Indometasiini-depottabletit ja tavalliset indometasiinikapselit reumasairauksien pitkäaikaishoidossa

Tulehduksellisten reumasairauksien pitkäaikaishoitoon käytettäviä indometasiini-depottabletteja ja tavallisia indometasiinikapseleita verrattiin avoimessa monikeskustutkimuksessa. Tutkimukseen osallistui 156 potilasta, joista 122 jatkoi koko 6 kuukauden seurannan loppuun. Lääkkeiden tehossa ei ollut merkitseviä eroja. Indometasiini-depottabletteja saaneilla potilailla esiintyi vähemmän keskushermostoperäisiä sivuvaikutuksia. Myös sivuvaikutusten kokonaismäärä oli depottabletteja käyttäneillä potilailla pienempi kuin tavallisia kapseleita käyttäneillä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Reijo Luukkainen, Kalevi Kaarela, Pekka Saloranta, Ann-Christine Bäckström Jukka Martio, Matti Ahonen, Kari Lehtinen, Olli Mutru, Eeva Nykänen Pekka Nykänen, Jyrki Pesonen, Pentti Ruotsalainen, Raili Talonen Raija Voipio, Ariel Gordin

Fluorokinolonien yhteisvaikutukset toisten lääkeaineiden kanssa

Kinolonit voivat kelatoitua 2- ja 3-arvoisten metalli-ionien kanssa ruoansulatuskanavassa; näin syntyneet kompleksit imeytyvät huonosti. Samanaikaisesti otetut antasidit, sukralfaatti ja rautavalmisteet vähentävät kinolonien imeytymistä kliinisesti merkittävässä määrin. Myös maitotuotteet häiritsevät joidenkin kinolonien imeytymistä. Siprofloksasiini ja enoksasiini estävät teofylliinin metaboliaa.

Kari Kivistö, Pasi Lehto, Pertti J. Neuvonen

Synnyttäjien sairaalainfektiot Kanta-Hämeen keskussairaalassa

Kanta-Hämeen keskussairaalassa kartoitettiin synnytysvuodeosaston potilaiden sairastamia sairaalainfektioita. Tulehdukset liittyivät pääosin sektiosynnytyksiin; sektiopotilaiden infektioriski oli lähes kuusinkertainen alateitse synnyttäneiden riskiin verrattuna. Virtsatietulehdusten vähentämiseksi kirjoittajat suosittelevat kestokatetroinnista luopumista.

Outi Palomäki, Marja-Liisa Hirvioja, Henrik Rosendahl

TULES-potilaiden mielenterveysongelmat

Psyykkiset ongelmat ovat TULES-potilailla tavallisia. Fysiatrian poliklinikan potilaita käsittäneessä tutkimuksessa niitä oli lähes kahdella kolmasosalla. Yleisimpiä ne olivat selkäsairailla. Mielenterveysongelmaiset kokivat taloudellisen tilanteensa huonommaksi sekä oireilunsa voimakkaammaksi kuin muut, heidän oireensa olivat myös psykosomaattisia useammin kuin aineiston muilla potilailla.

Heimo Viinamäki, Seppo Tenhonen, Leo Niskanen

Oikaisu

Suomen Lääkärilehden numerossa 35/93 sivuilla 3465-3469 julkaistussa artikkelissa 'FINMONICA-tutkimuksen tuloksia II: Sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoidot 1980-luvulla', Palomäki P ym, oli kaksi painovirhettä. Kuvioissa 3-4 olevat diagnoosikoodit olivat julkaistun tekstin mukaan 411-413, oikeat koodit ovat 411-414, kuten varsinaisessa tekstissä oli mainittu. Kaikissa kuvioissa 1-4 alin ikäluokka oli virheellisesti merkitty < 85 v, sen tulee olla < 65 v, jonka jälkeen kuvion selite tulee ymmärrettäväksi. Toimitus pahoittelee tapahtunutta.

Sydäninfarktin sekundaaripreventio

Sepelvaltimotaudin tunnetut riskitekijät, tupakointi veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöt sekä kohonnut verenpaine ovat keskeisiä sydäninfarktin sekä primaari- että sekundaaripreventiossa. Sepelvaltimotaudin toteamisen yhteydessä tulee tarkistaa ennalta ehkäisevän lääkehoidon tarve. Kohonnut verenpaine hoidetaan riittävän tehokkaalla lääkityksellä, ja poikkeavat seerumin rasva-arvot ovat kolesterolipitoisuutta pienentävän lääkehoidon aihe. Muita lääkkeitä, joilla sepelvaltimotautipotilaan ennustetta voidaan parantaa, ovat nykytiedon mukaan beetasalpaajat ja asetyylisalisyylihappo. ACE-estäjien asema sydäninfarktin sekundaaripreventiossa arvioitaneen viimeaikaisten tutkimustulosten pohjalta uudestaan.1)

