Vakavan masennuksen hoidossa puutteita

Masennusta ei Suomessa vieläkään hoideta riittävästi, ei edes silloin, kun se on tunnistettu vakavaksi masennustilaksi. Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoista Lounais-Suomessa kerätyssä aineistossa potilaat olivat olleet sairauslomalla kuukausia, mutta vain vajaalla kolmasosalla masennuslääkityksen annostus oli todennäköisesti riittävä, eikä työkyvyttömyyden pitkittyminenkään johtanut lääkityksen lisäämiseen. Myös psykoterapian saamisessa oli puutteita. Kuitenkin lähes kaikki potilaat olivat olleet psykiatrin vastaanotolla.

Jouko K. Salminen, Simo Saarijärvi, Jukka Tikka, Raimo Raitasalo, Sirkku Rissanen, Tuula Toikka, Pauli Puukka

Sydämen kaikukuvaus terveyskeskuslääkärin käytössä

Kaikukardiografia paljastaa merkittävimmät sydämen rakenteen poikkeavuudet ja toiminnanvajausta aiheuttavat tilat ja niiden vaikeusasteen tarkemmin ja aikaisemmin kuin perinteisesti käytössä olevat menetelmät. Kiljavan sairaalassa tehtiin Hyvinkään terveyskeskuksen potilaille tutkimus, jossa yleislääkäri lähetti potilaan suoraan kaikukardiografiaan epäillessään poikkeavaa löydöstä. Kaikututkimuksen avulla yli puolella potilaista todettiin merkittävä löydös, joka johti hoidon muuttamiseen. Terveyskeskuslääkärit ovat kokeneet toimintamallin tehokkaaksi ja mielekkääksi, koska se nopeuttaa potilaan pääsyä tutkimuksiin ja tarkentaa diagnoosia.

Vesa Järvinen, Jyrki Tapani

Kipupoliklinikan hoidoista voi hyötyä

Kuopion yliopistollisen sairaalan kipupoliklinikan potilasaineistoa kartoitettiin kyselytutkimuksessa, joka tehtiin potilaille ensikäynnillä ja uusittiin neljän kuukauden kuluttua. Kaikkien kipuasteikkojen perusteella potilaat kärsivät varsin voimakkaista kivuista. Potilaat olivat keski-ikäisiä, mutta työkykyisiä heistä oli enää vajaa kolmannes. Näyttää siltä, että kipupoliklinikan asiantuntemusta käytetään vasta, kun tavanomaiset hoitomenetelmät eivät ole tuottaneet tulosta. Puudutushoitoja saaneet kokivat kipunsa pysyneen jokseenkin ennallaan, mutta muilla tavoin hoidetut potilaat kokivat saaneensa apua: kipu lievittyi, masennus väheni ja elämänlaatu koheni. Potilaat olivat kärsineet kivuistaan jo useita vuosia ennen kipupoliklinikan hoitoon tuloa, ja pitkä viive saattaa selittää osaltaan puudutushoitojen vaatimattoman vaikutuksen.

Eeva Hallikainen, Heli Koivumaa-Honkanen, Heimo Viinamäki

Kroonisten haavojen esiintyvyys

Helsingin alueen sairaanhoidon yksiköissä yhden päivän aikana hoidettavina olleilla potilailla oli lähes 600 kroonista haavaa. Haavapotilaat olivat tyypillisimmin iäkkäitä vanhuksia, joita hoidettiin akuutti- ja pitkäaikaissairaiden vuodeosastoilla tai kotisairaanhoidossa. Osastohoidossa olleista potilaista 6,4 %:lla oli krooninen haava. Tutkimuksen mukaan kroonisia haavoja oli potilailla sitä enemmän, mitä vähemmän osastolla oli lääkäreitä ja sairaanhoitajia ja mitä enemmän potilaita oli ylipaikoilla. Hoidon kehittämisen kannalta oleellista on riittävä määrä hyvin koulutettua henkilökuntaa, apuvälineitä ja asianmukaisia resursseja kirurgiseen hoitoon sekä yhtenäiset hoito-ohjelmat.

