Ketkä eivät käy äitiysneuvolassa? Tutkimus riittämättömän raskaudenseurannan esiintyvyydestä ja syistä

Vaikka äitiysneuvolajärjestelmämme on yleisesti tunnettu, jää pieni osa synnyttäjistä edelleenkin säännöllisen raskauden seurannan ulkopuolelle. Osa heistä asuu ulkomailla ja tulee Suomeen synnytystä varten, eikä sen vuoksi käytä suomalaisia neuvolapalveluja. Osa raskaana olevista aloittaa käynnit neuvolassa myöhään, koska ei tiedä raskaudestaan tai vaikean elämäntilanteen vuoksi on asunnoton tai haluaa salata raskauden. Sosiaalisista syistä palveluja vähän käyttäneiden osuus oli tässä tutkimuksessa noin 0,5 % synnyttäjistä. Useimmat heistä olivat naimattomia, vähän koulutettuja, nuoria ja ensisynnyttäjiä. Heidän kohdallaan on kirjoittajien mukaan epätodennäköistä, että terveyssektorin toimilla voitaisiin järjestelmän kattavuutta enää nykyisestään merkittävästi lisätä. Haastattelututkimus oli osa Euroopan komission rahoittamaa yhteiseurooppalaista hanketta ja tehtiin kolmessa pääkaupunkiseudun synnytyssairaalassa.

Kirsi Viisainen, Marja-Liisa Tölö, Mika Gissler, Vilho Hiilesmaa, Marja-Liisa Jaakkola, Juha Vesterinen, Elina Hemminki

Aikuisikäisten nuoruustyypin diabeetikkojen hoito ja seuranta Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä vuodesta 1981 lähtien

Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä on seurattu systemaattisesti aikuisia, alle 35-vuotiaina nuoruustyypin diabetekseen sairastuneita henkilöitä. Seuranta on tehty keskussairaalassa vuodesta 1981 lähtien kahden vuoden välein ja vastaavasti terveyskeskuksissa vuodesta 1986 lähtien. Diabeteksen hoitotasapaino korjaantui vuoteen 1991 asti, minkä jälkeen se huononi. Kotiseurannassa 1980-luvulle asti käytössä olleet virtsakokeet jäivät pois ja tilalle tulivat verensokerimääritykset. Diabeteksen hoitomuoto muuttui yksi- ja kaksipistoshoidoista monipistoshoitoihin molemmissa hoitopaikoissa. Keskussairaalan diabetespoliklinikalla insuliinipumppuhoidon osuus vakiintui 12-13 %:iin diabeetikoista. Diabeteksen komplikaatioiden merkittävin muutos oli kliinisen ja alkavan nefropatian ilmaantuvuuden väheneminen keskussairaalan aineistossa. Hypertonian hoito yleistyi molemmissa hoitopaikoissa.

Hannu Turtola, Antti Rainio, Eila Elovaara, Juha Mustonen

Koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoajatukset

Koulukiusaaminen koetaan vakavaksi ongelmaksi, vaikka sen olemuksesta ja syistä kiistelläänkin. Kouluterveys 1997 -kyselyssä tutkittiin koulukiusaamisen yleisyyttä peruskoulun 8. ja 9. luokan oppilaiden keskuudessa Pirkanmaan ja Vaasan lääneissä. Kyselyssä ilmeni, että koulukiusaaminen, masentuneisuus ja itsetuhoisuus olivat voimakkaassa yhteydessä toisiinsa. Masentuneisuus oli kiusaajilla yhtä yleistä kuin uhreilla, ja sitä esiintyi eniten kiusaaja-uhreilla. Itsetuhoisia ajatuksia oli eniten niillä, jotka itse kiusasivat muita.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen, Arja Rimpelä

Tunnistavatko lääkärit poistamansa ihokasvaimet?

