Lyhytaikaiset kuntoutushoitojaksot Kellokosken sairaalassa vuosina 1992-1996

Psykiatristen pitkäaikaispotilaiden siirtyminen avohoitoon on ollut kuluvan vuosikymmenen toimintalinjana Suomessa. Suurena haasteena tässä on pitkän laitoshoidon jälkeen kotiutettujen potilaiden toimintakyvyn heikkous ja yksinäisyys. Avohoidon voimavarat eivät aina ole riittäneet, ja niinpä potilaita on hakeutunut yhä uudestaan takaisin sairaalahoitoon. Kellokosken sairaalassa on tarkasteltu, miten suunnitelmallisilla lyhytaikaisilla kuntoutushoitojaksoilla on voitu tukea potilaiden selviytymistä kotona ja avohoidossa. Kuntoutushoitojaksoilla olleista potilaista yli puolella sairaalahoitopäivien määrä väheni. Lisäksi sosiaalinen selviytyminen parani suurimmalla osalla potilaista, varsinkin niillä, jotka pysyivät sovitussa kuntoutushoitojakso-ohjelmassa.

Seija Krudup, Tiina Keldrima

Sydämen vajaatoiminta aorttaläpän ahtaumapotilailla

Jos aorttaläpän ahtaumapotilaalle ehtii tulla sydämen vajaatoiminta ennen leikkausta, leikkauksen jälkeinen ennuste huononee. KYS:n yliopistosairaalapiiristä ahtautuneen aorttaläpän leikkausarvioon vuosina 1993 ja 1994 tulleista potilaista 28 %:lle oli kehittynyt sydämen vajaatoiminta. Lähes joka viidennen aorttaläpän ahtaumasta kärsivän potilaan sydän oli tullut vajaatoimintaiseksi, ennen kuin läppävika oli diagnosoitu. Muita herkemmin vajaatoimintaa ilmeni iäkkäillä miespotilailla, joilla ei ollut angina pectorista varoittavana oireena.

Aarno Dietz, Raimo Kettunen, Leo Niskanen, Jouko Remes, Mikko Hippeläinen

Mielialan ja toimintakyvyn vaihtelu nuoruusiässä Uusi arviointimenetelmä

Nuoruusiän kehityksessä muotoutuu lopullisesti aikuisiän psykososiaalisen hyvinvoinnin perusta. Yksi nuoruusiän erityispiirteistä on mielialan ja toimintakyvyn ajoittainen vaihtelu. Mielialan arviointiin käytetään yleisesti depressiomittareita. Toimintakyvyn ja mielialan vaihtelun arviointiin ei ole ollut menetelmiä. TAYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikassa on kehitetty itsearviointiasteikko, jota on käytetty koululaisten ja nuorisopsykiatrian potilaiden vertailututkimuksessa. Tulosten perusteella potilaitten vastaukset poikkeavat erittäin selvästi koululaisten vastauksista. Potilaat arvioivat mielialansa vaihtelut kielteisiksi, koululaisilla painottuvat myönteiset vaihtelut ja toimintakykyisyyden kokemukset. Osa koululaisista vastasi kuitenkin potilaille ominaisella tavalla, ja tämän oletetun riskiryhmän jatkotutkimukset ovat tarpeen. Arviointimenetelmä soveltuu sekä kliiniseen työhön että seulontatyyppiseen käyttöön.

Marjatta Kiuttu, Pekka Laippala, Päivi Rantanen

Nuorten seksuaalikäyttäytyminen Suomessa 1996-1997

Nuorten seksuaalikäyttäytymistä kartoittava tutkimus perustuu Kouluterveyskyselyyn, jonka aineisto kerättiin vuosina 1996 ja 1997. Mukana oli lähes 70 000 peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista sekä noin 18 000 lukion toisen vuoden opiskelijaa eri puolilta maata. Nuorten seksuaalikäyttäytyminen ei ole merkittävästi muuttunut 1990-luvun aikana. Alueelliset erot sukupuoliyhdynnät aloittaneiden osuuksissa olivat verraten pieniä, sen sijaan ehkäisymenetelmien käytössä oli suurempaa vaihtelua. Tytöt olivat käyttäneet yleisimmin jotain ehkäisymenetelmää viime yhdynnässään alueilla, joilla raskauden keskeytyksiäkin tehdään vähiten.