Matti Nikkilä

Poistoilmoitusrekisteriin ja FINMONICA-sydäninfarktirekisteriin perustuvien sydäninfarktin ilmaantuvuusarvioiden vertailu

Sairaalassa hoidettujen sydäninfarktikohtausten ilmaantuvuuden kehityssuunnat olivat poistoilmoitusrekisterin ja FINMONICA-sydäninfarktirekisterin perusteella laskettuina varsin yhdenmukaiset. Tutkijat toteavat, että poistoilmoitusrekisteriä voidaan tietyin varauksin käyttää kyseisten sepelvaltimotautitapahtumien epidemiologiseen seurantaan. Kliinisen diagnoosikäytännön mahdollisten muutosten vaikutus poistoilmoitusrekisterin sisältöön olisi arvioitava määrävälein.

Markku Mähönen, Heikki Miettinen, Kalevi Pyörälä, Jaakko Tuomilehto Anu Molarius, Matti Arstila, Esko Kaarsalo, Matti Ketonen Kari Kuulasmaa, Seppo Lehto, Harri Mustaniemi, Matti Niemelä Pertti Palomäki, Veikko Salomaa, Jorma Torppa, Tapio Vuorenmaa

Bentsyylipenisilliini ja tinidatsoli kerta-annosprofylaksiana ennalta suunnittelemattomissa keisarileikkauksissa

Kätilöopiston sairaalassa selvitettiin, voidaanko bentsyylipenisilliinin ja tinidatsolin profylaktisella kerta-annoksella vähentää ennalta suunnittelemattomien keisarileikkausten jälkeisiä tulehduksia niillä potilailla, joilla tulehdusriski on suuri. Tutkimusryhmään kuului 277 potilasta, joille synnytyksen oltua pitkään käynnissä ja lapsiveden mentyä tehtiin keisarileikkaus. Puolet sai antibioottiprofylaksian leikkauksen aikana. Penisilliinin ja tinidatsolin kerta-annosprofylaksia vähensi selvästi keisarileikkauksen jälkeisiä tulehduksia. Suurin tulehdusriskiä lisäävä tekijä oli synnytyksen pitkittyminen ennen leikkausta.

Hannele Savonius, Martti Gummerus

Psykosomaattinen amalgaamioireyhtymä on haaste lääkärille

Psykosomaattisen amalgaamioireyhtymän erottaminen toksisesta amalgaamisairaudesta on haaste lääkärille. Kokeneen psykologin tekemä testaus auttaa usein asian selvittämisessä. Koska psykosomaattisen oireyhtymän syyt ovat suuta syvemmällä, oireisto ei parane paikkojen vaihdolla. Usein tarvitaan psykoterapiaa, ja myös psykoanalyysin sopivuutta olisi syytä harkita.

Erkki Jukarainen

Onko virtsatiekivien hoito Suomessa ajan tasalla?

Kehonulkoisella kivenmurskauksella joko yksinään tai yhdessä tähystysmenetelmien kanssa voidaan hoitaa noin 90 % oireita aiheuttavista virtsatiekivistä. Kuitenkin kolmen kuukauden otos Suomessa hoidetuista virtsatiekivipotilaista vuodelta 1992 osoittaa, että ensi kertaa hoidetuista 166 virtsatiekivestä vain 60,2 %:n hoidossa oli käytetty kivenmurskainta. Virtsanjohdinkivipotilaita hoidettiin kivenmurskaushoidossa suhteessa vieläkin vähemmän. Yksi syy tähän lienevät sairaaloitamme kahlitsevat säästötoimet.

Niilo Hendolin, Ossi Lindell

Sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoidot 1980-luvulla

Samanaikaisesti kuin sairastuvuus ja kuolleisuus sepelvaltimotautiin on keski-ikäisessä väestössämme vähentynyt, on sydäninfarktien ja muiden sepelvaltimotautikohtausten sairaalahoitoa tarvittu vuosittain yhä enemmän ja entistä iäkkäämmille potilaille. Sairaaloiden poistoilmoitusrekisterin mukaan näitä hoitopäiviä kertyi sairaaloissamme 1980-luvun lopulla noin 550 000 vuosittain. Eniten lisääntyivät yli 74-vuotiaiden naisten hoidot. Eliniän piteneminen ja suurten ikäluokkien tulo riski-ikään lisäävät lähivuosikymmeninä edelleen sepelvaltimotaudin aiheuttamaa sairaaloiden kuormitusta.

