Iäkkäiden astmapotilaiden lääkkeet

Tutkimuksessa vertailtiin vähän yli sadan iäkkään eteläpohjalaisen astmapotilaan ja samanikäisten astmaa sairastamattomien lounaissuomalaisten verrokkien käyttämiä lääkkeitä. Tulehdus-, kipu- ja reumalääkkeitä sekä psyykenlääkkeitä oli merkitsevästi harvemmilla astmapotilailla kuin verrokeilla. Tämä viittaa siihen, että astmapotilaiden muiden sairauksien ja oireiden lääkitystä vältetään sivuvaikutusten pelossa. Sydänlääkkeiden yleisyys astmapotilailla kiinnittää huomiota, vaikkei tutkimus annakaan vastausta siihen, oliko niiden aihe kaikissa tapauksissa oikea. Astman lääkehoidon uudet suositukset oli tutkimusalueella omaksuttu vuonna 1992 hyvin.

Hanna Närhi, Hannu Puolijoki, Matti Rekiaro, Raimo Isoaho, Sirkka-Liisa Kivelä

Lääkehaittavaikutukset sairaalaan otetuilla vanhuspotilailla

Vanhuspotilaiden alttius lääkkeiden haitallisille sivuvaikutuksille on tavallista suurempi jo ikääntymiseenkin liittyvien muutosten vuoksi, mutta myös siksi, että monilla vanhuksilla on käytössä useita lääkkeitä samanaikaisesti. Turussa selvitettiin lääkehaittavaikutusten esiintymistä sisätautiosastoille ja geropsykiatriselle osastolle otetuilla vanhuspotilailla. Lääkehaittavaikutus oli mahdollinen, todennäköinen tai varma joka kymmenennellä potilaalla ja se oli syynä sairaalahoitoon 6 %:lla potilaista. Yleisimmät haittavaikutukset olivat neuroleptien aiheuttama ekstrapyramidaalioireyhtymä, varfariinin ja tulehduskipulääkkeiden aiheuttamat verenvuodot sekä antibioottien aiheuttama ripuli. Diureettien tai digoksiinin aiheuttamia haittavaikutuksia ei aineistossa esiintynyt. Tutkimuksella on mahdollista tunnistaa lääkehoidon alueita, joihin terveydenhuollon henkilökunnan koulutusta ja potilaalle annettavaa lääkeinformaatiota on tarpeellista suunnata.

Ismo Räihä, Hilkka Virtanen, Tapio Hakamäki, Anja Kahra, Outi Keränen, Aapo Lehtonen, Kalevi Pihlajamäki, Asta Pyyhtiä, Tapio Rajala, Leena Roivas, Eero Vaissi

Itäsuomalaisten nuorten veren kolesterolipitoisuuden ja ruokavalion muutos 1984-1995

Itäsuomalaisten nuorten ruokavalio on kymmenessä vuodessa parantunut rasvojen osalta olennaisesti ja veren kolesterolipitoisuus on pienentynyt lähes 10 %. Sekä koti- että kouluruoka on muuttunut terveellisemmäksi. Kouluruoassa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista on vähentynyt erityisen selvästi. Vuonna 1995 koko päivän ruokavaliossa tyydyttyneen rasvan osuus energiansaannista oli pojilla 16 % ja tytöillä 15 %. Suositusten mukaan tyydyttyneen rasvan osuuden tulisi olla enintään 10 % energiansaannista, joten parantamisen varaa on edelleen. Terveyskasvatuksessa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että juustosta on tullut suurin tyydyttyneen rasvan lähde.