Elise Kosunen, Matti Rimpelä, Arja Liinamo, Jukka Jokela, Andres Vikat, Arja Rimpelä

Lasten hypertyreoosin hoitokäytäntö TAYS:n lastentautien klinikassa 1980-1997

Hypertyreoosi on lapsilla ja vielä nuoruusiässäkin harvinainen sairaus. TAYS:n lastentautien klinikassa oli vuosina 1980-97 nuoruusiän hypertyreoosin takia hoidossa ja seurannassa yhteensä 23 potilasta. Hoitolinja on perinteinen: kaikkien potilaiden hoitona oli ensin tyreostaattinen lääke, tavallisimmin karbimatsoli. Radiojodia tai leikkaushoitoa käytettiin hypertyreoosin uusiutuessa tai lääkehoidon epäonnistuttua hoitomyöntyvyysongelmien vuoksi. Tuoreiden tutkimusten valossa myös lasten hypertyreoosin hoidossa voitaisiin ehkä käyttää aktiivisemmin radiojodia, jolla hoitotulos saavutetaan nopeammin kuin perinteisellä lääkityksellä. Hypertyreoosin uusiutuminen on varsin tavallista, samoin hoidon jälkeinen hypotyreoosi, joten tarkka jatkoseuranta on tarpeen.

Marja-Terttu Saha, Hanna-Liisa Lenko

Tupakoinnin lopettaminen Suomessa

Tiedetään, että tupakoinnin lopettaminen vähentää tautiriskiä tehokkaasti, vieläpä varsin myöhäisellä iällä. Tupakoinnin lopettaneen henkilön sepelvaltimo-tautikuoleman riski pienenee ja se on varsin nopeasti lähellä sellaista tasoa, joka on ei-tupakoivalla ihmisellä. Syöpäriskin pieneneminen sen sijaan vaatii pidemmän ajan.

Pekka Puska, Satu Helakorpi, Tellervo Korhonen, Antti Uutela

Aivohalvausten ilmaantuvuuden ja aivohalvauskuolleisuuden muutokset kymmenen vuoden aikana FINMONICA-tutkimuksessa

Suomessa perustettiin 1980-luvun alussa väestöpohjainen aivohalvausrekisteri kolmelle alueelle, Pohjois-Karjalan lääniin, Kuopion lääniin sekä Turun ja Loimaan alueelle. Kymmenen vuoden seurantajakson aikana selvitettiin näiden alueiden 25-74-vuotiaan väestön aivohalvausten ilmaantuvuus, kohtaustaajuus ja aivohalvauksen aiheuttama kuolleisuus. Kymmenen vuoden aikana tapauksia rekisteröitiin 11 392 ja niistä 78 % oli ensimmäisiä aivohalvauksia. Aivohalvausten ilmaantuvuus pieneni merkitsevästi koko aineistossa, miehillä 1,7 % ja naisilla 2,2 % vuotta kohti. Kuolleisuus aivohalvaukseen väheni samoin, miehillä 5,2 % ja naisilla 4,7 % vuotta kohti. Myös kohtaustaajuus pieneni merkitsevästi sekä miehillä että naisilla. Ilmaantuvuuden suhde kuolleisuuteen suureni selvästi seuranta-aikana, mikä tarkoittaa sitä, että kuolleisuus on pienentynyt jyrkemmin kuin ilmaantuvuus.