Pertti Palomäki, Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Veikko Salomaa Markku Mähönen, Jorma Torppa, Harri Mustaniemi, Jaakko Tuomilehto Kalevi Pyörälä

Paikallisen rintasyövän hoidon valinta

Paikallisten eli rintaan rajoittuneiden rintasyöpien osuus kaikista rintasyövistä on kasvanut varhaisemman toteamisen vuoksi 10 vuodessa 55 %:sta 70 %:iin, ja potilaiden ennuste on hyvä. TAYS:ssa paikallisista rintasyövistä leikataan säästävästi yli 70 %. Leikkauksen jälkeen annetuista liitännäishoidoista on hyötyä osalle potilaista, mutta niiden antaminen kaikille ei ole perusteltua. Ennustetekijöiden avulla voidaan määrittää korkean uusimisriskin potilaat, joille liitäntähoitoa tulisi tarjota. TAYS:ssa on laadittu nk. biologinen aggressiivisuusluokitus, joka kasvaimen koon ja histologian ohella auttaa paikallisen rintasyövän hoidon valinnassa.

Kaija Holli, Jorma Isola, Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen Rauni Saaristo

Riittääkö paikallispuudutus karsastusleikkauksessa?

Vuosina 1987-91 OYKS:ssa tehtiin 13 % karsastusleikkauksista paikallispuudutuksessa. Analysoidut sata tapausta tukivat selkeästi rajoitetun peribulbaaripuudutuksen käyttöä aikuispotilaiden karsastusleikkauksissa. Paikallisia puudutuskomplikaatioita ei sattunut eikä okulokardiaalinen heijaste aiheuttanut ongelmia. Kipua tuntui vaihtelevasti 21 tapauksessa, mutta siitä päästiin yleensä puudutetta lisäämällä. Tämä aineisto osoittaa, että kaikentyyppiset karsastusleikkaukset on mahdollista tehdä paikallispuudutuksessa.

Pentti U. Koskela, Tuuli Juutinen, Leila Laatikainen

Voidaanko erittäin niukkaenerginen ruokavalio-ohjelma toteuttaa avohoidossa?

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, voidaanko erittäin niukkaenerginen ruokavalio-ohjelma toteuttaa polikliinisesti ryhmähoitona erikoissairaalan ja terveyskeskuksen poliklinikoissa. Aineiston muodostivat kaksi tutkimusryhmää, joissa oli yhteensä viisitoista huomattavan lihavaa potilasta. 10 viikon very low calorie -ruokavalion aikana paino laski keskimäärin 10,5 kiloa. Laihdutustuloksen pysyvyyttä kontrolloitiin puolen vuoden ja vuoden kuluttua laihdutuksen aloituksesta. Seurannan aikana paino nousi merkittävästi osalla tutkituista, mutta valtaosalla (73 %) pitkäaikaistulos oli hyvä. Tutkimus osoitti, että VLC-ruokavalio-ohjelman toteuttaminen onnistuu myös polikliinisesti, jos laihduttaja on motivoitunut.

Minna Heikkilä, Ulla-Kaisa Koivisto, Heleena Majander, Jussi Helin Eija Peltonen, Matti Uusitupa

Skistosomiaasin ehkäisymahdollisuudet kehitysmaissa

Kehitysmaissa esiintyy yleisesti loistauteja, joiden ehkäisy olisi kansanterveyden kannalta merkittävä voitto. Skistosomiaasia sairastaa arviolta 200 miljoonaa ja siihen kuolee vuosittain 200 000 ihmistä maailmassa. Taudin lääkehoito on kehitysmaille liian kallis ratkaisu, ja lisäksi endeemisillä alueilla uusi tartunta seuraisi melko pian. Pysyvään ratkaisuun on mahdollista päästä ehkäisyllä, joka perustuu taudinaiheuttajan, Schistosoma-madon, kiertokulun katkaisemiseen. Schistosoman väli-isäntänä toimivan, hitaasti virtaavissa matalissa vesissä elävän etanan torjuntaan on löydetty lupaava, saippuamarjakasvista saatava luonnonyhdiste. Sen etuna on, että sitä voidaan viljellä ja valmistaa yksinkertaisesti kehitysmaissakin - mikä skistosomiaasin kaltaisen, laajalti levinneen matoinfektion ehkäisyssä on taloudellisesti ainoa todellinen mahdollisuus. Tällaisten suurten terveysongelmien poistaminen on tärkeimpiä avaimia kehitysmaiden taloudelliseen omavaraisuuteen, koska ne parantavat ihmisten toimintakykyä. Sairauksia ehkäiseviin ohjelmiin tarvitaan kehittyneiltä mailta tukea tiedon ja taidon saamiseksi kehitysmaihin, ja tällainen tuki voi tuottaa kestävämpiä tuloksia kuin suora materiaalinen apu.