Erkki Vartiainen, Outi Forsman, Kerttu Tossavainen, Päivi Kleemola, Pekka Puska

Turvahousut lonkanseudun murtumien ehkäisyssä

Lonkkamurtuma on vanhuksilla kaatumistapaturman vakava seuraus. Kaatuilun ehkäisemisessä on tärkeintä kaatuilua aiheuttavien syiden selvittäminen, esim. taustalla olevien sairauksien diagnosointi ja hoito sekä asuinympäristön muuttaminen turvallisemmaksi. Kaatuilua on yritetty ehkäistä myös kuntoutuksella tai jopa rajoittamalla vanhuksen liikkumista. Lupaavia tuloksia on saatu lonkan mekaanisella suojaamisella, joka pehmentää ja siirtää lonkkaan kohdistuvaa iskua kaatumisen yhteydessä. Tampereella on kokeiltu turvahousujen käyttöä lonkkamurtumien ehkäisykeinona. Vuoden kokeilujakson jälkeen turvahousujen käyttö vähensi selvästi lonkan seudun murtumia. Ongelmana oli turvahousujen käytön keskeyttäminen. Tarvitaan vielä turvahousujen tuotekehittelyä ja asenteiden muuttamista myönteisemmäksi niiden käyttöä kohtaan. Kirjoittajien mukaan kyse on samantapaisesta ongelmasta kuin pyöräkypärän käytön kanssa.

Pirkko Jäntti, Heikki Aho, Päivi Mäki-Jokela

Aikuisten pahanlaatuisten aivokasvainten sädehoito

Keskushermostokasvainten esiintyvyys Suomessa on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana. Kasvaimia esiintyy kaikissa ikäluokissa, mutta tavallisimmin potilaat ovat 50-70-vuotiaita. Aggressiivisten aivokudoskasvainten hoitotulokset eivät ole oleellisesti parantuneet uusilla sädehoitomenetelmillä tai solunsalpaajien ja sädehoidon yhdistelmällä. Hoito on edelleenkin kasvaimen kirurginen poisto, jos mahdollista, ja täydentävä sädehoito. Ennusteeseen vaikuttavat etenkin potilaan ikä, yleiskunto ja kasvaimen histologinen kuva. TYKS onkologian klinikassa vuosina 1988-94 sädehoitoon ohjattujen 121 aivokudoskasvainpotilaan sairauskertomustietojen tilastollisissa analyyseissä nuorempi ikä, pitempi oireiston kesto, hyvä yleiskunto sädehoidon jälkeen, histologialtaan muu kuin graduksen IV kasvain, suurempi sädehoitoannos, kasvaimen laajempi resektio ja täysi hoitovaste merkitsivät parempaa ennustetta. Perinteisellä sädehoidolla saadut hoitotulokset ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia.

Joanne Nuutinen, Eeva Salminen, Eeva Nordman, Sakke Huhtala

Liikeanalyysi dynaamisen nilkkatuen vaikutuksesta CP-lapsen kävelyyn

Liikuntavammaiset lapset tarvitsevat paljon erilaisia apuvälineitä, ja vaikka potilasryhmä on pieni, apuvälineisiin kuluu huomattavia summia rahaa. Niinpä myös apuvälineiden vaikutusten arvioimiseen on syytä panostaa. Lastenlinnan sairaalassa on kokeiltu järjestelmää, jossa tietokoneohjelma analysoi videoitua liikettä. Dynaamista nilkkatukea käyttävien CP-lasten kävelyn liikeanalyysissä tarkasteltiin yhdeksää kävelyn kannalta keskeistä muuttujaa. Tutkijat uskovat, että tämäntyyppisellä yksinkertaisella liikeanalysointimenetelmällä on tulevaisuudessa tärkeä osa liikuntavammaisten potilaiden hoidossa ja seurannassa.

Lennart von Wendt, Krista Lehtonen, Sinikka Jäntti, Pirjo Tornikoski, Riitta Jaakkola

Seniorikansalaisten rokotukset

Rokotussuojaa tarkasteltaessa seniorikansalaisten alaikärajaksi voidaan sopia 40 vuotta. Osalta tämän iän ylittäneistä puuttuvat perusrokotukset tetanusta, kurkkumätää ja poliota vastaan, ja monilla aikoinaan hankittu ja tehosterokotusten avulla koko elämän iän kestäväksi tarkoitettu suoja on ajan myötä heikentynyt. Influenssa komplikaatioineen on ikääntyville merkittävä terveyden uhka, ja keuhkokuumeeseen sairastumisen vaara kasvaa vanhetessa; eläkeikää lähestyvien pneumokokki- ja influenssarokotusten tarpeeseen joudutaan ottamaan kantaa.

Pekka Honkanen

Voiko finasteridi pysäyttää eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun etenemisen?