Elina Eriksson, Sirpa Asko-Seljavaara, Helvi Hietanen, Anja Seppälä

Protrombiinin mutaatio laskimotukoksen vaaratekijänä

Perinnöllisen laskimotukostaipumuksen selvittämisessä edetään edelleen vauhdikkaasti. Uusin löytö on protrombiinin geenin transloimattomalla alueella oleva pistemutaatio (F II G20210A). Sen esiintyvyys suomalaisessa väestöaineistossa oli 1,1 % ja Veripalvelun hemostaasiosastolle lähetetyissä laskimotukospotilaiden näytteissä 2,7 %; ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kuitenkin potilailla, joiden sukulaisillakin oli ollut laskimotukoksia, mutaation esiintyvyys oli selvästi suurempi, 4,2 %. Mutaation todennäköisyys oli laskimotukospotilailla yli kaksinkertainen ja sukuanamneesin yhteydessä lähes nelinkertainen verrattuna todennäköisyyteen väestössä. Protrombiinin mutaatio ei ole yksittäisenä löydöksenä voimakas laskimotukoksille altistava tekijä, mutta yleisyytensä vuoksi sen merkitys korostuu vaaratekijöiden yhdistelmissä. Tässä tutkimuksessa lähes kolmasosalla tutkituista todettiin vähintään yksi laskimotukosvaaraa lisäävä hyytymishäiriö.

Leena Hakala, Mari Haikonen, Elina Vahtera, Vesa Rasi, Tom Krusius

Psykologinen jälkipuinti ja traumaattisten muistojen jäsentyminen kertomuksiksi

Traumaattisten kokemusten psykologisia vaikutuksia on tutkittu pitkään. Psyykkisten haittojen ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi on kehitetty paitsi lääkehoitoa, myös erilaisia psykologisia menetelmiä. Suomessakin nykyisin laajasti käytössä oleva menetelmä on psykologinen jälkipuinti eli debriefing. Yksi menetelmän tavoitteista on kokemuksen osatekijöiden integrointi verbaalisella tasolla loogiseen kertomuksen muotoon. Psykologisen jälkipuinnin tuloksellisuudesta ei kuitenkaan ole yksiselitteistä tieteellistä näyttöä, vaan tähänastiset tutkimustulokset ovat osittain ristiriitaisia. Tässä tutkimuksessa verrataan Estonia-katastrofin jälkipuintiin osallistuneiden kokemuksia sellaisten henkilöiden kokemuksiin, jotka eivät osallistuneet jälkipuintiin. Tutkimuksessa verrataan toisiinsa koehenkilöiden kirjoittamien kertomusten loogisuutta ja kokemuksen jäsentyneisyyttä.

Liisa Eränen, Jura Paavola, Anna Kajanne

Muutokset alkoholiin liittyvässä kuolleisuudessa suomalaisen kuolemansyytilaston tietojen valossa

Sekä alkoholinkulutus että alkoholikuolleisuus ovat kasvaneet Suomessa voimakkaasti 1960-luvun loppupuolelta aina lamavuosiin asti. Alkoholikuolleisuuden keskimääräisten muutosten takaa paljastuu erilaisia väestöryhmittäisiä kehityskulkuja. Kasvu on ollut suhteellisesti voimakkaampaa naisilla kuin miehillä, mutta miesten alkoholikuolleisuus on edelleen noin seitsenkertainen naisiin verrattuna. Miesten alkoholikuolleisuuden kasvu nousukaudella ja väheneminen lama-aikana oli suhteellisesti voimakkainta 15-29-vuotiaiden ikäryhmässä. Muutokset olivat negatiivisimmat sekä nousukaudella että laman aikana matalassa sosioekonomisessa asemassa olevilla. Artikkelin tarkasteluissa käytettiin myös myötävaikuttavia kuolemansyitä, jotka auttavat saamaan paremman käsityksen alkoholikuolleisuuden muutoksista kuin pelkkien peruskuolemansyiden tarkastelu.

Pia Mäkelä

Masennuspotilaan muistihäiriö - psykiatrinen oire vai kognitiivinen suoritushäiriö?

Työikäiset masennuspotilaat valittavat usein muistin heikentymistä. Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin koettujen muistihäiriöiden, kognitiivisen suorituskyvyn, masentuneisuuden ja muiden psyykkisten häiriöiden välistä yhteyttä 21-69-vuotiailla masennuspotilailla, muistihäiriöitä valittavat eivät eronneet muistinsa toimivaksi kokevista yleisen kognitiivisen kapasiteetin, kognitiivisen toiminnan joustavuuden tai kontrollin suhteen. Myöskään suoritukset muistia ja keskittymiskykyä vaativissa osatehtävissä eivät juurikaan poikenneet muistinsa toimivaksi kokevien suorituksista. Koetun muistihäiriön esiintyminen oli sen sijaan voimakkaasti yhteydessä mielialaan, aleksitymiaan ja muiden psyykkisten oireiden esiintymiseen sekä psykososiaaliseen toimintakykyyn. Masentuneisuuden aiempi kesto ei ollut yhteydessä kognitiivisen suorituksen tasoon. Muistin huonoutta valittavaa potilasta tutkittaessa masennuksen arviointi kuuluu ensi vaiheen tutkimuksiin.