Juhani Sivenius, Cinzia Sarti, Pirjo Immonen-Räihä, Esko Kaarsalo, Kari Kuulasmaa, Markku Mähönen, Erkki V. Narva, Veikko Salomaa, Kalervo Salmi, Jorma Torppa, Jaakko Tuomilehto

Aivosähkökäyrän seurantaan perustuva laite anestesian riittävyyden arvioinnissa

Leikkauspotilaan verenkierron, hengityksen, hapetuksen ja lihasrelaksaation seurantaan anestesian aikana on nykyisin käytössä monipuolisia mittareita. Mutta vaikka anestesian monitoroinnin kehitys on ollut nopea, anestesian syvyyden arviointi on vaikeaa. Se on perustunut pääasiassa autonomisen hermoston välittämien heijasteiden, kuten potilaan verenpaineen ja sykkeen tarkkailuun, ja nämä mittarit tiedetään epätarkoiksi. Koska lihasrelaksantteja käytettäessä potilaan tajuttomuudesta ei voida olla varmoja, useimmat potilaat nukutetaan tarpeettoman syvään anestesiaan. Tämä taas hidastaa toipumista ja lisää lääkekustannuksia. Silti myös tahatonta hereilläoloa esiintyy edelleen satunnaisesti. Uusi EEG-analyysiin perustuva anestesian syvyyden mittauslaite auttaa anestesian yksilöllisessä räätälöinnissä kullekin potilaalle. Anestesian syvyyden optimointi parantaa anestesiatyön laatua ja saattaa vähentää kustannuksia ja nopeuttaa toipumista anestesiasta. Nopea toipuminen on tärkeää erityisesti päiväkirurgiassa, jonka osuus leikkaustoiminnassa kasvaa koko ajan.

Arvi Yli-Hankala, Anne Vakkuri, Kari Korttila

Keskenmenojen hoito Suomessa

Keskenmenojen hoitokäytännöt eivät pohjaudu kokeelliseen tai muuhun vertailevaan tutkimukseen, vaikka keskenmeno on yleinen ja voi joskus aiheuttaa jopa hengenvaarallisen tilan. Kirjallisuudesta ei löydy vertailevia tutkimuksia hoitoonhakeutumisen tai vuodehoidon tarpeesta. Myös oppikirjoissa on keskenmenon hoitoa kuvattu lyhyesti ja ylimalkaisesti. Mielenkiinto keskenmenojen hoidon tutkimukseen on lisääntynyt vasta 1990-luvulla. Artikkelissa kuvataan keskenmenojen hoitoa Suomessa sekä pohditaan hoitokäytäntöjen järkevyyttä olemassa olevan kirjallisuuden valossa.

Elina Hemminki, Mika Gissler, Niina Jaakkola, Jouni Jaakkola

Alaraaja-amputaatiot HYKS-piirissä 1995

Alaraaja-amputaatioita tehdään pääasiassa diabeteksen aiheuttamien verenkiertohäiriöiden vuoksi. Iäkkäiden potilaiden osuus on suuri ja sen odotetaan edelleen kasvavan 10-20 vuoden kuluessa. Leikkauksessa pyritään mahdollisimman säästävään toimenpiteeseen, mutta vieläkään ei meillä olla kansainvälisesti hyväksyttävällä tasolla. Henkilö, jolle tehdään alaraaja-amputaatio, tarvitsee hyvän moniammatillisen työryhmän apua kuntoutuakseen omatoimiseksi ja proteesin avulla liikkuvaksi. Viime aikoina on kuitenkin reisiproteesin saaneiden osuus pienentynyt. Tämä voi johtua potilaan iästä ja yleissairauden tilasta, mutta myös terveydenhuollon vähättelevästä asennoitumisesta ja lyhytnäköisistä säästötoimista.