Maassamme otetaan vuosittain useita satoja tuhansia näytteitä ihomuutoksista. Yleensä päätöksen näytteen ottamisesta ja ensimmäisen arvion muutoksen mahdollisesta pahanlaatuisuudesta tekee avoterveydenhuollossa toimiva kliinikko, jonka taitoa tunnistaa erilaisia ihokasvaimia arvioitiin tässä tutkimuksessa. Näytteiden lähetediagnooseissa havaittiin selviä puutteellisuuksia ja usein patologian laboratoriossa joudutaan arvuuttelemaan jopa potilaan hoitopaikkaa käsialavertailujen avulla. Huolestuttavaa on, että usein kliinikko piti kasvainta hyvänlaatuisena vaikka kyseessä oli potentiaalisesti invasiivinen karsinooma. Lääkärin koulutus ja kokemus vaikuttivat selvästi arvion ja lähetediagnoosin oikeellisuuteen. Kirjoittajien mukaan kliinikoille olisi aiheellista järjestää toistuvia koulutus- ja palautetilaisuuksia ihomuutosten arviointikyvyn ja lähetteiden laadun parantamiseksi. Tutkimuksen aineistona oli yli 2 500 ihonäytettä terveyskeskuksista, alue- ja keskussairaaloista, yliopistosairaalasta ja yksityisvastaanotoilta.

Sirkku Mäkinen, Annamari Ranki, Heini Huhtala, Risto Aine, Anssi Lagerstedt, Kai Krohn

Kohdunkaulan syöpä- ja esiastelöydökset seulonnoissa

Kohdunkaulan syövän järjestelmälliset seulonnat aloitettiin 1960-luvun puolivälissä. Syövän ilmaantuvuus väheni siitä lähtien, mutta 1990-luvulla se on jälleen lisääntynyt. Seulonnoissa löytyneiden invasiivisten syöpien vaara kolminkertaistui 1980-luvulta vuoteen 1995. Keskivaikeiden ja vaikeiden solumuutosten määrät lisääntyivät 50 %, ja ne todettiin pääosin 30-45-vuotiailla naisilla. Lievien solumuutosten määrissä ei tapahtunut muutoksia. Syynä uuteen suuntaukseen saattaa olla muuttunut seksuaalikäyttäytyminen ja sen lisäämä tautivaara tai muutokset seulontoihin osallistumisessa, niiden järjestämisessä tai laadussa. Seulonnoista saadut tiedot talletetaan Suomen Syöpärekisterin Joukkotarkastusrekisteriin.

Mervi Kallio, Matti Hakama

Diagnostiseen lannepistoon liittyvä jälkipäänsärky aiheuttaa pitkittynyttä työkyvyttömyyttä ja haittaa kotona selviytymistä

Lannepiston aiheuttaman jälkipäänsäryn yleisyyttä sekä jälkipäänsäryn aiheuttamaa työkyvyttömyyttä ja haittaa arvioitiin haastattelemalla 325 aikuista, joille oli tehty diagnostinen lannepisto Kymenlaakson keskussairaalassa. Kirjalliseen kyselyyn vastasi 67 % potilaista. Tyypillinen lannepiston jälkeinen päänsärky diagnosoitiin 41 potilaalla (19 %). Jälkipäänsärky aiheutti yli viikon kestävää työkyvyttömyyttä tai haittaa kotona selviytymisessä 16 potilaalle (7 %). Lääkärikunnan tietoisuutta lannepiston jälkeisen päänsäryn yleisyydestä, ehkäisystä, päänsärkyyn liittyvästä työkyvyttömyydestä ja päänsäryn hoidosta tulisi lisätä. Tutkimuksemme sekä kirjallisuustietojen ja kliinisen kokemuksen perusteella suosittelemme, että mikäli lannepiston jälkeinen päänsärky ei levolla, runsaalla nesteen nauttimisella ja tulehduskipu-lääkkeillä häviä 2-4 vuorokauden kuluessa, potilas tulisi ohjata viivytyksettä anestesiologiseen yksikköön epiduraaliveripaikkahoitoon.