Eino Hietanen

Sepelvaltimotautikuolleisuus ja sydäninfarktin ilmaantuvuus Suomessa vuosina 1983-1988

FINMONICA-projekti päättyi vuosi sitten. Tutkimusta varten perustetun sydäninfarktirekisterin ensimmäiset analyysit osoittavat kesksi-ikäisen väestön sepelvaltimotautitilanteen edelleen parantuneen 80-luvulla. Miesten sepelvaltimotautikuolleisuus pieneni tässä artikkelissa tarkasteltuna kuuden vuoden jaksona 5 % vuodessa. Muutos oli sama sekä Itä- että Lounais-Suomessa. Naisten luvuissa oli samansuuntaista kehitystä, joskin vähäisempää ja tapahtumien pienten määrien vuoksi se oli vaikeammin arvioitavissa. Kun sydän- ja verisuonitautien väheneminen näytti 1970-luvulla olevan lähinnä elintapamuutosten ansiota, on nyt todettuihin entistä parempiin tuloksiin vaikuttanut myös sydäninfarktipotilaiden hoidon kehitys viime vuosikymmenellä.

Veikko Salomaa, Seppo Lehto, Pertti Palomäki, Heikki Miettinen Harri Mustaniemi, Matti Ketonen, Matti Arstila, Tapio Vuorenmaa Esko Kaarsalo, Matti Niemelä, Jorma Torppa, Kalevi Pyörälä Jaakko Tuomilehto

Äkillinen maksan toiminnan pettäminen: maksansiirto hoitona

Aiemmin terveen ihmisen maksan toiminnan äkillisesti pettäessä ovat nopeat toimenpiteet tarpeen taudin syyn ja potilaan kliinisen tilan selvittämiseksi. Maksansiirron tulokset näiden potilaiden hoidossa ovat nykyisin varsin hyvät. Ongelmaksi on osoittautunut se, ettei niitä potilaita, jotka voivat hyötyä maksansiirrosta, tunnisteta ajoissa. Jotta maksansiirron mahdollisuudet voitaisiin optimoida, on tunnistettava varhain potilaat, joilla konservatiivisen hoidon ennuste on huono. Potilaan ennustetta voidaan arvioida taudin etiologian ja kliinisen kuvan kehityksen perusteella.

Helena Isoniemi, Kaija Salmela, Krister Höckerstedt

Miten infektiomuuttujat käyttäytyvät täysiaikaisessa alatiesynnytyksessä?

Kohdunsisäisen tulehduksen toteaminen ajoissa on tärkeää synnyttäjän ja lapsen ennusteen kannalta. 30 täysiaikaisella alatiesynnyttäjällä tehty tutkimus osoittaa, ettei infektiota voida todeta pelkän positiivisen lapsiveden bakteeriviljelyn avulla, sillä bakteereita esiintyy lapsivedessä yleisesti muulloinkin. Myöskään valkosolujen määrittäminen lapsivedestä ei ole vedenpitävä menetelmä: synnytys sinänsä saattaa lisätä valkosolujen määrää ja esteraasiaktiivisuutta.

Leea Keski-Nisula, Sakari Suonio, Maija Makkonen, Arja Kuronen Marja-Leena Katila, Eino Puhakainen

Alaraajan syvän laskimotukoksen diagnostiikka ja esiintyvyys

Tutkimuksessa selvitettiin 202:n keskussairaalan ensiapupoliklinikkaan alaraajan syvän laskimotukoksen oireiden takia tulleen potilaan oireita, löydöksiä, tutkimustuloksia ja selviytymistä. Diagnosointi pelkän kliinisen kuvan perusteella osoittautui vaikeaksi eikä anamneesista tai laboratorioarvoista ollut merkittävää apua. Sairaalan ulkopuolelta hankitun syvän laskimotukoksen vuosittaiseksi esiintyvyydeksi arvioitiin tutkimuksen perusteella 80-90 tapausta 100 000:ta henkeä kohden.

Jouni Silvennoinen, Leo Tarssanen

Voidaanko pitkäaikaishoidon tarvetta lykätä lääkkein?

Sopiva lääkitys voi auttaa lykkäämään pitkäaikaishoidon aloittamistarvetta. Tuore seurantatutkimus antaa viitteitä siitä, että sitalopraamihoidolla voidaan vähentää dementian oireita ja auttaa vanhusta selviämään pidempään kotona. Niin potilaat, omaiset kuin yhteiskuntakin hyötyvät pitkäaikaishoidon aloittamisen myöhentämisestä.

Teuvo Koskinen, Asko Kahanpää, Erkki Lehtomäki, Eero Vaissi