Alaranta, Timo Pohjolainen, Raija Alaranta

Vaikean keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen hoito päivystyspoliklinikalla - puhelinhaastattelu hoitokäytännöstä

Koko maan akuuttisairaanhoitopisteiden päivystäjät jäljitettiin puhelimitse. Heitä pyydettiin samantien vastaamaan kymmeneen kysymykseen, jotka koskivat vaikeaa keuhkoahtaumatautia (COPD) sairastavan potilaan pahenemisvaiheen akuuttihoitoa. Tutkimusmenetelmällä (potilasesimerkein) pyrittiin simuloimaan käytännön päivystystilannetta. Hapen ja lääkkeiden annostelussa esiintyi eniten kirjavuutta ja epäselvyyttä. Melko usein päivystävä lääkäri turvautui "talon tapaan" tai viittasi siihen, että "hoitaja kyllä tietää." Päivystyspisteiden ohjeet lääkkeiden annostelusta ja hoito-ohjeet onkin syytä tarkistaa ja päivittää aika ajoin. Hapen annosteluun ja happihoidon perusteisiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota perus- ja akuuttiopetuksessa.

Sirkku Vilkman, Anne Pietinalho

Sepelvaltimotautipotilaiden ruokavaliointerventio ja lipidilääkitys Kangasalan seudun terveyskeskuksessa

Sepelvaltimotaudin ehkäisyssä ja hoidossa elintapamuutokset ovat ensisijaisia. Kangasalan seudun terveyskeskuksessa annetun tehostetun ravintoneuvonnan ansiosta sepelvaltimotautipotilaiden kolesterolitaso aleni noin 5 %. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt tavoitetason saavuttamiseksi useimmille sepelvaltimotautiin sairastuneille. Tehostettu ruokavalioneuvonta kuitenkin kannatti, sillä se lisäsi potilaiden muutakin hoitomyöntyvyyttä. Vuoden 1994 jälkeen on sepelvaltimotautiin sairastuneiden kolesterolilääkitys lisääntynyt voimakkaasti. Kangasalla työikäisistä sepelvaltimotautia sairastavista miehistä lähes puolet ja naisista runsas kolmannes käytti kolesterolilääkitystä syyskuussa 1997. Tarvetta hoidon tehostamiseen on edelleen erityisesti naisten ja diabeetikkojen osalta.

Pertti Tuominen, Anna-Liisa Tuominen, Toivo Rintamäki, Ulla-Kaija Lammi