Harri Tohmo, Eero Vuorinen, Antti Muuronen

Miten nuorten ruokatottumukset ovat muuttuneet 20 vuoden kuluessa?

Nuorten terveystapatutkimuksen yhteydessä on tutkittu 12-18-vuotiaiden nuorten ruokatottumuksia koko maan kattavilla postikyselyillä joka toinen vuosi 1977-97. Rasvaisen maidon ja voin käyttö väheni 1990-luvulla lähes yhtä nopeasti kuin 1980-luvulla. Perinteisten täysmaidon ja voin käyttäjät ovat jääneet pieniksi marginaaliryhmiksi. Kahvin juonti väheni selkeästi 1980-luvulla ja pysyi 1990-luvulla ennallaan. Makeiden leivonnaisten ja sokerin käyttö kahvin ja teen kanssa väheni koko 20 vuoden jaksolla. Erityisruokavalioiden, etenkin kasvisruokavalioiden, suosio lisääntyi 1990-luvulla nopeasti. Kuitenkin vihannesten ja kasvisten sekä hedelmien ja marjojen käyttö oli 1990-luvulla vähäistä. Tytöt ilmoittavat noudattavansa erityisruokavaliota yleisemmin kuin pojat.

Andres Vikat, Matti Rimpelä, Arja Rimpelä, Marjaana Lahti-Koski, Terttu Peltola

Millainen on suomalaisten aikuisten pituuden yhteys sairastavuuteen?

Pituuden ja sairastavuuden välistä yhteyttä tutkittiin Suomen aikuisväestössä vuoden 1994 Elinolotutkimuksen aineistosta. Pitkillä miehillä havaittiin keskimääräistä vähemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta sekä parempi koettu terveys. Lyhyillä miehillä oli keskimääräistä enemmän haittaavaa pitkäaikaissairastavuutta sekä huonompi koettu terveys. Yksittäisistä sairausryhmistä vastaava yhteys havaittiin sydän- ja verisuonitaudeissa. Naisilla haittaava pitkäaikaissairastavuus sekä yksittäisistä sairauspääryhmistä tuki- ja liikuntaelinsairastavuus oli keskimääräistä suurempi sekä lyhyillä että pitkillä. Tulokset viittaavat siihen, että lapsuuden elinolot ovat yhteydessä saavutettuun pituuteen. Pituus puolestaan on yhteydessä aikuisiän terveydentilaan.

Karri Silventoinen, Eero Lahelma, Ossi Rahkonen

Ensiasennuskorvakorut nikkelialtistuksen aiheuttajina

Nikkeliallergian yleisyyden ja yleistymisen johdosta Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa tutkittiin vuonna 1996 ensiasennuskorvakorujen nikkelipitoisuutta.

Antti Pönkä, Asta Ekman

Sisäilman allergeenien määrä pääkaupunkiseudulla

Sisäilmassa esiintyy homeiden lisäksi muitakin altisteita. Osa sisäilman allergeeneista on lähtöisin eläimistä ja kasveista. Tavallisimmat eläinallergeenit ovat kissasta ja koirasta peräisin olevat valkuaisaineet, joita löytyy lähes jokaisesta kodista. Allergeenipitoisuudet lemmikkieläinperheissä ovat vähintään satakertaiset verrattuna perheisiin, joissa lemmikkejä ei ole. Eläimen omistajan vieraillessa voi pitoisuus suurentua noin kymmenkertaiseksi, koska allergeenit kulkeutuvat vaatteissa ja hiuksissa. Kasveista tärkeimmät allergeenilähteet ovat puiden, heinien ja pujon siitepölyt, mutta niiden merkitys sisäilma-allergeeneina on epäselvä. Sitä vastoin eräät viherkasvit, kuten limoviikuna, ovat osoittautuneet tärkeiksi sisäilma-allergeeneiksi.