Pohjoismaisessa monikeskustutkimuksessa selvitettiin finasteridin tehoa ja turvallisuutta oireellista eturauhasen liikakasvua hoidettaessa. Finasteridilla hoidettujen potilaiden oireet paranivat koko tutkimuksen ajan, ja ero lumelääkkeellä hoidettuihin verrokkeihin oli kahden vuoden hoidon jälkeen tilastollisesti merkitsevä. Lumehoidossa potilaiden oireet paranivat alkuvaiheessa, mutta palasivat lähtötasolle tutkimuksen loppuun mennessä. Finasteridilla hoidetuilla potilailla virtsan huippuvirtaama lisääntyi ja eturauhasen koko pieneni. Tutkimus osoitti, että finasteridi voi kääntää eturauhasen liikakasvun luonnollisen etenemisen ja että suotuisat vaikutukset pysyivät kahden vuoden hoidon ajan.

Timo Lehtonen, Matti Kontturi, Jens Thorup Andersen, Hans Wolf, Peter Ekman, Jan-Erik Johansson, Hans Olav Beisland, Kjell Tveter, Skandinavian Bph-Tutkimusryhmä

Crohnin tautia sairastavien lasten ravitsemus

Lapsuusiässä Crohnin tauti vaikuttaa ravitsemukseen ja hidastaa kasvua. TAYS:ssa tehdyssä tutkimuksessa Crohnin tautia sairastavat lapset saivat taudin inaktiivisessa vaiheessa energiaa ja ravintoaineita yhtä paljon kuin verrokit. Kuitenkin Crohnin tautia sairastavat lapset olivat muuttaneet ruokailuaan sairastumisen jälkeen, ja etenkin taudin aktiivisen vaiheen aikana he olivat vähentäneet tai muuttaneet syömistään. Crohnin tautia sairastavien lasten pituuskasvu oli hidastunut jo ennen taudinmääritystä. Myös tutkimushetkellä lapset olivat suhteellisesti lyhyempiä kuin verrokit.

Kirsi Laiho, Outi Nuutinen, Merja Malin, Erika Isolauri

Sydänperäisen syyn takia hoitoon hakeutumisen ja alkuvaiheen hoidon viiveet Pohjois-Karjalan keskussairaalassa

Ensihoito oli viime huhtikuussa näkyvästi esillä Pohjois-Karjalassa, kun sydänpotilaiden auttamiseen ja hoitoonpääsyn nopeuttamiseen liittyviä asioita tiedotettiin aktiivisesti Suomen Sydäntautiliiton ensihoitoprojektiin liittyvässä tiedotuskampanjassa. Pohjois-Karjalan keskussairaalassa selvitettiin kampanjan vaikutuksia tutkimalla sydänperäisen syyn takia hoitoon tulleiden potilaiden oireita, potilaasta ja kuljetuksesta johtuvia viiveitä sekä liuotushoitoa saavien potilaiden hoitoviiveitä maaliskuussa ja toukokuussa. Huhtikuun tiedotuskampanja ei lyhentänyt potilaiden odotusviivettä, kuljetuksesta johtuvaa viivettä eikä nopeuttanut liuotushoidon aloittamista. Myöskään hälytysnumeron tuntevien potilaiden osuus ei lisääntynyt. Sepelvaltimotautia sairastavat potilaat odottivat kotona jopa pidempään kuin ne potilaat, jotka eivät tienneet sairastavansa sepelvaltimotautia.

Juha Mustonen, Helena Jyrkönen, Jarkko Nurminen, Irma Ahokas, Vesa Korpelainen, Matti Romo

Sepelvaltimotauti varhaisessa keski-iässä olevilla naisilla Alle 52-vuotiaiden naisten sepelvaltimoiden angiografialöydökset HYKS:ssa 1990-94

Premenopausaalisen sepelvaltimotaudin erityispiirteistä on niukalti tutkimustietoa, ja tautia onkin perinteisesti pidetty iäkkäämpien, postmenopausaalisten naisten ongelmana. Analysoimme potilasaineiston, johon kuuluivat kaikki 197 alle 52-vuotiasta naista, joille vuosina 1990-94 oli HYKS:ssa tehty sepelvaltimoiden angiografia. Havaintojemme perusteella perinteiset sepelvaltimotaudin vaaratekijät lisäävät sairastumisriskiä myös varhaisessa keski-iässä olevilla naisilla, eivätkä lievätkään oireet välttämättä sulje pois merkitsevää sepelvaltimotautia.