Hannu Alaranta, Timo Pohjolainen, Raija Alaranta

Vaikean keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen hoito päivystyspoliklinikalla - puhelinhaastattelu hoitokäytännöstä

Koko maan akuuttisairaanhoitopisteiden päivystäjät jäljitettiin puhelimitse. Heitä pyydettiin samantien vastaamaan kymmeneen kysymykseen, jotka koskivat vaikeaa keuhkoahtaumatautia (COPD) sairastavan potilaan pahenemisvaiheen akuuttihoitoa. Tutkimusmenetelmällä (potilasesimerkein) pyrittiin simuloimaan käytännön päivystystilannetta. Hapen ja lääkkeiden annostelussa esiintyi eniten kirjavuutta ja epäselvyyttä. Melko usein päivystävä lääkäri turvautui "talon tapaan" tai viittasi siihen, että "hoitaja kyllä tietää." Päivystyspisteiden ohjeet lääkkeiden annostelusta ja hoito-ohjeet onkin syytä tarkistaa ja päivittää aika ajoin. Hapen annosteluun ja happihoidon perusteisiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota perus- ja akuuttiopetuksessa.

Sirkku Vilkman, Anne Pietinalho

Sepelvaltimotautipotilaiden ruokavaliointerventio ja lipidilääkitys Kangasalan seudun terveyskeskuksessa

Sepelvaltimotaudin ehkäisyssä ja hoidossa elintapamuutokset ovat ensisijaisia. Kangasalan seudun terveyskeskuksessa annetun tehostetun ravintoneuvonnan ansiosta sepelvaltimotautipotilaiden kolesterolitaso aleni noin 5 %. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt tavoitetason saavuttamiseksi useimmille sepelvaltimotautiin sairastuneille. Tehostettu ruokavalioneuvonta kuitenkin kannatti, sillä se lisäsi potilaiden muutakin hoitomyöntyvyyttä. Vuoden 1994 jälkeen on sepelvaltimotautiin sairastuneiden kolesterolilääkitys lisääntynyt voimakkaasti. Kangasalla työikäisistä sepelvaltimotautia sairastavista miehistä lähes puolet ja naisista runsas kolmannes käytti kolesterolilääkitystä syyskuussa 1997. Tarvetta hoidon tehostamiseen on edelleen erityisesti naisten ja diabeetikkojen osalta.

Pertti Tuominen, Anna-Liisa Tuominen, Toivo Rintamäki, Ulla-Kaija Lammi

Turun mammografiaseulonnan kymmenen ensimmäisen vuoden tuloksia

Mammografiaseulontatutkimuksen tavoitteena on pienentää rintasyöpäkuolleisuutta löytämällä syövät mahdollisimman pieninä ja paikallisina. Vuonna 1987 aloitettiin maassamme 50-59-vuotiaitten naisten valtakunnallinen rintasyöpäseulonta ja Turussa seulonnan piiriin otettiin kaikki 40-74-vuotiaat naiset. Kymmenen vuoden aikana on Turussa tehty tämän ikäisille naisille lähes 160 000 seulontatutkimusta, joiden tuloksena on löytynyt 60 % uusista invasiivisista rintasyövistä ja 85 % in situ -muutoksista. Seulontatutkimus löytää rintasyövän tarkemmin ikäryhmässä 50-74 kuin tätä nuoremmassa, 40-49-vuotiaiden ikäryhmässä. Seulonnassa löytyneet syövät olivat pieniä, paikallisia ja useammin kliinistä astetta I-II verrattuna syöpiin, jotka löytyivät sattumalta. Samoin in situ -muutokset löytyivät pääasiassa vain seulonnassa. Näin ollen Turun mammografiaseulontatutkimus on toteutunut suunnitellulla tavalla.

Pekka J Klemi, Liisa Pylkkänen, Sakari Toikkanen, Pirjo Immonen-Räihä, Osmo Räsänen, Ilmo Parvinen

Koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoajatukset

Koulukiusaaminen koetaan vakavaksi ongelmaksi, vaikka sen olemuksesta ja syistä kiistelläänkin. Kouluterveys 1997 -kyselyssä tutkittiin koulukiusaamisen yleisyyttä peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaiden keskuudessa Pirkanmaan ja Vaasan lääneissä. Kyselyssä ilmeni, että koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoisuus olivat voimakkaassa yhteydessä toisiinsa. Masentuneisuus oli kiusaajilla yhtä yleistä kuin uhreilla, ja sitä esiintyi eniten kiusaaja-uhreilla. Itsetuhoisia ajatuksia oli eniten niillä, jotka itse kiusasivat muita.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen, Arja Rimpelä