Soili Mäkinen-Kiljunen, Marjatta Malmberg, Tari Haahtela

Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden muutokset FINRISKI-tutkimuksessa 1972-1997

FINRISKI-tutkimuksessa on seurattu väestön sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden yleisyyttä viiden vuoden välein tehdyillä väestötutkimuksilla. Tuorein kartoitus tehtiin keväällä 1997. Seerumin kolesterolipitoisuus on edelleen pienentynyt ja systolisen verenpaineen taso laskenut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, mutta diastolisen verenpaineen lasku on pysähtynyt. Ylipainoisten osuus väestöstä on edelleen lisääntynyt. Miesten tupakointi on vähentynyt, koska nuoremmista ikäluokista harvempi on aloittanut tupakoinnin kuin vanhemmista. Tupakoinnin lopettaminen ei sen sijaan ole miehillä oleellisesti lisääntynyt. Naisten tupakointi on kääntynyt laskuun. Tämä johtuu tupakoinnin lopettaneiden osuuden kasvusta. Naisten tupakoinnin aloittaminen on edelleen lisääntynyt.

Erkki Vartiainen, Pekka Jousilahti, Georg Alfthan, Jouko Sundvall, Pirjo Pietinen, Pekka Puska

Sepelvaltimotaudin ehkäisyn onnistuminen Suomessa

Sepelvaltimotaudin ehkäisyn väestöstrategian tavoitteena on tärkeimpien riskitekijöiden vaikutuksen heikentäminen koko väestössä. Tähän on Suomessa pyritty jo 25 vuoden ajan. Kuopion ja Pohjois-Karjalan läänien väestöstä tehtyjä mittauksia tarkastelemalla arvioitiin strategian onnistumista. Naisten tupakointia lukuun ottamatta riskitekijöiden vaikutusta on saatu menestyksellisesti vähennetyksi, ja tämä näyttää selittävän suuren osan sepelvaltimotautikuolleisuuden vähenemisestä. Kuitenkin 1980- ja 1990-luvuilla kuolleisuus on vähentynyt voimakkaammin kuin riskitekijöiden perusteella voitaisiin ennustaa, joten ilmeisesti kehitykseen ovat vaikuttaneet myös uudet hoitokeinot tai muut tekijät.

Erkki Vartiainen, Pekka Puska, Pekka Jousilahti, Jussi Huttunen

Sepelvaltimotaudin sekundaariprevention toteutuminen KYS:ssa hoidetuilla potilailla EUROASPIRE-tutkimuksen tuloksia

Vuonna 1994 julkaistussa eurooppalaisessa suosituksessa sekundaaripreventio nostettiin ehkäisytoimien tehostamisen ensisijaisuus-järjestyksessä ykkössijalle. EUROASPIRE-tutkimus kartoitti sekundaariprevention toteutumista yhdeksässä Euroopan maassa vuosina 1995-96. Suomessa tutkimus tehtiin KYS:n välittömällä vastuualueella. Sepelvaltimotaudin vaaratekijöitä, toimenpiteitä niiden vähentämiseksi sekä lääkehoitoa selvitettiin ohitusleikkauksella hoidettujen, pallolaajennuksella hoidettujen, sydäninfarktin sairastaneiden ja muun äkillisen sepelvaltimotautikohtauksen takia sairaalassa hoidettujen potilaiden sairauskertomuksista, haastattelemalla potilaat ja mittaamalla vaaratekijät. Suomessa selvitettiin myös suositellun ruokavalion toteutuminen vähintään kuuden kuukauden kuluttua sairaalahoitoon johtaneesta tapahtumasta. Tutkimus osoitti, että sepelvaltimotaudin sekundaaripreventioon tähtäävässä hoitokäytännössä on runsaasti parantamisen varaa, sekä vaaratekijöiden tason vähentämisessä että profylaktisessa lääkehoidossa.