Anne Miettinen, Juhani Partanen, Heikki Turto, Matti Mänttäri

Vanhuksen eteisvärinä

Iäkkään eteisvärinäpotilaan hoidossa on yleensä noudatettu pidättyväistä linjaa ja sähköisestä rytminsiirrosta on usein luovuttu. Kivelän sairaalan kokemusten mukaan kuitenkin sinusrytmin palauttaminen rytminsiirrolla onnistui yli 70-vuotiaille potilaille yhtä hyvin kuin nuoremmille. Vanhuksen eteisvärinän hoitaminen mahdollisimman varhain saattaa olla kaikin puolin edullisin vaihtoehto, sillä tällöin voidaan välttyä eteisvärinän vanhuksille aiheuttamilta vakavammilta ongelmilta ja myös vanhuspotilaan elämän laatu kohenee.

Ulla Björk, Matti Karesoja, Markku Kupari

Magneettikuvaus gynekologisen syövän diagnostiikassa

Magneettikuvaus on vakiinnuttanut asemansa neuroradiologiassa sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksien tutkimuksena. Menetelmään on kohdistunut suuria odotuksia myös lantion elinten kuvantamisessa, koska sen etuna hyvän erotuskyvyn ja vapaasti valittavan kuvaussuunnan lisäksi on röntgensäteilyn puuttuminen (1). Gynekologiassa magneettikuvauksen käyttö on rajoittunut toistaiseksi pääasiassa malignoomien levinneisyyden kartoittamiseen, eikä se tässäkään ole vakiintunut.

Sirkka-Liisa Ala-Fossi, Tapio Kuoppala, Prasun Dastidar, Heikki Kolehmainen, Reijo Punnonen

Kehitysvammaisten kuolemansyyt

Julkisuudessa on viime aikoina käyty keskustelua avohoidossa olevien kehitysvammaisten kuolemantapauksista. Käsitykset kehitysvammaisten kuolleisuudesta ovat ristiriitaisia. Tutkimme vuosina 1972-93 Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymän Paimion keskuslaitoksessa kuolleiden 216 kehitysvammaisen kuolemansyyt, kuolemaan myötävaikuttaneet tekijät ja liitännäissairaudet. Diagnoosit perustuivat obduktioon 85 %:ssa tapauksista. Kehitysvammaisten kuolemansyyt erosivat oleellisesti perusväestön kuolemansyistä.

Jouni Raitasuo, Seija Raitasuo, Kari Mattila, Pekka Mölsä

Mielenterveyden vaikutus tupakoinnin lopettamiseen

Todennäköinen mielenterveyshäiriö tai masentuneisuus osoittautui tupakoinnin lopettamista vaikeuttavaksi seikaksi tutkimuksessa, jossa rokotustutkimukseen osallistuville tarjottiin mahdollisuutta lopettaa tupakointi vieroitusohjelman avulla. Vajaa viidesosa tupakoinnin lopettamista yrittäneistä miehistä ja yli kymmenesosa naisista oli tupakoimattomia vielä kolmen kuukauden kuluttua. Vuoden seurannan aikana tulokset hieman huononivat. Yksin eläminen, työttömyys, lähiympäristön vähäinen sosiaalinen tuki, huono taloudellinen toimeentulo tai huono terveydentila ja voimakas nikotiiniriippuvuus liittyivät erityisesti miehillä tupakoinnin lopettamisessa epäonnistumiseen.

Antti Tanskanen, Heimo Viinamäki, Heikki J. Korhonen, Eeva-Liisa Urjanheimo, Pekka Puska

Voiko syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian mahdollisuuden sulkea pois verikokeilla?