Risto Antikainen, Tuomo Hänninen, Jukka Hintikka, Kirsi Honkalampi, Heli Koivumaa-Honkanen, Antti Tanskanen, Heimo Viinamäki

Lasten influenssa A -infektio

Influenssa A -virus aiheuttaa lapsille usein voimakasoireisen, korkeakuumeisen infektion. Influenssan tai siihen liittyvien bakteeri-infektioiden vuoksi osa lapsista tarvitsee sairaalahoitoa ja vakavatkin taudinkuvat ovat mahdollisia. Viimetalvisen epidemian aikana TYKS:n ja HYKS:n lastenklinikoissa hoidettiin tavallista enemmän influenssapotilaita. Taudin aiheuttajana oli useimmiten influenssa A -tyypin H3N2 uusi sydneyläinen variantti.

Ville Peltola, Terho Heikkinen, Harri Saxén, Olli Ruuskanen

Lapsuuden epilepsian saaneiden ennuste aikuisena

Varhaislapsuudessa alkanutta epilepsiaa seurattiin 35 vuoden ajan väestöpohjaisessa tutkimuksessa Turun yliopistollisen keskussairaalapiirin alueella. Tutkimuksen alkaessa oli mukana 245 epileptisiä kohtauksia saanutta lasta, joiden hoitoa ja kohtausalttiutta seurattiin vuoteen 1992 asti. Seurantajakson aikana potilaista kuoli 44, joista 20:n kuolema liittyi epileptiseen kohtaukseen. Seurannan päättyessä elossa olleista 176 potilaasta suurimmalla osalla ei ollut esiintynyt kohtauksia viiden edeltävän vuoden aikana ja vajaa puolet oli voinut lopettaa säännöllisen lääkkeiden käytön. Aikuisiän kohtauksettomuudesta huolimatta olivat epilepsian epäedulliset vaikutukset matalan koulutustason ja heikon työllistymisen vuoksi kuitenkin jääneet pysyviksi elämänlaatua haittaaviksi tekijöiksi.

Matti Sillanpää, Merja Jalava, Olli Kaleva, Shlomo Shinnar

Psykiatristen avohoitopotilaiden kaamosmasennus ja -oireilu

Kaamosmasennus on häiriötila, jossa mielialan lasku toistuu talvisin. Sitä yleisempää väestössä on lievempi kaamosoireilu, jossa pääasiallisin oire on väsymys pimeään aikaan. Psykiatrisen konsultaatiopoliklinikan avohoitopotilaille tehdyssä haastattelututkimuksessa löytyi kaamosmasennusta ja kaamosoireilua paitsi mielialahäiriöpotilailta, myös muista potilasryhmistä. Havainnolla saattaa olla merkitystä kliinistä työtä tekeville lääkäreille mietittäessä taustatekijöitä ja hoitovaihtoehtoja silloin, kun potilaan psyykkiset oireet vaikeutuvat talvikuukausien aikana. Kaamosmasennuksen ensisijaiseksi hoitomuodoksi on vakiintunut kirkasvalohoito.

Pauliina Piiroinen, Timo Partonen

Syrjäytyykö masentunut nuori?

Kolmen nuorisopsykiatrian poliklinikan potilaista tehdyssä tutkimuksessa yleisin yksittäinen hoitoon hakeutumisen syy oli masennus. Puolet nuorista sai kliinisen tautiluokituksen mukaisen masennusdiagnoosin, usein vakavaksi määritellyn. Masentuneilla nuorilla oli ollut oireita ennen hoitoon tuloa pidempään kuin muun diagnoosin saaneilla. Masennus ilmeni toivottomuutena, usein itsetuhoisuutena, kielteisenä itsekäsityksenä ja vaikeuksina ihmissuhteissa. Neljäsosa masentuneista nuorista käytti alkoholia humalahakuisesti viikoittain ja neljäsosa oli kokeillut huumeita. Tyypillistä nuoren masennukselle oli luopuminen jostakin itselle tärkeästä asiasta (ikätoverisuhteista, liikunnasta, musiikista tms.). Masentuneiden nuorten asenne itseään ja elämäänsä kohtaan kuvastaa syrjäytymiskehitystä. Jokainen nuori, jolla epäillään masennusta, tulisikin tutkia tarkasti. Masennusta ei tule pitää nuoruusikään kuuluvana normaalina ilmiönä.