Heli Koukkunen, Ari Kemppainen, Seppo Lehto, Arja Erkkilä, Essi Sarkkinen, Matti Uusitupa, Kalevi Pyörälä

Kaihileikkausjonossa olevien potilaiden näöntarkkuuden muutos

Kaihileikkauksen keskimääräinen jonotusaika on Vaasan keskussairaalassa yli vuoden pituinen. Tänä aikana yli neljäsosalla potilaista leikattavan silmän näöntarkkuus heikkeni huomattavasti. Toisaalta noin puolella potilaista ei tapahtunut merkittävää näöntarkkuuden muutosta. Paremman silmän muutokset olivat samansuuntaiset, mutta pienemmät. Suurin osa potilaista on iäkkäitä, joten yli vuoden pituinen jonotusaika on merkittävä osa heidän jäljellä olevasta eliniästään. He myös menettävät kaihileikkauksen tuoman näönparannuksen mahdollisuuden jonotusaikana.

Jaakko Leinonen, Leila Laatikainen

Nuorten kokema avuntarve ja hoitoon hakeutuminen masentuneisuuden vuoksi

Nuoruusiän masennuksen tunnistaminen ja vaikeusasteen määrittäminen on hankala tehtävä. Tamperelaisilta peruskoulun 8- ja 9-luokkalaisilta kysyttäessä yli 15 % ilmoitti potevansa jonkinasteista masennusta. Vakavasta masennuksesta kärsivistä vajaa puolet koki tarvitsevansa apua. Suurin osa masentuneista nuorista ei tunnista avun tarvetta eikä hae apua terveydenhuollosta. Kouluterveydenhuollossa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota nuorten masentuneisuuden varhaiseen havaitsemiseen ja hoitoon hakeutumisen tukemiseen. Selvitys tehtiin Kouluterveys 1997 -tutkimuksen kyselyaineistosta.

Outi Lukkari, Riittakerttu Kaltiala-Heino, Matti Rimpelä, Päivi Rantanen

Vahva identiteetti auttaa selviytymään lapsuudessa saadun aivovamman seurauksista

Ennen kouluikää vaikean aivovamman saaneiden lasten myöhempää selviytymistä on perinteisesti pidetty hyvänä. Normaali koulumenestys tai älyllinen kapasiteetti eivät kuitenkaan takaa selviytymistä työelämässä. Aikuisikään saakka ulottuneessa seurantatutkimuksessa runsas puolet 39:stä tutkitusta menestyi normaalikoulussa, mutta vain vajaa neljäsosa heistä kykeni kokopäivätyöhön. Aikuisiän selviytymisen tärkeä indikaattori oli hyvin kehittynyt identiteetti eli yksilön minäkuvan eri osa-alueiden muodostama kokonaisuus ja sen yhteensopivuus todellisuuden kanssa. Käytännössä tulos korostaa lapsen kuntoutus- ja koulutussuunnittelun realistisuuden tärkeyttä, toisin sanoen tavoitteiden ja lapsen todellisten edellytysten pitää vastata toisiaan.

Taina Nybo, Aulikki Kananoja, Anni Pentinmäki, Leo Jarho, Marjaleena Koskiniemi

Kotisairaanhoitoa ja kotipalvelua saavien vanhusten lääkkeiden käyttö

Vanhukset käyttävät muita ikäryhmiä enemmän lääkkeitä, mikä johtuu pääosin iän myötä tulleista sairauksista ja oireista. Lisäksi lääkäripalvelujen määrällinen kasvu, tarkempi diagnostiikka sekä uusien lääkkeiden tulo markkinoille ovat saattaneet lisätä lääkkeiden käyttöä. Kotihoitopotilaiden lääkkeiden käytöstä ei ole ollut riittävästi tietoa, vaikka vanhusten lääkkeiden käyttöä on muuten tutkittu paljon sekä Suomessa että ulkomailla. Riihimäen ja Lopen 65 vuotta täyttäneiden kotisairaanhoidon ja kotipalvelun potilaiden lääkkeiden käyttöä selvittäneen tutkimuksen mukaan melkein 90 % kotihoitopotilaista käytti jotakin lääkettä, ja viidesosa potilaista käytti vähintään viittä lääkettä. Vanhukset käyttivät eniten sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä.