Lääkäri joutuu käytännön työssä usein arvioimaan syvän laskimotukoksen tai sen komplikaation, keuhkoembolian, mahdollisuutta. Tukoksen mahdollisuuden sulkeminen pois luotettavasti edellyttää päivystysluonteista kuvantamistutkimusta. Ihanteellista olisi, jos tukoksen mahdollisuus voitaisiin sulkea pois verikokeella. Uusi koe tähän tarkoitukseen on D-dimeeri. Riittävän luotettavan pikatestin kehittäminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Laskimotukoksen poissulun luotettavuutta selvitettiin yhdistämällä lateksi D-dimeeri -pikatestiin CRP-määritys. Yhdistelmän herkkyydeksi saatiin 83 % ja negatiiviseksi ennustearvoksi 84 %, joten D-dimeeri- ja CRP-määritykset eivät yhdessäkään antaneet riittävän luotettavaa kuvaa. Viime aikoina markkinoille on kuitenkin tullut luotettavampia päivystyskäyttöön soveltuvia D-dimeeritestejä. Silti lisätutkimuksia tarvitaan, ennen kuin näitä uudempiakaan testejä voidaan varauksetta suositella rutiinikäyttöön.

Mervi Putkonen, Vappu Rantalaiho, Auvo Rauhala

C- ja B-hepatiittien yhteisinfektion esiintyvyys Helsingissä

B- ja C-hepatiitti ovat veriteitse leviäviä tauteja, jotka ovat yleisiä suonensisäisten huumeiden käyttäjillä. Helsinkiläisistä C-hepatiittitartunnan saaneista 42 %:lla todettiin myös B-hepatiittitartunta. B-hepatiitin tartuttavuutta ilmentävä pinta-antigeeni oli positiivinen 2 %:lla tutkituista. Pinta-antigeenin kantajat painottuivat nuorempiin ikäryhmiin, joissa oli vähemmän B-hepatiittitartunnan saaneita kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Epidemiologinen tilanne on helsinkiläisten C-hepatiittitapausten keskuudessa otollinen B-hepatiitin leviämiselle, joka voitaisiin estää rokotteella. Suomalaisessa rokotusohjelmassa suositellaankin B-hepatiittirokotteen antamista suonensisäisten huumeiden käyttäjille.

Matti Ristola, Markku Kuusi, Suvi Bühler, Jukka Suni

Ketkä Suomessa käyttävät erityisvalmisteita?

Kansanterveyslaitoksen tekemän ravinnonkäyttöä koskeneen FINRAVINTO'92-tutkimuksen mukaan neljäsosa tutkitusta aikuisväestöstä käytti vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita tai rohdosvalmisteita. Yleisimmin näitä erityisvalmisteita käyttivät korkeasti koulutetut pääkaupunkilaiset ja naiset. Valmisteiden käyttäjillä oli terveellisemmät ruokailutottumukset kuin muilla, ja he saivat ravinnostaan enemmän vitamiineja kuin muut. Tutkimus osoittikin valmisteiden käytön yleensä tarpeettomaksi, koska käyttäjät saivat riittävästi vitamiineja ja kivennäisaineita ruoastaankin.

Pirjo Kaartinen, Marja-Leena Ovaskainen, Pirjo Pietinen

Raskauden ja perinataalikauden tapahtumien vaikutus lapsen psykomotoriseen suorituskykyyn 6-vuotiaana

Viime vuosina on kiinnitetty yhä enemmän huomiota lasten CP-vammaisuutta lievempiin keskushermoston toiminnan häiriöihin ja niiden mahdolliseen riippuvuuteen perinatologisista tapahtumista. Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirin alueelta oli käytettävissä 1 223 lapsen prospektiivisesti kerätyt tiedot äidistä raskauden ajalta ensimmäisestä neuvolakäynnistä lähtien sekä tiedot synnytyksestä ja varhaiselta neonataalikaudelta. Lapsista 1 206:n psykomotorinen suorituskyky arvioitiin 6 vuoden iässä neuvolassa lastenneurologin laatiman tutkimuslomakkeen mukaisesti. Lasten normaalista poikkeavalle psykomotoriselle suorituskyvylle löytyi harvoin selittäviä riskitekijöitä äidin raskauden ajan häiriöistä tai perinatologisista ongelmista. Esimerkiksi kardiotokografian muutosten perusteella arvioitu synnytyksenaikainen asfyksia ei ollut yhteydessä suorituskykyyn 6-vuotiaana. Huonosti suoritustesteissä onnistuneiden joukossa oli poikia neljä kertaa niin paljon kuin tyttöjä. Yllättäen äidin raskaudenaikaiset tavallista korkeammat hematokriittiarvot osoittautuivat riskitekijäksi lapsen tulevan psykomotorisen kehityksen kannalta.

Seppo Hulkko, Matti Kataja, Seija Zimmermann

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030