Trans- ja muiden rasvahappojen saanti suomalaisista elintarvikkeista TRANSFAIR-tutkimus

Vuonna 1995 kerättyjen, rasvan kokonaissaantia edustavaan ruokakoriin kuuluneiden 96 suomalaisen elintarvikkeen rasvahappokoostumus analysoitiin osana eurooppalaista TRANSFAIR-tutkimusta. Tulosten ja suomalaisen ruoankäyttötutkimuksen perusteella laskettiin trans-rasvahappojen ja muiden rasvahapporyhmien keskimääräinen saanti. Trans-rasvahappojen suhteellinen osuus oli suurin ranskalaisissa perunoissa, mikropopcornissa ja kasvirasvajäätelössä ja suurimmat määrät löytyivät suurtalouksien paisto- ja leivontarasvoista, mikropopcornista ja tuontimargariinista. Trans-rasvahappojen määrät olivat tyydyttyneisiin verrattuna vähäisiä, ja saanti jakautui jokseenkin tasan eläin- ja kasviperäisten trans-rasvahappojen kesken. Trans-rasvahappojen, samoin kuin tyydyttyneiden rasvahappojen ja kokonaisrasvan, keskimääräinen saanti oli Suomessa eurooppalaista keskitasoa pienempi.

Meri Anttolainen, Marja-Leena Ovaskainen, Jukka Lauronen, Antti Aro

Lääkehoito - luultua yleisempi hyponatremian syy

Vaikea hyponatremia on hengenvaarallinen tila, joka voi johtua monista sairauksista, polydipsiasta tai lääkkeistä. Selvitimme Peijaksen sairaalassa etiologisten tekijöiden jakauman 140 hyponatremiapotilaan aineistossa. Runsas puolet vaikeista hyponatremiatiloista johtui syistä, jotka olivat ilmeisiä hoitavalle lääkärille ilman etiologisia jatkotutkimuksia, kuten nestehukasta suolistoon, alkoholin tai muun nesteen aiheuttamasta laimentumisesta, maksakirroosista tai sydämen vajaatoiminnasta furosemidi- tai spironolaktonilääkityksen yhteydessä. Aiemmin diagnosoimaton sairaus oli hyponatremian syynä harvinainen: vain kahdelta potilaalta löytyi tällainen sairaus siitä huolimatta, että etiologisia tutkimuksia suoritettiin suurelle osalle potilaista. Lääke oli hyponatremian pääasiallinen syy 29 %:lla potilaista, tavallisimmin tiatsididiureetti tai karbamatsepiini. Lääkkeiden osuutta hyponatremian aiheuttajana ei tunnettu riittävän hyvin. Yli puolet potilaista, joiden hyponatremia johtui lääkkeestä, jatkoi hyponatremian aiheuttaneen lääkkeen käyttöä. Hyponatremian syytä selvitettäessä pitäisi ensimmäiseksi selvittää, käyttääkö potilas tiatsididiureetteja, epilepsialääkkeitä tai muita hyponatremiaa aiheuttavia lääkkeitä.

Sinikka Pohjola-Sintonen, Ritva Kauppinen-Mäkelin

Psykologisten tekijöiden yhteys kolesteroliarvoihin

Sepelvaltimotautiin liittyvissä tutkimuksissa on yhä enemmän alettu korostaa psykososiaalisten riskitekijöiden vaikutusta. Kuitenkin esimerkiksi työstressin, vihamielisyyden tai A-tyyppisen käyttäytymisen vaikutusmekanismit kardiovaskulaariseen järjestelmään ovat edelleen epäselviä ja tutkimustulokset vaikutuksista ristiriitaisia. Omassa tutkimuksessamme työ- ja elämäntilanteen kokemisella, vihamielisyydellä sekä A-tyyppisellä käyttäytymisellä ei ollut erityistä yhteyttä sepelvaltimotautiriskin osoittimena käytettyihin seerumin non-HDL-kolesteroliarvoihin.