Veijo Korhonen, Eila Laukkanen, Sirkka Peiponen, Heimo Viinamäki

Prostaglandiinivalmisteen valinta synnytyksen käynnistyksessä - taloudellisia ja hoidollisia näkökohtia

Synnytys voidaan käynnistää eri tavoin riippuen kohdunsuun kypsyydestä. Prostaglandiineista dinoprostone on ollut jo pitkään käytössä Suomessa. Nyt sen rinnalla on alettu käyttää myös intravaginaalisesti annosteltavaa misoprostolia, jonka virallinen indikaatio on ventrikkeliulkuksen ehkäisy pitkäaikaisen tulehduskipulääkehoidon aikana. Vaasan keskussairaalassa tehdyssä vertailussa ei havaittu merkitseviä eroja lääkkeiden tehokkuudessa. Sen sijaan misoprostolilla (Cytotec) on ylivoimainen hintaetu dinoprostoneen (Prostin) verrattuna. Annos misoprostolia maksaa alle prosentin dinoprostonen hinnasta.

Mari Sälevaara, Mikael Gardberg, Eero Laakkonen

Pakastevadelmat kalikivirus-ruokamyrkytysten aiheuttajana

Suomessa on todettu vuoden kuluessa useita kalikiviruksen aiheuttamia ruokamyrkytysepidemioita, joiden tartunnanlähteeksi on epäilty ulkomaisia pakastemarjoja, etenkin vadelmia. Havainto on uusi, koska lähes kaikissa aiemmin raportoiduissa elintarvikeperäisissä kalikivirusepidemioissa tartunnan lähteeksi on osoitettu oireinen tai infektiostaan toipumassa oleva elintarvikkeiden käsittelijä. Helsingissä kalikiviruksen aiheuttamassa ruokamyrkytysepidemiassa sairastui yli 500 henkilöä ja viruksen tartunnanlähteeksi osoittautuivat ulkomaiset pakastetut vadelmat.

Antti Pönkä, Leena Maunula, Carl-Henrik von Bonsdorff, Outi Lyytikäinen

Ehkäisytablettien käyttö Suomessa 1990-luvulla

Aikuisväestössä ehkäisytablettien käyttö on lisääntynyt tasaisesti 1970-luvun lopulta viime vuosiin saakka. Yleisimmin tätä ehkäisymenetelmää käyttävät 20-24-vuotiaat. 1990-luvulla myös yli 40-vuotiaiden naisten ehkäisytablettien käyttö on yleistynyt. Nuorten keskuudessa sen sijaan ehkäisytablettien käyttö on ollut lievässä laskusuunnassa vuodesta 1991 lähtien. Lokakuun 1995 pillerikohu ei aiheuttanut dramaattisia muutoksia suomalaisnaisten ehkäisytablettien käytössä.

Elise Kosunen, Matti Rimpelä, Andres Vikat, Arja Rimpelä, Satu Helakorpi

Lonkan tekonivelleikkausten 12-vuotisseuranta

Pitkäaikaisseurantatulokset ovat tärkeä peruste kriittisille päätelmille lonkan tekonivelkirurgian suuntaviivoja luotaessa. Valittavana on pitkään kestäneitä proteeseja ja kun kokemukset monista uutuuksista ovat olleet pettäviä, nämä uutuudet on tuotava markkinoille kontrolloidusti. Sementtikiinnitteisten proteesien pitkäaikaistulokset olivat Invalidisäätiön ortopedisen sairaalan potilaista tehdyssä 12-vuotisseurantatutkimuksessa hyvät. On huomattava, että proteesin kestoajan määritykseen seurantamenetelmänä liittyy rajoituksensa eikä kestoaika yksistään mittaa tekonivelkirurgian tuloksia. Potilaiden toimintataso vaihteli nimittäin huomattavasti. Uusintaleikkausten pitkäaikaistulokset olivat huonompia kuin ensileikkausten.