Raija Lithovius, Marja Sihvonen, Pertti Kekki

Sisäsynnytintulehduspotilaiden akuutin vaiheen toimenpidelaparoskopia

Laparoskopiaa on käytetty sisäsynnytintulehduksen diagnostiikassa jo pitkään, mutta toimenpidelaparoskopian käytöstä tässä yhteydessä on vain vähän tutkimuksia. Selvitimme akuutin vaiheen toimenpidelaparoskopian soveltuvuutta sairaalahoitoon otettujen 24 peräkkäisen sisäsynnytintulehduspotilaan hoidossa. Laparoskopia vahvisti diagnoosin 16 tapauksessa, joten kolmasosalla potilaista lopullinen diagnoosi muuttui laparoskopian yhteydessä. Sisäsynnytintulehduspotilaille tehtiin kiinnikkeiden irrottelu ja huuhtelu, märkäpesäkkeen dreneeraus ja huuhtelu tai koko infektiopesäkkeen poisto. Potilaista, joilla ei todettu sisäsynnytintulehdusta, yhtä lukuun ottamatta kaikille voitiin primaarilaparoskopian yhteydessä tehdä hoitotoimenpide. Laparoskopioihin ei liittynyt yhtään hoitoa vaativaa komplikaatiota. Akuutin vaiheen laparoskopia näytti nopeuttavan potilaiden toipumista ja selkeytti potilaiden seurantaa ja jatkohoitoa. Tämän tutkimuksen perusteella on käynnistetty satunnaistettu kontrolloitu tutkimus toimenpidelaparoskopiasta verrattuna perinteiseen diagnostiseen laparoskopiaan.

Pontus Molander, Bruno Cacciatore, Jari Sjöberg, Jorma Paavonen

Suhtautuminen alkoholin suurkulutuksen hoitoon terveydenhuollossa

Alkoholin suurkuluttajien mini-interventiohoidosta on lupaavia tutkimustuloksia potilaiden alkoholin kulutuksen vähentämisessä. Kuitenkaan mini-interventiota ei ole laajamittaisesti hyväksytty terveydenhuollon päivittäiseksi toiminnaksi. Pirkanmaalla tehdyn tutkimuksen mukaan alkoholin suurkuluttajat ovat merkittävä potilasryhmä niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin, ja terveydenhuollon työnantajat ja työntekijät pitävät näiden potilaiden alkoholiongelman hoitamista tärkeänä. Alkoholinkäyttö myös osataan ottaa puheeksi. Kuitenkin lisätietoja suurkuluttajien tunnistamisesta ja taitoja mini-intervention sisällön hallintaan tarvitaan. Koulutustarvetta on kaikilla terveydenhuollon tasoilla niin lääkäreillä kuin hoitajillakin.

Janne Kääriäinen, Pekka Sillanaukee, Pauli Poutanen, Kaija Seppä

Vakavaa masennusta edeltäneet elämänmuutokset

Vakavan masennuksen puhkeamista edeltää lähes aina jokin menetys, vastoinkäyminen tai psyykkisesti rasittava elämänmuutos. Kansaneläkelaitoksen tekemässä tutkimuksessa ilmeni, että työelämään ja taloudelliseen toimeentuloon liittyvät vaikeudet olivat kaikkein yleisimpiä masennusta edeltäneitä stressitekijöitä. Masennuksen ennakko-oireiden tunnistaminen ja hoito voivat ehkäistä oireiden muuttumista sairaudeksi ja työkyvyttömyydeksi. Masennuksen kliinisestä kuvasta ei voi päätellä onko kyse sisä- vai ulkosyntyisestä depressiosta.

Jouko K. Salminen, Simo Saarijärvi, Jukka Tikka, Sirkku Rissanen, Raimo Raitasalo, Tuula Toikka, Pauli Puukka