Sirke Koskinen, Soili Keskinen, Strip Baby -Tutkijaryhmä

Mikä lannerangan röntgentutkimuksessa on vaikeaa terveyskeskuslääkärille?

Lähes jokaisessa Suomen terveyskeskuksessa on röntgenlaitteet. Tavallisimmin terveyskeskuslääkäri vastaa röntgentutkimusten tulkinnasta ainakin alustavasti. Terveyskeskuslääkärien suorituskyvyn arvioimiseksi katsoimme 470 potilaan tutkimusten tulkinnat jälkikäteen ja yritimme selvittää, mikä asia lannerangan tutkimuksissa on vaikeaa. Osoittautui, että virheitä tuli nimenomaan tavallisten löydösten kohdalla.

Jukka Lehtovirta, Olavi Kiekara, Seppo Soimakallio

Ketkä eivät käy äitiysneuvolassa? Tutkimus riittämättömän raskaudenseurannan esiintyvyydestä ja syistä

Vaikka äitiysneuvolajärjestelmämme on yleisesti tunnettu, jää pieni osa synnyttäjistä edelleenkin säännöllisen raskauden seurannan ulkopuolelle. Osa heistä asuu ulkomailla ja tulee Suomeen synnytystä varten, eikä sen vuoksi käytä suomalaisia neuvolapalveluja. Osa raskaana olevista aloittaa käynnit neuvolassa myöhään, koska ei tiedä raskaudestaan tai vaikean elämäntilanteen vuoksi on asunnoton tai haluaa salata raskauden. Sosiaalisista syistä palveluja vähän käyttäneiden osuus oli tässä tutkimuksessa noin 0,5 % synnyttäjistä. Useimmat heistä olivat naimattomia, vähän koulutettuja, nuoria ja ensisynnyttäjiä. Heidän kohdallaan on kirjoittajien mukaan epätodennäköistä, että terveyssektorin toimilla voitaisiin järjestelmän kattavuutta enää nykyisestään merkittävästi lisätä. Haastattelututkimus oli osa Euroopan komission rahoittamaa yhteiseurooppalaista hanketta ja tehtiin kolmessa pääkaupunkiseudun synnytyssairaalassa.

Kirsi Viisainen, Marja-Liisa Tölö, Mika Gissler, Vilho Hiilesmaa, Marja-Liisa Jaakkola, Juha Vesterinen, Elina Hemminki

Aikuisikäisten nuoruustyypin diabeetikkojen hoito ja seuranta Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä vuodesta 1981 lähtien

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä on seurattu systemaattisesti aikuisia, alle 35-vuotiaina nuoruustyypin diabetekseen sairastuneita henkilöitä. Seuranta on tehty keskussairaalassa vuodesta 1981 lähtien kahden vuoden välein ja vastaavasti terveyskeskuksissa vuodesta 1986 lähtien. Diabeteksen hoitotasapaino korjaantui vuoteen 1991 asti, minkä jälkeen se huononi. Kotiseurannassa 1980-luvulle asti käytössä olleet virtsakokeet jäivät pois ja tilalle tulivat verensokerimääritykset. Diabeteksen hoitomuoto muuttui yksi- ja kaksipistoshoidoista monipistoshoitoihin molemmissa hoitopaikoissa. Keskussairaalan diabetespoliklinikalla insuliinipumppuhoidon osuus vakiintui 12-13 %:iin diabeetikoista. Diabeteksen komplikaatioiden merkittävin muutos oli kliinisen ja alkavan nefropatian ilmaantuvuuden väheneminen keskussairaalan aineistossa. Hypertonian hoito yleistyi molemmissa hoitopaikoissa.

Hannu Turtola, Antti Rainio, Eila Elovaara, Juha Mustonen