Antti Alho, Jyri Lepistö, Pekka Ylinen, Timo Paavilainen

Vaikea ja syvä kehitysvammaisuus

Suomessa on noin 7 000 henkilöä, joiden älykkyysosamäärä on alle 35. Tutkimuksessa kuvataan Pääjärven kuntayhtymän vaikeasti ja syvästi kehitysvammaisten ihmisten vammojen taustaa ja luonnetta sekä heidän elämänkaartaan. Lapsuusiän vaikeaan ja syvään kehitysvammaan liittyy usein monivammaisuus tai autismi. Aikuisiän vaikealle ja syvälle kehitysvammalle on tyypillistä hoitoresistentti epilepsia, kommunikaatiokyvyttömyys ja käytöshäiriöt. Nykytekniikoin tehdyillä kantaja- ja sikiöseulonnoilla olisi raskauden aikana voitu tunnistaa vain muutama prosentti vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisista lapsista. Aikuisaineistosta olisi voitu vastaavin tekniikoin tunnistaa peräti 30 %. Kuitenkin suurimmalla osalla heistä oli Downin oireyhtymä ja lapsuudessaan he olivat olleet lievästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia ja vasta keski-iässä he olivat taantuneet vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisiksi.

Maria Arvio

Nuorten mielialan mittaaminen

Raitasalon Suomen oloihin soveltamaa 13-osioista Beckin depressiokyselyä, Mielialakyselyä, kokeiltiin peruskoulun yläasteen oppilaille suunnatun Kouluterveyskyselyn yhteydessä. Kokemusten mukaan se näyttää hyvin toimivalta mittarilta nuoruusikäisen väestön mielialan mittaamiseen, ja se soveltunee apuvälineeksi nuoruusikäisten depressiivisten oireiden tunnistamiseen. Mielialakysely voisi tukea depressiivisyyden tunnistamista ja toimia samalla pohjana keskustelun avaamisessa mieliala-asioista kouluterveydenhuollon vastaanotoilla niiden nuorten kanssa, jotka saavat keskivaikeaan tai vakavaan masentuneisuuteen viittaavan pistemäärän.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen

Geenimonistusmenetelmä sukupuoliteitse tarttuvan klamydian osoittamisessa - vaativa laboratoriotutkimus

Geenimonistusmenetelmät ovat sukupuoliteitse tarttuvan klamydian osoittamisessa selvästi herkempiä kuin aiemmin käytössä olleet menetelmät, jotka ovatkin väistymässä uuden menetelmän tieltä. Polymeraasiketjureaktioon ja ligaasiketjureaktioon perustuvien menetelmien parempi herkkyys viljelyyn nähden todettiin myös kahden terveyskeskuksen 309 naispotilaasta tehdyssä tutkimuksessa, jossa tutkittiin geenimonistusmenetelmillä ensivirtsanäyte ja kohdun kaulakanavanäyte ja jälkimmäisestä tehtiin myös viljely. Potilailla oli klamydiainfektioon viittaavia oireita tai epäily tartunnasta. Klamydiainfektion esiintyvyys aineistossa oli 6,8 %. Vääriä positiivisia tuloksia saadaan geenimonistusmenetelmillä kuitenkin varsin paljon - tässä tutkimuksessa 12 % kaikista positiivisista - ja nämä ovat vakava muistutus tutkimusten vaativuudesta.

Antti Nissinen, Ulla Larinkari, Pauli Vuorinen, Rafael Pasternack, Ari Miettinen

Kuka toipuu masennuksesta

Hoitamaton masennus heikentää elämänlaatua, työkykyä ja lisää kuolleisuutta. Suomessa on kuitenkin tutkittu vähän aikuisikäisten masennuksesta toipumista osana tavanomaista hoitokäytäntöä. Selvitimme puolen vuoden seurantatutkimuksessamme tekijöitä, jotka olivat yhteydessä masennuksesta toipumiseen. Toipuneiksi arvioitiin ne, joiden masennuspistemäärä oli seurantahetkellä alle 10 pistettä Beckin masennusasteikossa. Näin arvioituna reilu kolmannes erikoissairaanhoitoon ohjatuista masennuspotilaista toipui. Sosiodemografiset taustamuuttujat tai elintavat eivät olleet yhteydessä toipumiseen. Hoitoontulovaiheen tyytymättömyys elämään ja merkit tunne-elämän latteudesta heikensivät myöhempää toipumista. Lievemmin oireilevat toipuivat odotetusti paremmin. Masennuksen hoito on kliinisesti tuloksekasta, ja eri menetelmiä yhdistävä hoitomalli näyttää varsin toimivalta. Kunkin potilaan yksilölliseen hoitoon on kuitenkin aina kiinnitettävä erityistä huomiota.

Heimo Viinamäki, Antti Tanskanen, Jukka Hintikka, Pirjo Saarinen, Kirsi Honkalampi, Heli Koivumaa-Honkanen, Kaisa Haatainen, Johannes Lehtonen